Lapsen suurin kesätoive oli päästä ajamaan metrolla. Ja mehän mentiin. Ja päädyttiin askarteluun, mikä oli Huonon Äidin uran tähänastinen huipennus!

Ei metro vielä mitään. Siinähän vaan katsotaan, ettei istu kenenkään pissaamalle penkille ja joku muu hoitaa loput. Kuinkas ollakaan äkkiä ollaan Helsingin idässä ja lapsi toteaa, että herra isä sentään, liukuportaat on maailman pelottavin asia! En kerro hänelle, että vielä tulee hänenkin elämässään eteen pari muutakin pelottavaa paikkaa.

Kuten vaikka askartelukauppa.

Olen tähän astisen elämäni onnistunut kokonaan välttämään askartelukauppoja, koska en halua askarrella. Sen sijaan olen mestari teeskentelemään askartelua, esimerkiksi väittämällä vessapaperirullien asettelua askarteluksi. Askarteluissa on sekin puoli, että päiväkodit hoitavat aika mahtavasti askartelusta huolehtimisen ja aiheuttavat samalla kotien lisääntyvän säilytysongelman, koska eihän niitä askarteluja voi kerta kaikkiaan heittää kaatopaikalle! Niitä vain kerrytettään vuodesta toiseen kunnes entinen päiväkotilapsi ja silloinen aikuinen saa itse työntää ne saunan pesään.

No, tänään olin jotenkin sekaisin tai juonut liikaa kahvia – luultavasti molempia – ja imauduin askartelukauppaan.

Hirveä tuskan hiki tuli heti kun tajusin, etten tajua näistä vehkeistä mitään. Kaikki muut naiset keskustelivat lastensa kanssa asiantuntevasti Hama-helmistä ja askartelumassoista, joista kumpikaan ei kuulu sanavarastooni. Kun näin hyllyllä styroksiset eläinhahmot, joita askartelija voi koristella mielensä mukaan hipuilla ja härpäkkeillä, tunsin vahvaa vajaalyöntisyyttä.

Mutta koruhelmet, ne minä tunnistin! Pyysin lasta valitsemaan suuria ja pieniä lasihelmiä sekä niihin sopivan narun ja kappas, askartelun ainekset saatiin sittenkin kasaan. Ehdotin vielä, että lasihelmiä voi säilyttää kipossa aarteina ennen korun tekoa jopa kuukausia…

Miten askartelukaupassa tuleekaan niin kyvytön olo? Ihan kuin tekisi ruokaa ja neuloisi yhtä aikaa. Jotenkin pelottavan täydellistä.

Askartelukaupan jälkeen ehdotin lapselle donitsikauppaa. Donitsi on sentään taiteen laji, jonka voi ymmärtää vain yhdellä tavalla.

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia