En saa lapsenlapsia vaan koiria lasten sijaan
Huono Äiti sai avautumisen: ”Pihassani on kolme koiraa, jotka leikkivät palloilla. Ne ovat poikani ja miniän valitsemia, heidän lapsiaan. Suru painoi rinnassani. En olisi koskaan uskonut, että elämä kääntyisi näin.
Muistan vielä sen päivän, kun poikani kertoi, ettei halua lapsia. Olin niin järkyttynyt. En ymmärtänyt, miten hän voisi luopua sellaisesta onnesta, joka minulle oli lapsenlapseni. Minä, joka olin aina unelmoinut suurista sukujuhliista ja täydestä talosta.
Miniä oli ehdoton. Lapsia ei tulisi. Piste. Hän kertoi haluavansa keskittyä uraansa ja matkustamiseen. Poikani nyökytteli vieressä, katseensa maassa. En tiedä, oliko hän samaa mieltä vai pelkäsi vain menettää vaimonsa.
Ajan myötä suhteemme poikaan viileni. En voinut olla pettynyt. Olimme aina olleet läheisiä, mutta nyt tuntui kuin välillämme olisi muuri.
Olen yrittänyt ymmärtää heidän päätöstään. Olen lukenut kirjoja, puhunut ystävien kanssa, mutta en vain pysty. Lapset ovat elämän suurin lahja, ja heidän päätöksensä tuntuu minusta niin väärältä.
Olen myös miettinyt perintöä. Olen kerännyt koko elämäni ajan tavaroita ja rahaa, jotka halusin antaa lapsenlapsille. Nyt en tiedä, mitä teen niillä. Olen miettinyt jopa lahjoittamista, mutta se tuntuu jotenkin väärältä.
Koirat ovat kauniita eläimiä, mutta ne eivät voi korvata lastenlapsia. En voi silittää koiran päätä ja kuvitella sen olevan minun lapsenlapseni. Se olisi vain valhetta.
Olen yrittänyt olla hyvä isoäiti koirienkin kanssa. Olen leikkinyt niiden kanssa, antanut herkkuja ja rapsuttanut turkkeja. Mutta aina sydämeni kaipaa jotain muuta. Kaipaa lastenlapsia, jotka kutsuisivat minua mummoksi.
En halua olla katkera, mutta on vaikea olla. Tunnen olevani vanha ja yksinäinen, vaikka ympärilläni olisi ihmisiä. Olen menettänyt sen, mitä pidin tärkeimpänä: mahdollisuuden nähdä sukuni jatkuvan.
Ehkä ajan kanssa oppisin hyväksymään tilanteen. Ehkä löytäisin uusia merkityksiä elämääni. Mutta nyt, tässä hetkessä, tunnen vain surua ja tyhjyyttä.”
Nimim. Koirien mummo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ymmärrän tunteesi. Sinulla on oikeus olla pettynyt ja kaivata lapsenladta, jota ei näillä näkymin tule koskaan saamaan. Ei ole reilua, että sinua on täällä moitittu. Mutta silti voin vain todeta, että asialle on hyvin vähän tehtävissä. Pojallasi ja hänen vaimollaan on oikeus päättää omasta elämästään. Eivät he voi tehdä sinun tahtosi mukaan. Ei olisi reilua lapsellekaan, olla olemassa vain mummon takua. Minusta sinä voit kertoa joskus pojallesi, että olisit kovasti iloinnut lapsenlapsesta, mutta kunnioitat heidän päätöstään. Se on minunkin mielestäni typerä päätös ja yhtä typeriä ovat sen perustelut, eli ura ja matkustelu. Mutta siitä huolimatta se on heidän päätöksensä ja siihen on tyydyttävä.
Rakasta ja kunnioita heitä kuitenkin, he ovat yhtä arvokkaita ihmisiä kuin ennenkin. Iloitse heidän koiristaan, vaikka ne eivät lapsia korvaakaan. Ja etsi jostain lapsiperhe, joka tarvitsee varamummoa.
Olipa kovan sävyisä kommentteja, mahtoiko piristää koirien mummoa!! On täysin luonnollista ja hyvin inhimillistä kaivata lastenlapsia. Näinhän se on nykyään Suomessa, että pariskunta ulkoilee koirien kanssa, ei lasten kanssa. Mielestäni lastenlasten kaipaaminen on samalla merkki rakastavasta ihmisestä, jolla olisi paljon annettavaa.
Nykynuorten aikuisten olisi hyvä ajatella asiaa myös siltä kannalta, että kuka heistä vanhana huolehtii. Kuka todella piittaa heistä ja heidän olemisestaan. Kuka käy heitä katsomassa ja juttelemassa seuraten vointia ja hoitoa. Kuntako? Kuinka kauan maallamme on varaa maksaa nykyisiä sosiaalimenoja, kun lapsia ei synny tarpeeksi työntekijöiksi ja veronmaksajiksi. Tätä kannattaisi nuorten vähän ajatella. Mutta voihan olla, että nuoret vielä ajattelevat lasten saamista. Toivottavasti ajoissa.
Miksi kerätä tavaraa henkilöille joita ei ole edes olemassa ja henkilöille jotka ei välttämättä niitä halua??
Samaa asiaa sivuten kysyisin, miten toivoisit mummujen kohtaavan sinut. Olen onnellinen mummu, mutta monilla itseni ikäisillä ystävilläni ei ole lastenlapsia, kaikilla ei lapsiakaan. En haluaisi mitenkään pahoittaa heidän mieltään, joten en kovin paljoa jälkeläistäni puhu heidän aikanaan. Silti juuri muutama päivä sitten yksi lähti kyynelsilmin pois nähtyään minut lapsen kanssa.
Kertokaapa kokemusasiantuntijat ja kyökkipsykologit, miten minun pitäisi toimia?
Lapset ovat aina vain lainassa, etkä voi heidän elämäänsä määrittää tai kertoa heille millaista onnellisen elämän tulisi olla. Lapset ovat varmasti onni monelle, jotka niitä haluavat, mutta jos ihminen ei halua lasta niin lapsi voisi tullessaan tuoda elämään kaikille osapuolille kurjuutta. Jokainen lapsi ansaitsee hyvän ja rakastavan kodin, jossa tuntee olevansa toivottu ja arvostettu osa perhettä.
Se haluaako lapsia vai ei on ihmisen itsensä päätettävissä. Jos pariskunta on sinulle kertonut ettei aio hankkia lapsia, olet todennäköisesti itse ottanut asian puheeksi ja he ovat tunteneet asiassa painostusta. Et voi kuitenkaan pakottaa aikuisia ihmisiä lisääntymään sen vuoksi, että haluat itse olla mummo.
Kannattaa perehtyä eri vapaaehtoistyövaihtoehtoihin. Voit toimia esimerkiksi varamummona sellaiselle lapselle tai lapsille, joilla ei ole isovanhempia elämässään. Myös tukiperhetoiminta voisi sopia varsin hyvin, suosittelen! 🙂
Voisitko löytää jotain muuta kuin biologisia lapsenlapsia? Esim vapaaehtoistyön, järjestöjen jne kautta.
Vaikka ymmärrän surusi olen samalla kauhuissani. Mitä jos olisi niin ettei poikasi voisi saada lapsia? Mitä jos hänen suurin toive onkin saada lapsia mutta hän ei niitä saa? Tuntisitko silloin saamalla tavalla että se on väärin sinua kohtaan?
Itselläni on 4 lasta ja pitkä lapsettonuustausta. Tiedostan että itse ehkä koskaan tule mummoksi biologisille lapsenlapsille, päättävät he sitten haluta lapsia tai olla ilman, se ei ole minun käsissäni kuten ei sekään jos he haluavat lapsia mutta eivät saa.
Itselläni on 6 sisarusta, joista lapsia saivat itseni lisäksi vain 2. Osa halusi muttei saanut ja osa ei edes halunnut, kukaan lapsiamme ei tavannut vanhempiamme koska he menehtyivät kun nuorin meistä oli vasta teini-iässä mutta onneksi on kaikenmaailman varamummoja, omillanikin on sellainen. Biologia ei merkitse siinä mitään. Hän ei ole mummo koska he ovat biologisesti sukua, hän on valinnut olla mummo lapsilleni ja olen siitä hurjan onnellinen ja kiitollinen.
Poikasihan voisi syyttää sinua siitä, ettei hänellä ole sisaruksia. Olet riistänyt häneltä tärkeän ihmissuhteen: sisaret ja veljet.