Likaiset vaatteet ovat lapsiperheen vakio. Liasta vauhkoominen on ajanhaaskuuta.

Olen tehnyt monia kasvatusvirheitä. Olen kieltänyt sitä sun tätä, olen välillä sallinut sitä, mitä olen just kieltänyt, olen huutanut, olen kirkunut, olen käyttäytynyt epäasiallisesti ja alhaisesti. Olen myös valittanut likaantuneista vaatteista:

”Tää ei voi olla todellista!! Just viime viikolla sait nämä uudet housut ja miten luulet, että näillä mennään edes koulun päättäjäisiin asti kun näiden persaus on selvästi asfaltissa??!!” (Tällä viikolla)

”Älä kuraa niitä kurahousuja, kun joudun ne heti pesemään.” (Jonain päivänä selvästi todella väsyneenä)

”Ja taas on ihan hirveen näkönen tää sun mekko. Pitihän tämä arvata!”

”Nää uudet hilefarkut piti saada ja tässä on tulos!!!!!” (Keuhkot repee)

IMG_0565

Älä, älä, älä.

Varo, varo, varo.

Tämä kaikki, vaikka kodissani on pesukone ja kodissani on myös kuivausrumpu. En joudu pesemään pyykkiäni käsin enkä avannossa. En yleensä edes silitä. ( Ja sen kyllä huomaa.)

Minä pahaa pelkään, että nipotan nipottaakseni. Valitan vaatteista korostaakseni omaa erinomaisuuttani – ja toden totta, mitä erinomaisuutta?? Vaikka tosia asiassa likainen lapsi on onnellinen lapsi ja vanhemman osa on pestä sitä pyykkiä ja pitää suunsa kiinni!

Lika on lapselle myös hyväksi. Liasta lapsi saa hyödyllisiä bakteereja ja kehittää immuunijärjestelmäänsä koko lopun elämän varalle. Ja mikä tärkeintä, likainen lapsi on yleensä ollut ulkona! Vai kuinka monta lasta olet nähnyt likaavan vaatteensa tietokoneella kököttämällä…

Joten annetaan niiden sotkea Hyvä Sylvi sentään!!!

Testaa oma sotkunsietokykysi tästä ja nipota vähemmän. Toivoo Huono Äiti.

PS. Sotkutesti on Huonon Äidin ja Omon kaupallinen yhteistyö.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia