Ystävät jättivät kun sain lapsen
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Tulin vahingossa raskaaksi noin kaksikymppisenä. Sitä ennen elin hyvin biletyspitoista elämää. Viikot kävin töissä ja viikonloput biletin tai vietin ystävien kanssa. Raskaus oli shokki, mutta ajan kanssa siitä tuli minulle ja miehelle iloinen asia. Ystävät ottivat asian ihanasti. Haluttiin kahvitella normaaliin tapaan ja joskus jopa kutsuttiin johonkin mukaan.
Kun raskaus oli jo pidemmällä loppui yhteydenpito. Ystävät vain jättivät kutsumatta tai minulle sanottiin suoraan, että ei haluta sua kun et oo hauska kun et juo. Tämä tottakai satutti. Samat ystävät juuri ennen lapseni syntymää olivat ”haltioissaan” siitä kuinka tulevat heti katsomaan vauvaani ja minua. Tilanne on nyt se että lapseni on jo kohta vuoden. Minua ei ole kutsuttu mihinkään tai minun kutsuihin ei suostuta silloin kun minulle sopisi nähdä. Muutama ystävä myös suuttui kun en päässytkään baariin bilettämään 2 tunnin varoitusajalla.
Olen kuulemma huono ystävä. Minulla on pari hyvää ystävää ja heistä saan valtavasti voimaa. Vanhat ystävät ovat tottakai heistäkin pahaa puhuneet ja sanovat että he olisivat parempia. Hauska miten ollaan mustasukkaisia minun toisista ystävistä kun itse ovat niin pa*koja ystäviä. Luulin tätä urbaanilegendaksi, että ystävät lähtevät kun päätät lisääntyä mutta ei. Kyllä ne kaverit oikeasti lähtevät. Usein kuulee, että vanhemmat äidit ovat yksinäisiä, mutta kyllä se meitä nuorempiakin koskee…”
Nimim. Huono ystävä
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Muuttuneet elämäntilanteet karsivat turhat ystävät. Osa lämpenee uudelleen, kun oman elämän muuttuessa oivaltaa, miten lapsi yms muuttaa elämänmenoa.
Tilalle tulee uusia ystäviä. Myös sinulle, arkea jakamaan samoilla silmin.
Yleensä se kyllä menee niin, että kun saa lapsen, niin unohtaa ystävät. Mulla on vaikka kuinka kuinka monta ystävää, jotka ovat ottaneet minuun yhteyttä 20 v myöhemmin. Olettivat, että 20v jälkeen olen sama ihminen kuin ennen lasten saamista. Ymmärrän, että lapsen saaminen ”kutistaa” elämänpiiriä, mutta että ystävyyden pitäminen kaiken tämän jälkeen.?????
Melkeinpä sanoisin, että ne ystävät, jotka tuollaisen syyn vuoksi hylkäävät, eivät ole niitä oikeita ystäviä. Nuorena toki muutenkin elämäntilanteiden myötä ystävyyssuhteet muuttuvat, mutta se ei ole oikeaa ystävyyttä, joka vaatii alkoholia ja biletystä.
Ymmärrän sua hyvin, että tuntuu yksinäiseltä ja myös satuttaa toisten käyttäytyminen. Kyseessä taitaa kuitenkin olla sellaiset ystävät, jotka olisivat ajan myötä elämästäsi poistuneet muutenkin.
Yksinäisyys on kamalaa, itsekin olen sitä kokenut paljon juuri lasten syntymän jälkeen. Oisko sulla mitään mamma-vauva kerhoa, johon voisit osallistua ja ehkä löytää uusia kavereita? Tai oisko paikkakunnan face-ryhmää, jossa voisi kysellä lapselle ja itselle puistoseuraa, kun ilmat on paremmat? Saattaisit löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja sitä kautta uusia ystäviä. Itse satuin uimarannalla tutustumaan toiseen naiseen, jonka kanssa meillä on samanikäisiä lapsia ja siitä meidän ystävyys lähti. Ystävyyttä on nyt jatkunut jo vuosia. 🙂
Ymmärrän. Isosta kaveripiiristä 2 pitää yhteyttä viesteillä ja kolmas käy kerran kuussa (kun lapsi nukkuu tai menossa nukkumaan) kylläkin pitää aktiivisesti yhteyttä viestitse. 😀 Niin luvattiin tulla hoitamaan yms. ”Sen verta kaukana asutaan nykyään.” On tekosyynä. Vaikka ihan samalla paikkakunnallaki ku aikasemminki. Aina vaan sanotaan et ”pitäis kyl tulla useemmin käymään”