Ystäväperheen mies meni nukkumaan kuin laama kun vaimo käski
Huono Äiti sai avautumisen:
”Pitääkö mennä nukkumaan yhtä aikaa puolison kanssa? Tätä jäin pohtimaan, kun ystäväpariskunta oli meillä yökylässä. Istuimme iltaa ja kaikki sujui mainiosti. Sitten ystäväperheen rouva ilmoitti, että nyt väsyttää me lähdemme nukkumaan. Siis hänen puoliso oli virkeä ja mukavaa juttua riitti. Mutta ei. Nukkumaan mennään yhtäaikaa.
Jäimme mieheni kanssa ihmettelemään tilannetta. Oikeastiko toinen voi sanella, että nyt minua väsyttää, joten ME menemme nukkumaan? Entä jos toinen haluaa katsoa elokuvaa tai tehdä jotain muuta. Voiko käydä koskaan illanvietossa ilman puolisoa, koska nukkumaanmenoaika meni jo?? Ja jatkuuko sama kuri myös aamulla eli noustaan ylös yhtäaikaa?
Myönnän sumeilematta, että meillä lähti ajatuksissa aivan laukalle olettamukset miten kaikki pitää tehdä yhdessä ja yhtäaikaa. Tuntui vain vain niin vaikealta ymmärtää miksi toinen haluaa ja saa päättää toisen perustarpeesta. Itsellä unen määrä ja laatu on vaihdellut myös iän myötä. Tuntuisi kohtuuttomalta hyppyyttää puolisoa vain omien tarpeiden ja mielihalujen mukaan.”
Nimim. Nukkumaan
Artikkelikuva: Joakim Honkasalo. PS. Me tiedämme, että kuvassa on alpakka. Laaman sukua 🙂
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Tiuku Peruuta vastaus
15 vastausta artikkeliin “Ystäväperheen mies meni nukkumaan kuin laama kun vaimo käski”
Uusimmat artikkelit
Myönnetään että usein tulee puhuttua me-muodossa, mutta ei siksi että koittaisi toista määräillä, vaan ylipäätään tykätään mennä yhdessä nukkumaan. Keskustelu varmaan menisi niin, että ”pitäiskö meidän mennä jo nukkumaan”, jota toinen joko komppaa tai sitten ilmaisee halunsa vielä olla ylhäällä. Toinen sitten joko valvoo mukana tai menee nukkumaan, mutta ei mukana seuraaminen ole velvollisuus.
Ei ehkä tule ajatelleeksi miltä se toisten korvissa kuulostaa, kun me-muodossa asiaa ilmaisee. 😁
Juu EI. Ei kävis mulla. Mä nukun sillon ku nukuttaa. Ainut mitä vaadin, on hiljaisuus. Kuulokkeet on keksitty, ni hyvin voi kattoo telkkarii, kuunnella musiikkia tai pelata jotain.
Ahdistais hirveesti jos aikataulut pitäis mennä toisen mukaa.
Aina mennään yhdessä sänkyyn ja yleensä minun väsyn mukaan. Mies silittää joka ilta minut uneen ja nukahtaa vasta sitten itse, katselee samalla jotain omia sarjojaan kun silittää. Oisko yhden ainokaisen kerran jäänyt katsomaan telkkaria kun menin edeltä nukkumaan. Koki sen itsekkin epämukavaksi niin ihan mukava on mennä yhtäaikaa sänkyyn.
On joka toisen viikon pois kotoa niin ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Mutta jos jompikumpi haluaa jäädä valveille tekemään jotain tai ois vieraita tai muuta niin aivan oman tahdon mukaan.
Meillä mies yrittää pyörittää hommaa sen mukaan kun hän haluaa. Mies haluaa nukkumaan ja minunkin pitäisi kun häntä väsyttää. Hän haluaa valvoa ja valvottaa minuakin kun ei osaa/halua tulla nukkumaan hiljaa hämärässä. Osaan itse hiipiä peiton alle kun toinen jo nukkuu enkä oleta että se nukkuja herää etsimään tavaroita ja valoja sytyttämään. Mies ei tajua ajatella kun itsensä kannalta asioita.
Elän parisuhteessa, jossa nukkumaan mennään yhtäaikaa ja ylös noustaan viimeistään klo 8.30
Itse iltavirkkuna tätä vastaan olen kapinoinut aikani. Mieheni selittää sen sillä, että ei saa nukuttua, kun kuulee ääniä, koska olen hereillä. Sitten nukkuu ”koiran unta” ja odottaa koska tulen nukkumaan. Jos sattuu että on nukahtanut, herää siihen kun minä tulen sänkyyn ja sitten ei enää saakaan unen päästä kiinni.
Selitys sekin. Ajattelen, että valitsen taisteluni ja en jaksa nukkumaanmeno ajasta taistella. Olen myös aamu uninen, mutta mieheni herättää minut viimeistään puoli yhdeksältä. Itse herää jo seitsemän nurkilla ja hoitaa kyllä lasten aamupalat ym. että saan kyllä jäädä nukkumaan, vaikka lapset heräisivät aiemmin 🙂
Ymmärrän miestäsi, itse herään, jos toinen yhtään ”rojahtaa” sänkyyn tai sytyttää valon, enkä saa unta uudelleen moneen tuntiin.
Olen ehdottanut, että nukkuisimme eri makuuhuoneissa, mutta miehelleni se ei käy ollenkaan!
Sopeutukoon siis minun rytmiini.
Avioliitto, nimittäin. Se, mikä sopii heille, ei ehkä sovi teille. Se ei myöskään ole peruste painaa alas ystäväperheen miestä tai luoda mielikuvia tämän vaimosta. Ajatuksia tulee mieleen, mutta niitä ei tarvitse jäädä pyörittelemään ja paisuttelemaan.
Meidän tuttavaperheessämme emäntä ilmoittaa juhlissa, kuinka monta annosta miehensä saa juoda alkoholia (yleensä yksi tai enintään kaksi) ja juurikin, milloin mennään nukkumaan. Joillekin tietysti tulee ongelmia, jos ei rajaa vedetä, mutta tunnen miehen pitkältä ajalta, eikä koskaan ole perhejuhlissa ollut ylilyöntejä ilman rouvaansakaan. Kyse on enemmänkin siis siitä, ettei rouva käytä lainkaan alkoholia ja vetäytyy itse muita aiemmin omiin oloihinsa, joten vaatii puolisoltaan samaa. Miestä tämä selvästi turhauttaa, kun muut jatkavat illanviettoa, ja rouva aloittaa mykkäkoulun, jos ei tottele. Myöskään kotona saunakaljaa ei kuulemma katsota hyvällä.
Minua ainakin alkaisi rassaamaan, jos kohdeltaisiin kuin lasta, vaikka taustalla olisikin jokin oma trauma tai pelko.
Ehkä se oli vain vaimo, joka sanoitti huomaavaisena etä nyt on aika jättää isäntäperhe omaan rauhaansa.
Meillä on ollut alusta asti selviö, että petiin mennään aina yhtäaikaa. Molemmat vaikuttavat ajankohtaan, mutta yhtä aikaa kuiteskin. Saa maata joka ilta lähekkäin kainalossa, jutella rauhassa, ja katsoa yhdessä sängyssä toisen kanssa vaikka ohjelmaa.
Ihan parasta mitä ei vaan voi missata!
Sitten on iltoja, että olen virkeämpi kuin mieheni ja kainalossa olon ja juttelun jälkeen miehen nukahtaessa luen itse vielä hetken kirjaa.
Mutta tämä illan rauhallinen kiirettömyys ja läheisyys. Se on parisuhteen varsinainen liima.
Mulla oli joskus kaveri, joka reissussa komensi milloin mun pitää mennä nukkumaan. Nukuttiin samassa huoneessa. Sai kyllä paljon naurua ja huumoria osakseen muilta matkakavereilta. Luonteeltaan komenteleva ja ”vahvatahtoinen” tyyppi muutenkin.
Tuli heti mieleen omat isovanhempani, jossa isoäiti kyllä määräsi yhteiset aikataulut, juurikin nukkumiseen menemisestä lähtien, eritoten ollessa kylässä. Isoäidillä oli parempi sosiaalinen taju ja sanoikin joskus suoraan isoisälle ”kyllä me mennään nyt pois jaloista, että talonväelle jää omaakin aikaa”.
Sit taas jos mietin itseäni ja puolusoani, niin usein toinen alkaa tehdä itse lähtöä unille ja toinen sitten miettii lähteekö samaan aikaan. Joskus lähtee, koska tekee mieli päästä yhdessä vielä juttelemaan, nukahtamaan kainaloon tai muuten vaan. Joskus sit toinen niin väsynyt, että menee selkeästi aikaisemmin unille, toisen jäädessä vielä hereille (tällöin tulee kyllä usein sanottua ”selaan vielä tän lehden”, ”mä jään vielä hetkeksi juttelemaan”, ”nukahda vaan, hiivin sit hiljaa viereen” tms). Poikkeuksena toki hetket, kun toinen meinaa jäädä arkena jumittamaan ihan tyhmästä syystä hereille, niin saattaa käsky käydä, että nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä! 😀
Miesystävän kanssa yleensä neuvotellaan siitä koska mennään nukkumaan mutta kyllä me yleensä yhtä aikaa mennään silloin kun yhdessä ollaan ja yleensä väsyneemmän mukaan toimitaan. Ja musta on ihan kiva jopa, että joskus miesystävä vasn tarttuu käteeni ja sanoo, että nyt mennään nukkumaan. Toki voisin kieltäytyä mutta en kyllä yleensä niin tee. Meillä on siis omat kodit niin emme ole aina saman katon alla. Tykkään mennä yhtäaikaa nukkumaan silloin kun ollaan yhdessä, olla lähekkäin ja seksiäkin on yleensä ennen nukahtamista. Joskus jos jompikumpi ei olekaan väsynyt niin hän poistuu sitten toiseen huoneeseen jos ei nukahda vaikka elokuvaa katsomaan tai lukemaan, valoisina kesäöinä voin lukea vaikka vieressäkin. Ei välttämättä herätä yhtä aikaa mutta aika usein niinkin. Silloinkin kun itse olisin voinut nukkua pidempään niin tykkäsin juoda yhdessä aamukahvin mutta viime aikoina taas kun olen esimerkiksi ollut töistä väsynyt niin olen voinut viikonloppuisin nukkua pidempään. Miesystävä taas usein nukkuu päiväunia jolloin en itse nuku eli ei meillä mikään fasistimeininki yhdessä nukkumisesta sentään ole.
Aiemmassa liitossani nukkuminen oli usein riidan aiheena. Oltiin todella erirytmisiä ja kaipasin omaa aikaa iltaisin ja pienetkin äänet häiritsivät ex-puolisoa, joskus jopa lasten äänet. Ymmärrän nyt, että mun olisi pitänyt paremmin huomioida häntä mutta olimme rytmeinemme myös aidosti sellaisia, että niitä oli tosi vaikeaa sovittaa yhteen niin, että kummallekin olisi ollut hyvä.
Mulle on jotenkin tosi tärkeää, että halutaan iltaisin vielä monen vuoden jälkeenkin nykyisen miesystävän kanssa viettää aikaa yhdessä ja hellitään toisiamme puolin ja toisin esimerkiksi hyvällä ruualla ja katsomalla toisen lempielokuvia vaikkei niistä niin itse välittäisikään ja mennään yleensä yhdessä nukkumaan myös. Se on yksi välittämisen symboli, ei mikään pakko kummallekaan.
Jaa. Montako kertaa lapsillekin sanotaan, että nyt äiti ja isä menee nukkumaan? Oikeasti tarkoitetaan, että nyt lasten ja muiden on siirryttävä nukkumaan tai muuten taka-alalle, ja äiti ja isä lähtevät joko oikeasti nukkumaan tai keskustelemaan omia juttujaan rauhassa tai sekstaamaan. Voi vieraillekin suoda oman yksityisen hetkensä ja olla miettimättä liikaa.
Exäni suvussa oli samanlainen pari. Vaimo ilmoitti aina milloin mennään nukkumaan mökkireissulla. Samoin kyläillessä ilmoitti, milloin lähdetään. Muutenkin päätti kaikki tekemiset. Syy paljastui, kun vaimo kerran joutui sairaalaan leikkaukseen. Mies tuli yksin meille. Ei mitään rajoja missään. Joi meidän viinit ja konjakit, mekasti ja haastoi riitaa pitkälle yöhön. Aamulla riekkui kalsarit vaan päällä eikä mitään yritystä lähteä kotiin. Ihan komennettava tyyppi. Ihme, että joku viitsii tällaisia paimentaa. Ehkä varakkuutta taustalla.
Aivan epäuskoisena luen näitä kommentteja. Yli 25 vuotta olen samaa miestä rakastanut, mutta ei tulis mieleenkään että nukkumaanmenossa pitäisi olla joku rituaali, jota ei voisi tehdä ilman toisen läsnäoloa. Nukkumaan saa mennä milloin itsestä siltä tuntuu ja herätä kun jaksaa. Juhlia saa vaikka koko yön vaikka itse olisin jo nukkumassa aiemmin. Unta saa molemmat yksin tai yhdessä. En voisi edes kuvitella noin urautunutta suhdetta itselleni.