”En tiedä mitä tehdä. En ole missään törmännyt tällaiseen ihmiseen ennen.

Kyseessä on läheinen ystäväni. Hän on ns. tavallinen ihminen. Ei ole päihdeongelmia eikä hän ole minun mielestäni varsinaisesti ”hullu”. Eli hänellä ei ole mitään diagnooseja eikä hän käyttäydy erikoisesti. Toimii elämässä normaalisti, käy töissä, pitkä parisuhde. Saimme lapset samaan aikaan, lasten kanssa on täysin tavallinen äiti.

Dementia ei tietenkään ole kyseessä! Ystävänikin on melko nuori, ja täysin toimintakykyinen.

Hän on jopa ns. kiva ihminen. Ei ole minulle tahallaan ilkeä tai vähättele eikä muutakaan sellaista. Eikä kohtele niin muitakaan!

Mutta ystävälleni musta on valkoista. Ja toisin päin.

Ensiksi luulin että hän vain muistaa huonosti ja sekoittaa asiat. Nyt tiedän että kyse ei ole siitä.

Sitten luulin että hän on ilkeä ja haluaa pahoittaa mieleni. Uskoin että hän haluaa manipuloida minua jostain syystä. Mutta ei asia näinkään ole! Hän pitää minusta ja minä hänestä ja kuten todettu, muuten hän on kiva ihminen.

Mutta se totuuden vääristely.

Hän voi alkaa vaikka puhua siitä, miten mieheni on hoitanut kaikki lapsemme kotona ja ollut isyyslomilla. Oikeasti näin ei ole ollut. Minä olen ollut kotivanhempi, ei mies. (Tämä toistuu usein, joten ystävä ei sekoita kenestä puhutaan.) Jos sanon vastaan että minä olin kotiäiti, hän sanoo että höpsis, sinähän menit töihin kun lapset olivat ihan pieniä.

Hän tietää mitä olen opiskellut ja että olen valmistunut, samoihin aikoihin kuin hänkin. Silti hän on usean kerran maininnut, että ”kun sinulla ei sitä tutkintoa ole”. Olen mennyt niin pitkälle, että olen näyttänyt hänelle tutkintotodistukseni. Hän sanoi ”jaahas” ja on senkin jälkeen puhunut seurassa siitä, että minulta jäi opinnot kesken.

tiiliseinää
Kuva Tim Mossholder, ylin kuva JR Korpa.

Näitä asioita riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka monta…hän on varma että lapset ovat pulloruokittuja vaikka imetin jokaista…hän puhuu lapsuusasioistani puutaheinää eikä usko minua…

Sama koskee myös pikkujuttuja. Kävin lomalla Ranskassa vaikka kävin Tanskassa, me emme olleet kylässä viime uutenavuotena vaikka olimme…

Tulen hulluksi tämän kanssa! Minä tiedän mikä on totta ja mikä ei, mutta kun ystävä on niin varma asioista, olen joskus jopa alkanut epäillä olenko minä kuitenkin väärässä…vaikka en voi olla. Minun elämästä on kyse!

Mikään mitä vastaan ei muuta hänen näkemystä. Turhauttaa ja suututtaa, mutta olen ihan varma että hän uskoo oikeasti, että hän on oikeassa.

Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen? Mitä tämä oikein on? Kun ystävä ei ole ”hullu” eikä manipuloi eikä hänellä ole mitään sairauksia tms. Miksi hänelle ihan väärät asiat ovat totta?

Nimim. Mitä ihmettä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle En ole asiantuntija Peruuta vastaus

44 vastausta artikkeliin “”Ystäväni ei ole manipuloija, mutta väittää mustaa valkoiseksi””

  • Joo EI sanoo:

    Olen törmännyt. Jännä juttu, se hänen keksinä ”totuus” on aina se vähemmän imarteleva toiselle, jos on hänestä itsestään kyse se on aina se parempi vaihtoehto, aina näinpäin, ei koskaan toisinpäin. Hän keksii jopa itselleen tutkintoja joita hän ei siis ole tosiasiassa suorittanut jos se sopii tarinaan, esim hänellä kuulemma psykologian tutkinto joten hänellä on pätevyys antaa muille diagnooseja. ”Kun sinulla on tuo masennus niin, pälä pälä”, tuota kutsutaan muuten gaslightingiksi, ja on manipulointia. Pysyisin itse poissa.

  • Epätoivoinen äiti sanoo:

    Oma tyttäreni tekee tätä. Elää omassa todellisuudessaan mm. lapsuuden osalta. Ei usko edes siskoaan tai mummoaan. Tällä hetkellä hänellä on välit poikki kaikkiin sukulaisiin, myös minuun. Ja se on elämäni suurin suru, etten pysty häntä auttamaan mitenkään. Omasta mielestään häntä ei vaivaa mikään. On uskomattoman fiksu muutoin, mutta kaikkien ystävienkin kanssa mennyt välit poikki. Poikaystäviä ollut suuri joukko, samoin työpaikkoja ja opiskelupaikkoja.

  • Open your eyes sanoo:

    Kuvaamallasi henkilöllä on persoonallisuushäiriö ja tilanne ei tule tuostaan muuttumsan. Se, miten tekstissä ”ystävääsi” kuvaat, kertoo myös, että sinä olet tälläisen ihmisen täydellinen uhri. Kiltti ja uskot hyvää tästä ihmisestä loppuun asti, etkä siirry pois epäterveestä ihmissuhteesta, vaan alistut tilanteisiin uudelleen ja uudelleen, perusteluna, että hän on kiltti ja hyvä ihminen, joka ei ole sinulle ilkeä…
    Tämän vuoksi olen yhtä huolissani sinusta kuin hänestäkin. Sinäkin alat muuttaa mustaa valkoiseksi. ”Ystäväsi” käyttäytyminen on sairasta, eikä oikea ystävä käyttäydy tuolla tavalla. Hän on sinua kohtaan ilkeä ja manipuloiva vaikka kuinka yrität asiaa muuten pukea.

    Ystäväsi tuskin tuntee tarvitsevansa apua, joten auta sinä itseäsi ja katkaise moinen ihmissuhde ja etsi ystäviä, jotka käyttäytyvät normaalisti läheistensä mielenterveyttä tukien, eikä toisinpäin!
    Miksi jatkat taistelua tuulimyllyä vastaan ja uskottelet sitkeästi itsellesi, että tämä ihminen on ystäväsi, eikä tarkoita pahaa? Mitä hän sitten tarkoittaa??

  • Äiti 74 sanoo:

    Hän on narsisti/narsistinen. Täytyy muistaa, että narsisteja on eri asteisia, eivät kaikki ole pahimmasta päästä. Kukaan ei lopulta tiedä mitä heillä tapahtuu 4 seinän sisällä, kun ovat keskenään. Onhan tuo selvää ilkeilyä, mikä on erittäin ovelasti nasmioitu. Ei siitä mihinkään pääse, ei tuosta ystävyys suhteesta seuraa mitään hyvää sinulle. Itse en kertoisi enää asioita tuollaiselle ihmiselle.

  • Vaakku sanoo:

    Kyse ei ole ystävästä, vaan entisestä (onneksi) työtoverista. Hän väitti minun tehneen monia asioita, joista myös muu työyhteisö tiesi, ettei näin ollut. Olin mm. uutta toimipaikkaa etsiessä ollut pistämässä hänen työpistettään lähes tuulikaappimaiseen lokeroon, josta oli asiakasluukku suurempaan huoneeseen. Todellisuudessa olin pohtinut ääneen, että tuossahan voisi olla asiakkaiden vastaanottopiste meilläkin ja hänen pisteensä siinä suuremmassa huoneessa. Hän käänsi useat asiat täysin päinvastoin ja toi tämän ilmi myös yhteispalavereissa. Mikään selkeä todiste toisenlaisesta totuudesta ei kelvannut, vaan hän oli aina oikeassa. Hän syytti muita työpaikkakiusaamisesta, vaikka asia oli täysin päinvastoin. Syytin pitkään itseäni huonosta kommunikoinnista ja vääristä asenteista, kunnes luin päiväkirjamerkintöjäni ja tajusin, ettei ole oikein, että olen itkenyt ”omaa käytössäni” monta kertaa vuodessa. Tuolloin ymmärsin, että näin ei ole, vaan harhaisuus taikka manipuloimistaipumus on siinä toisessa osapuolessa.

  • Jossain määrin tuttua sanoo:

    Mulla on tai oli läheinen jolta löytyi epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Omasta mielestään väärä diagnoosi ja liittyi aiempaan vaikeaan elämäntilanteeseen.

    Hänellä oli vähän samantyylinen tapa. Hän on sosiaalinen ja taitava puhumaan, yleisesti ihminen joka helposti tekee vaikutuksen ja johon tykästytään. Läheisempien kanssa tulee sitten usein ongelmia. Mäkin ihmettelin kun huomasin kuinka se että hän aluksi ehkä vähän turhaankin kehui ja kannusti mua kaikessa alkoi muuttua virheiden löytämiseksi ihan pikkuasioistakin. Sellaistenkin virheiden mitä ei ollut oikeasti, hänen muistikuvansa yhteisistä tekemisistä ja tapahtumista olivat jotain ihan muuta mitä itse muistin. Yleisesti juuri niin että mun osuus muuttui kaikessa negatiivisemmaksi, vähäisemmäksi. Jopa ihan perusfaktat täysin meihin liittymättömistä asioista muuttuivat.

    Alkuun ajattelin että hän muisti väärin. Sitten alkoi tuntua että hän valehtelee tietoisesti, mutta yhä väliemme katkettua vuosia sitten mulla on tunne että hän uskoi oikeasti asioiden olevan niin kuin hän niistä puhui. Mä olin hänen mielestään se joka oli väärässä ja yleensä juuri niin että mä valehtelin, ei niin että olisin muistanut väärin.

    Helpoimmalla pääsi kun antoi hänen puhua eikä puuttunut virheisiin. Järkevää keskustelua noista ei saanut ja jos yritin sanoa että hän varmaan muistaa tämän jutun väärin tai sekoittaa johonkin toiseen asiaan hän suuttui. Alkoi tuoda esille kaikkia mun virheitä, kyseenalaistaa mun mielenterveyttä jne. Usein sitten päädyin pyytämään anteeksi vaikka olin yhä varma että olin oikeassa.

    Joskus mulla oli esittää ihan selkeät todisteet siitä että asia oli mennyt sillä tavalla mitä olin itse kertonut. Silloinkaan hän ei myöntänyt virhettä. Joko todisteissa oli vikaa, keskityttiin siihen mikä mussa oli vikana kun lähden etsimään noin todisteita jostain täysin epäoleellisesta asiasta tai sitten olin alunperinkin ymmärtänyt hänen sanomansa väärin. Eihän hän missään vaiheessa ollut juuri tuota tilannetta tarkoittanut vain vastaavaa joka sattui toisella kertaa tai hänen alunperin kertomansa tarina muuttui sellaiseksi että todisteet puhuivatkin sen puolesta ja myös mun kertomus oli hänen mukaansa ollut erilainen millaiseksi itse sen muistan ja keskittyy johonkin siinä olevaan yksityiskohtaan.

    Se että mä menin korjaamaan hänen puheitaan kertoi yleisesti vain siitä että mä en voinut koskaan tunnustaa olevani väärässä. Että mä etsin jatkuvasti virheitä hänestä ja yritin manipuloida häntä. Oleellinen todiste tälle oli se että hän oli ihmisten keskuudessa paljon suositumpi ja pidetympi mitä minä, varmasti muutkin ihmiset olivat huomanneet nämä piirteeni ja välttelevät mua. Mun pitäisi olla kiitollinen siitä että hän kuitenkin välitti musta ja hyväksyi mut seuraansa siitä huolimatta että ihmiset ympärillä usein ihmettelevät miksi hän viihtyy mun kaltaisen ihmisen seurassa.

    Itsekin jollain tavalla aloin epäillä itseäni ja itsetuntoni laski yhteisenä aikanamme. Vasta irrottauduttuani hänestä aloin nähdä miten hän vaikutti kaikkeen elämässäni ja painoi kokoajan mua alas. Myöhemmin olen sitten puhunut muutaman hänen aiemman tai myöhemmän läheisensä kanssa ja heillä on samantyylisiä kokemuksia.

  • Ihmettelevä sanoo:

    Onpa tosi mielenkiintoinen tapaus. Nuoruudesta muistan yhden tytön, joka kertoili satuja omasta elämästään. Myöhemmin yhteinen ystävä oli tutustunut häneen uudelleen ja sama tarinointi oli jatkunut edelleen. Lisäksi parisuhteessa ja ihmissuhteissa toimi niin, että selitti asiat mustista valkoisiksi ja päinvastoin. Esimerkiksi petti toistuvasti tai varasteli ja käänsi niistä tapahtumista syyn petetyn/varastelun uhrin syyksi.
    Mikähän diagnoosi tällaiseen käytökseen sopii?
    Apua joka tapauksessa tuo aloituksen ”ystävä” tuntuu tarvitsevan.

  • kallenmätitahna sanoo:

    On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vain uskovat ja kuulevat mitä haluavat. Välittämättä paskan vertaa siitä, mitä se totuus oikeasti on. Mieheni sisko on tällainen. Jos hän keksinyt tai kuullut tietyn asian ja päättänyt uskoa sen, niin vaikka kuinka lyöt faktaa silmien eteen, että asia ei ole näin, niin silti ei usko vaan pysyy kannassaan. Kyse siis voi olla jostain ihan todistettavastakin asiasta.

  • Nimetön sanoo:

    Olisikohan epävakaa persoonallisuushäiriö? Minun sisareni kertoo satuja, mm. lapsuuden tapahtumista, ja uskoo omiin tarinoihinsa. Ei auta, vaikka me sisarukset esitämme todisteet, miten asianlaita on oikeasti. Hän on vakaasti sitä mieltä, että hän kyllä muistaa oikein, ja me muut väärin. Näiden valemuistoihin perustuen hän on riitaantunut ja katkaissut välejäkin joihinkin lähiomaisiin.

    • Toinen nimetön sanoo:

      Niin minustakin tuntuu, itsellä on (tai oli, se laittoi välit poikki taas kun sanoin vastaan) semmoinen sisko. Koko sukuun tehnyt saman. Tosin hämmentävää hommaa.

  • Erikoinen tapaus sanoo:

    Narsisti? Sopisi kuvaukseen. Hän mollaa sinua ja väittää ettei sinulla ole tutkintoa, miehesi on hoitanut lapsenne yn että vaikuttaisit muiden silmissä huonommalta kuin hän.
    Jos hän ei ole narsisti, on jotain muuta pahasti pielessä. Kannattaako ystävyyttä jatkaa?

  • Olinko itse sittenkään oikeassa... sanoo:

    Olen kerran törmännyt tällaiseen tapaukseen. Istuimme vierekkäin päivällispöydässä ja keskustelimme erään kunnan sijainnista. Hän väitti kivenkovaan tietävänsä että kunta sijaitsee kaupungin x ja kunnan y välissä. Ei pystynyt muuttamaan käsitystään omasta mielestäni vahvan argumentointini edessä, olen nimittäin viimeiset 10 vuotta asunut kyseisessä kunnassa. Hän on eri maakunnasta. Hyvin erikoinen tilanne.

  • Äiti 74 sanoo:

    No ei tuo tervettäkään ole, kyllä jotain on hänellä vinksallaan. Olisiko mahdollista jutella asiasta hänen miehensä kanssa, tietysti niin ettei mies kertoisi. Sanot, että olet huolissasi ystävästäsi.
    Tuo voi olla merkki jostakin alkavasta muistisairaudesta. Kyllä niitä tulee nuorillekkin. Ei niin kauaa sitten luin perheen äidistä, joka oli 40 vuotiaana. ”vihannes” eikä tuntenut enää ketään. Kuoli aika pian.
    Puhu miehelle!

  • Nonni sanoo:

    Hieman turhaa spekuloida mikä hänellä on, ehdota hänelle että hankkii apua itselleen. Olet huolissasi kun hän käyttäytyy noin. Syynä voisi olla myös jokin ettei hän ole ihan läsnä aina ja kuule kunnolla mitä sanot. Siksi tuntuu, että hän sekoittaa asioita. ”Valehtelu” voi olla myös tahatonta. Hän ei esim. Pysty keskittymään kunnolla siihen mitä sanot. Traumaattiset kokemukset voivat myös aiheuttaa muistin ongelmia. Dissosioiminen sekoitetaan joskus psykoosiin myös. Eli siinä ihmisen mieli on muualla jonkun järkyttävän kokemuksen vuoksi. Kysy onko hänelle sattunut jotakin ikävää. Ole ainakin empaattinen ennen hylkäämistä. Saatat itsekin tarvita joskus apua tai ystävän tukea sairauteen.

  • On niitä sanoo:

    Hänestä on joko kiva valehdella ihmisille, saada aikaan hämmennystä. Jonkinlaista manipulointia tämäkin. En tiedä kuin yhden saman tyyppisen ex:i. Esim. jotkin tavarat tai korut hän väitti ostamikseen. Vaikka ne oli omiani edellisestä elämästäni. Niistä väiteltiin kivenkovaan. Ikävin oli kun hän puhui ihmisille yksin hankkineensa talomme, vaikka totuus oli ettemme olisi edes saaneet lainaa ilman minun säästöjäni. Niin että kyllä näitä satuilijoita on ja joitain kiksejä he valheistaan varmaan saavat. Tai sitten on vain tarkoitus pahoittaa toisen mieli. Ja saada epäilemään itseään. Silloin manipuloija on päässyt päämääräänsä. Sairaushan tuokin on.

  • Satusedän tuttava sanoo:

    Minulla on samanlainen tuttava, hänen valheensa eivät usein edes liity suoraan minuun vaan saattavat liittyä mm. Yhteisiin tuttuihin tai mieheeni. Kerran hän kertoi että yhteinen tuttavamme olisi saanut työpaikan samasta paikasta jossa mieheni työskentelee. Oli keksinyt kaikki yksityiskohdat tulevasta aloituspäivämäärästä työhaastatteluun. En edes yllättynyt kun ”aloituspäivänä” tuttua ei näkynyt töissä. Ja myöhemmin selvisi ettei tuttu ole sinne edes hakenut.

    Miksi valehdella asiasta joka tulee selkeästi myöhemmin ilmi? Kännissä on pahin satuilija mutta selvinpäinkin silmät kirkkaana kertoo noita juttujaan ja en voi hänen kanssaam mistään keskustella kun mietin valehteleeko tuo vaikka puhuttaisiin lähikaupan aukioloajoista. Lähipiiri on alkanut huomaamaan nämä jutut mutta kukaan ei vaan uskalla sanoa mitään. En halua edes tietää mitä satuilee esim minusta muille.