”Yhteistyön ei tarvitse olla hyvää, mutta se yrittäminen on välttämätöntä”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Luin lehdessä surullisen tapauksen Jukasta, jonka lapset ex-vaimo kaappasi Ranskaan. Onhan se kiistatta äidiltä väärin tehty ja ihan järkyttävä tilanne, kaikki empatia Jukalle. Oman kotimaisen eroriidan läpi käyneenä kuitenkin muutama ajatus etäämmältä nousi esiin.
Tässäkin jutussa isompia lapsia oli kuultu ja he haluavat asua Ranskassa. Pariisilainen tuomioistuin päätti, että lapsia ei palauteta Suomeen. Lasten etu vaatii joskus myös sen, että perääntyy vaikka päätös ei miellytä. Eikä sitä ulkopuolelta voida tietää onko tässä syynä kansallisuus tai sukupuoli tai vain lasten etu. Ei tuossa tilanteessa ole voittajia ja isän tuska on kestämätön.
Taustaahan ei tiedetä oliko isä ehkä kieltänyt äidin ja lasten muuton Ranskaan, kun kerran tiesi aikeista kaappaukseen etukäteen? Jos vaimo on ranskalainen, niin melko luultavasti hän eron jälkeen sinne haluaa palata. Ehkä hän ei halua kiusata, vaan elää omaa elämäänsä lähempänä sukua. Sitähän ei ääneen sovi sanoa asemasodassa. Mutta vaikka kuinka sattuu, niin joskus suurinta rakkautta on päästää irti.
Mieleeni tuli, että voisiko Jukka koittaa saada vaikka ne tapaamiset järjestymään siellä Ranskassa? Lapsetkin kaipaavat varmasti isää. Ei se ole niin kovin kaukana. Pitkiä ne ovat matkat Suomessakin Rollosta Helsinkiin. Toivottavasti yhteistyö ei ole heille liian myöhäistä. Mutta aivan varmasti se on omalle pääkopalle parempi. Ja niille lapsille etenkin.
Kuva Szilvia Basso. Ylin kuva Pawel Czerwinski.
Lapsen etu katoaa omien oikeuksien ponnekkaan vaatimisen alle näissä jutuissa melkein aina. Sitä ne viranomaiset sitten yrittävät sieltä syyttelyn seasta kaivaa. Itse vihaisena näkee vaan helposti että se on toisen puolella ja minua vastaan. Ja mitä enemmän syyttää, sitä kovemmin toinen vastaa.
Oma kokemus soskusta on tosin hyvä, en tunnista isiä syrjivää asennetta josta näissä jutuissa usein kerrotaan. Varmasti on kyllä eroja virkailijoissa, sitäkään ei käy kiistäminen. Olen ehkä vaan onnekas. Mutta vasta ajan kautta näin, että päätöksen syyt eivät johtuneet minusta. Aikanaan lapset jäivät asumaan äidille ja olihan se rankkaa. Vuosia myöhemmin he nyt asuvat enimmäkseen minun kanssani. Me molemmat silloin väitimme olevamme toista parempi vanhempi, nyt se tuntuu järjettömältä kilpailulta.
Sanonpa vaan, että tilanteet voivat vuosien jälkeen muuttua, joten kannattaa jokaisen hoitaa oma tonttinsa sen mukaan. Yhteistyön ei tarvitse olla hyvää, mutta se yrittäminen on välttämätöntä, muuten koko pakka hajoaa teinien kanssa käsiin. Kesti kauan tajuta tämä. Toivottavasti Jukka vielä näkee lapsensa myös.”
Nimim. Janne
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Katariina77 Peruuta vastaus
4 vastausta artikkeliin “”Yhteistyön ei tarvitse olla hyvää, mutta se yrittäminen on välttämätöntä””
Uusimmat artikkelit
Musta älytöntä että riitely ja totuus nähdään niin negatiivisessa valossa. Edes erotessa ei saa sano mitään. Eikö kannattavampaa olisi joku asuoiden läpikäyminen ja siihen saatava tunnetuki, kuin tämä vaikenemisen ja hiljaisuuden kulttuuri. Oikee tunnevammaisten kulttuuri.
Lapsen etu on molemmat vanhemmat jotka eivät riitele keskenään ja sekoita lapsia mukaan riitoihin. Meidän tämänhetkinen systeemi sallii tilanteiden pääsemisen liian pitkälle, kun heti eron tultua pitäisi katkaista se lumipalloefekti alkuunsa joka lähtee vyörymään kun vanhemmat syyttelevät toisiaan ja vieläpä alkavat lasten kuullen mustamaalata toista vanhempaa. Tästä aiheesta pitää pitää meteliä ja lähtökohta keskusteluissa kuuluisi olla lapsen paras ja lasten oikeudet molempaan vanhempaan.
Itse omakohtaista kokemusta siitä, kuinka lapsille mustamaalataan äitiä ja siirretään tunteita lapsiin. Ollaan psykiatriseen jonossa. Nykyinen puolisoni vieraannutettu lapsistaan vallan vaikka asuvat alta puolen km toisistaan. Siinä bioäitin katkeruus ja kosto toteutuu täydellisesti.
Joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Varsinkin kun jaksaminen ehtyy ja viranomaisratas on niin raskas puolueellisuudellaan.
Raskaita asioita ja elämänmittaista surua kun menettää oikeuden olla vanhempi eniten rakastamilleen ihmisenaluille.
Vieraannuttaminen on rikos ilman mitään seuraamuksia ja se on niin väärin
Eihän se ole vieraannuttamista jos palaa omaan kotimaahansa, joka sattuu olemaan Ranska, eikä Suomi.
Ihmiset syyttelee vieraannuttamiseksi tilanteit, jotka sitä ei ole vaan käytännön sanelemaan pakkoa, kuten tuossa ja äitihän toteutti omia ihmisoikeuksiaan palata sinne Ranskaan. Kannattaa ottaa asia huomioon kun tekee lapsen ulkomaalaisen kanssa. Toki väärin on jos ei saa tavata eron takia.
Luin mielenkiinnosta tuon lehden artikkelin Jukasta, näissä kertomuksissa jää aina mietityttämään millainen toisen osapuolen kertomus olisi. Artikkelissa oli mm. kuva Jukan täyttämästä koulun vaihtolomakkeesta, jossa oli merkitty lapsen asuinpaikaksi isän koti, vaikka silloinenkin tilanne oli että Jukalla oli tapaamisoikeus joka toisena viikonloppuna 50 tuntia sekä puolet lomista. Lisäksi lomake on itsetäytetty, jossa mainita lapsen pelosta olla äidin luona – onko lapsi kertonut tästä vain isälle vai myös puolueettomille aikuisille, fakta kuitenkin on että lapset tarinoivat sen mukaan minkä aistivat tai tietävät olevan vanhemmalle mieliksi (täälläkin oli tarina jossa lapset etän luona ilmaisivat haluavansa asua siellä, mutta lähin luona tarina oli niin että etä haluaa lähivanhemmuuden).
Toinen asia, jota haluan kritisoida, on lasten kasvokuvat laajalevikkisessä julkaisussa – onko lapsilta kysytty saako heidän kuviaan käyttää tässä yhteydessä vai onko kyseessä vain isän halu tuoda lapset kasvoillaan esiin. – yhtä vaikuttavaa olisi ollut sumennetuin kasvoin lisätyt kuvat. Toteutuuko tässä kohtaa myöskään lasten edun ajattelu.
Kaappaaminen toki on väärin ja asiat tulisi saada järjestymään ihan keskenään.