”Olin vuosia yhden pojan yksinhuoltajaäiti, nyt mummo ja anoppi. Työssäkäynti on itsestäänselvyys, mistä muuten rahaa elämiseen. Kolme vuotta yhden lapsen kanssa kotona kuullostaa miljonääriäitien valinnalta.

Poikani kohdalla luulin onnistuneeni, hän arvostaa ja on aina tehnyt töitä, muuten ei olisi mitään saanut. Hän on naimisissa, vaimolla ei kiinnostusta tähän mennessä ole työelämään tai opiskeluun. Yksi lapsi on kotona ollut. Omakotitalo on, kaksi autoa, hienot huonekalut, lapsella merkkivaatteet.

Olen aina elänyt vaatimattomasti, miksi vaihtaa sisustusta muodin vuoksi, vanhakin kelpaa. Nyt pojan vaimo on väläytellyt avioeroa, koska poikani tekee hänen mielestään liikaa töitä ja on poissa liikaa kotoa. Asia on totta, mutta kai hänen pitäisi ymmärtää, et koska hän ei ansaise kotihoidontukea enempää, ei perhe eläisi. Jonkun on tehtävä töitäkin.

Hän ja hänen kaverinsa ovat sitä mieltä, että kotitöiden ja lastenhoidon jakaminen puoliksi on naisten itsenäisyyttä. Totta, mutta rahan ansaitseminen myös puoliksi on itsenäisyyttä. Voi valita kotonaolon, mutta silloin valitsee myös sen, että kuluteta ei mitään ylimääräistä.”

Nimim. Anoppi 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 47 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vihdoinkin onnellinen ja tyytyväinen kotirouva Peruuta vastaus

47 vastausta artikkeliin “”Voit jäädä kotiin, mutta silloin ei kuluteta””

  • Hoihhoijaa sanoo:

    Lapsen hoito on ”24/7 työtä” . Palkkatyössä ollaan yleensä 8h per päivä plus matkat. Sen jälkeen molemmilla vastuu kodin askareista ja lapsesta. Äidinkö pitäisi olla koko ajan lapsen kanssa koska isä käy töissä? Ei. Äiti hoitaa lasta 100%isän ollessa töissä.
    Isän töiden jälkeen lapsen hoitovastuu jakautuu ja myös isä saa syöttää ja leikittää lasta. Sillä isä rakentaa oman suhteensa lapseen 😊 se että ostat lapselle merkki paidan. Voit löytää sen alesta ja maksat siitä vaikka 15e. 4kk käytön jälkeen saat siitä vielä 12.5e kirppiksellä, näin ollen olet maksanut paidasta 2.5e mistä löydät uuden merkittömän paidan tuohon hintaan? Et mistään. Se että lapsi käyttää merkkivaatteita ei ole kerkskailuja muille vaan vanhemmat osaavat ostaa vaatteita mitkä saa myöhemmin hyvin kaupaksi. Säästöä säästöä.

  • Just saying sanoo:

    Tietääpä anoppi tarkkaan toisten parisuhteen ja keskenään sovitut asiat…. Olen huomannut, että omakin äiti on hanakasti arvostelemassa miniäänsä, mutta totuuspohja on usein aika heikko.

  • Dl sanoo:

    Usein sellaisissa tapauksissa että nainen on ollut lasten kanssa kotona, mies paljon töissä, kynnys työhön lähtemiseen nousee korkeaksi. Yksi merkittävimpiä syitä on se, että miehen työ ei todennäköisesti yhtäkkiä muuttuisi vähemmän aikaa vieväksi tai vähemmän vaativaksi. Näissä tilanteissa on hyvin todennäköistä että nainen hoitaisi senkin jälkeen kodin ja lapset – ja oman työnsä.

    Tasa-arvoa on se, että molemmat ottavat vastuun sekä taloudesta että perheestä.

    • Vela-84 sanoo:

      Tasa-arvoa on se, että molemmilla on oma roolinsa parisuhteessa ja ovat siihen ja työnjakoon pääosin tyytyväisiä. Toisten ihmisten parisuhteita ja perheen rooleja on turha mennä ulkopuolisen arvostelemaan, ellei toinen asiasta avaudu ja toivo, että asiat olisi jotenkin toisin.

  • Työ ja perhe-elämä balanssissa? sanoo:

    Vaimo haluaisi siis, että mies on enemmän kotona. Ei kai siinä ole mitään väärää? Ehkäpä perhe pärjäisi myös vähemmällä rahalla, ja saa luksuksen sijaan enemmän yhteistä aikaa.

  • Maalaiseukko sanoo:

    Samaa mieltä anopin kanssa. Valintojen maailma ja mikäli haluaa fifty-fifty huushollihommat, ei jäädä kotiäodiksi.
    Kun itse olin kotiäitinä, meillä oli vain yksi auto. Pakkasin muksut rattaisiin ja käveltiin isän työmaalle (vain 2 km), jos oltiin menossa pidemmälle päiväsaikaan.
    Ei silloin ostettu uusia vaatteita kuin lapsille, eikä heillekään oikeastaan muita kun kenkiä, loput kirppikseltä ja serkkujen pieneksi jääneitä. Ei syöty ravintoloissa tai matkusteltu. Joka kesäksi säästettiin huvipuisto-tai muu lasten touhuretkiraha.

    En usko, että jäivät mistään paitsi. Eikä meille tullut eroamaan, vaikka kotiäitiys on muisto vain lasten lähdettyä omilleen.

  • Eträn sanoo:

    Jos poikasi (=aikuinen ihminen) perheineen ei ole sinulta vailla rahaa, ja vaimon kotona olo on heidän perheessään kaikkia ajatellen hyvä valinta niin en kyllä ymmärrä mitä tämä asia anopille tai muillekaan kuuluu.

  • Nimetön sanoo:

    Voi avioeron puheeksi ottamiseen olla muitakin syitä, mitä anoppi, tai muut parisuhteen ulkopuoliset eivät tiedä.
    Joskus on niinkin, että jompikumpi asianosaistakaan ei käsitä, miksi toinen tahtoo jatkaa eri suuntaan. Parisuhde kuitenkin on aina vapaaehtoinen, jos molemmat eivät siinä viihdy, niin muut vaihtoehdot tulevat mieleen.

  • M sanoo:

    Täällä moni kirjoittaa, että kyllä kai jokainen täysijärkinen vaimo tajuaa ettei voi yhtä aikaa vaatia että mies tienaa hyvin, kustantaa kaiken ja on kotona mahdollisimman paljon yhdessä kotirouvan kanssa hoitamassa yhtä lasta ja kotia.

    Mutta kaikki kun eivät ole täysjärkisiä!! Itselläni myös pari tällaista pilalle hemmoteltua kotirouvaa suvussa ja kaveripiirissä, ketkä on vaan tottuneet saamaan elämässään ihan kaiken mitä haluavat. Ymmärrän hyvin että anoppia ärsyttää, en toivoisi samaa omille pojillenikaan. Mutta miehen pitäisi kyllä uskaltaa laittaa rajat vaimon tuhlaamiselle, tosin sekin voi olla mahdotonta. Joskus eri voi olla ainoa vaihtoehto, koska harvemmin nämä pilalle hemmotellut pikku prinsessat muuttuvat ihmisenä. Todennäköisesti kuitenkin uhkailee erolla vaan, miten hän pärjäisi rahallisesti ilman miestä?

  • Haahuaja sanoo:

    Niin, mielestäni on turha väläytellä avioeroa jos mies on liikaa töissä, jos samaan aikaan on itse kotona vain kotihoidontuella eikä halua töihin, haluaa vain merkkivaatteita lapselle ja ylellisen elämäntyylin muutenkin. Jos haluaa, että mies on enemmän kotona, pitää vaimon lähteä töihin. Ja jos mies raataa töissä pitkää päivää, vaimo on kotosalla koko ajan, on minusta kohtuullista että vaimo tekee isomman osan kotitöistä. Sitten jos molemmat olisi töissä, niin kotityöt puoleksi. Kohtuuton vaatimus vaimolla… Kyllä kait minäkin mahdollisimman paljon kotihommia teen, kun kerta kotona olen, sillä mies on päivät töissä ja tuo rahaa. Fyysisesti raskas työ hällä. Asia muuttuu sitten, kun itse lähden töihin tai kouluun. Enkä todellakaan voi jäädä kolmeksi vuodeksi lasta kotiin hoitamaan: oltaisi vararikossa. Kuopus joutuu hoitoon jo alle vuoden iässä ihan vain, koska meillä ei ole varaa jäädä kotihoidontuelle. Realismia kehiin vaimolle.

  • Yhäititulevaanoppi sanoo:

    Anoppi on oikeassa. Nykyään huudetaan tasa-arvoa muttei suostuta katsomaan kantaako edes itse kortensa kekoon vaan odotetaan yliluonnollista suorittamista siltä puolisolta. Jos muistettaisiin nyt olla vähemmän lyttääviä, sekä somessa, kommenteissa, parisuhteissa ja panostettaisiin siihen mihin itse voi ainoastaan vaikuttaa. Rakkautta ja ymmärrystä. Jokaiselle tekee hyvää herätä omasta kuplastaan ja katsoa laatikon ulkopuolelta.

  • Jotain rajaa sanoo:

    Olen anopin kanssa samaa mieltä… äiti voi mennä töihin ja antaa isän olla välillä kotona. Sen jälkeen molemmat ymmärtäisivät toisen osaa paremmin. Itse olen äiti joka elättää perheen ja mies kyllä tekee oman osuutensa niin lapsen kun kodinkin kanssa.

  • Johanna sanoo:

    Onko sillä miniällä työpaikka mihin palata? Suurin osa äideistä jotka ovat kolme vuotta lapsen kanssa kotona ovat työttömiä, eli ei ole työtä mihin mennä ja siksi ovat kotihoidontuella.
    Mistä tiedät että miniä ei halua töihin tai opiskelemaan? Kai hän nyt jonkun ammatin on opiskellut jo nuorena ennen lapsen tekemistä?
    Vaihtaako miniä siis muodin takia koko sisustuksen tämän tästä?
    Poikako on kertonut että vaimonsa haluaa hänen tienaavan yhtä paljon mutta olevan töissä vähemmän aikaa? Vai onko poika töissä vapaaehtoisesti koska siellä on mukavempi olla kuin kotona oman lapsen kanssa? Poikako ei halua omakotitaloa ja kahta autoa? Jos näin on, niin pojalla on velvollisuus sen vaimolleen kertoa, että mielellään luopuu toisesta autosta jne. ja on enemmän lapsensa kanssa kotona ja osallistuu kotitöihin.
    Anoppi ei kuulu siihen parisuhteeseen, pojan on vihdoin kasvettava mieheksi koska on jo isäkin, ja keskustella oman vaimonsa kanssa asiasta eikä äitinsä.
    Vaimon kotona oleminen ei kestä ikuisesti, ja myös mies voi jäädä vaikka työttömäksi tai sairastua, ja sitten on vaimon vuoro tienata perheen eteen. Sellaista se elämä on kun eletään samassa taloudessa vuosikymmeniä, kolme vuotta lapsen parhaaksi on hyvin pieni aika kokonaisuuteen nähden, mutta korvaamattoman tärkeä lapselle.
    Mistä anoppi ylipäätään tietää kaikki asiat mitä hänen poikansa avioliitossa tapahtuu? Onko poika todellakin mammanpoika joka äidilleen käy marisemassa kun ei pärjää oman vaimonsa kanssa? Sano anoppi pojallesi että ryhdistäytyy ja ottaa perheeen pään roolinsa tosissaan. Ja ei, perheen pää ei tarkoita määräilyä, vaan vastuun ottamista.

  • Vihdoinkin onnellinen ja tyytyväinen kotirouva sanoo:

    Hei anoppi! Olen kanssasi samaa mieltä. Itse korkeasti koulutettuna jäin nyt hoitamaan lapsia kotiin. Mieheni tekee paljon töitä, ja olen joutunut kasvattamaan itseäni siihen rooliin, että minun vastuullani on nyt enemmän koti/lapset, olenham valinnut kodin nyt työpaikakseni. Liikaa sometusta, liikaa valitusta, liikaa pullamössöelämään tottuneita kotirouvia näkyy kyllä. Ja itsekin olin yksi heistä ennen kuin ymmärsin pohtia asiaa enemmän. Jos heittää sometuksen ym. hetkeksi pois, ehtii vallan mainiosti siivota kodin, tehdä ruokaa ja leikkiä hetken lasten kanssa. Aivan hölmöä purkaa oma turhautumisensa ja kiukkunsa siihen kodin ulkopuolella töitä tekevään mieheen. Nyt on peiliin katsomisen paikka arvon kotirouvat ❤️. Niin minäkin jouduin tekemään. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. ❤️

  • Niin makaa kuin... sanoo:

    Kannattaisi miettiä toisenkin kerran, mitä parisuhteelta ja äitiydeltä haluaa. Olisin aikoinaan toivonut vaikka mitä, mutta päädyin yh:ksi ja töihinkin palasin heti, kun sai.
    Kotiäitiys on kuin yksinyrittäjyyttä. Teet työpäiväsi yksin kotona, etkä rikastu. Miniä voisi mennä ilta-/yötöihin ja vaihtaa lennosta vahtivuoroa. Saisi omaa aikaa, pysyisi leivänsyrjässä kiinni, ja pääsisi lapsen isä kokemaan täyttä vanhemmuutta.

  • Anoppi sanoo:

    Tässä anoppi uudelleen. Ymmärsin jo monista viesteistä, että olen täydellisesti epäonnistunut lapsen kasvatuksessa. Onneksi sosiaalialalla työtä tehneenä törmään päivittäin nuoriin ihmisiin, joiden elämään viimeinen kiinnostava asia on työnteko. Yhteiskunta auttaa, joku hullu ansaitsee verorahat. Lapsillakin täydellinen elämä, eivät saa väärää oppia elämästä.

  • mamma sanoo:

    Kyllä se on ikävän monen kouluttamattoman naisen lottovoitto päästä kiireesti kotiin lapsen kanssa ja odotella, että puoliso kantaa kotiin rahaa, jolla voi sitten ostaa onnellisuutta. Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, että ulkoiset puitteet eivät riitä, eikä huomata että se ratkaisu voisi löytyä itsestä, eikä puolisoa vaihtamalla. Voi tietenkin mieskin toivoa, että työn jälki näkyy myös muualla kuin leivän päällä ja saa kai jotain omasta työstään näytille hankkia, mutta itse kyllä lähipiirin duunariperheiden kotirouvien toive on usein olla siellä kotona ja miehet hämmentyneenä ihmettelee, että eikö olisi aika jo mennä töihin tai kouluun. Onko se sitten tasa-arvoa, että vain sen toisen puoliskon mielipidettä kuunnellaan lasten hoidon järkevästä järjelystä.