Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Minulla on kaikkea mitä osasin toivoa, on mies, lapset, omakotitalo, volvo, lemmikit ja työ. Mutta! Olen väsynyt!

Olen kolmen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Olen se joka hoitaa meidän perheen arjen. Hoidan kodin, ruokaostokset, siivouksen, läksyjen tarkastuksen… kun lähdemme retkelle hoidan eväät, kun lähdemme matkalle hoidan järjestelyt ja pakkaamisen. Koronavuoden (ja jo ennenkin) olen työskennellyt kotona (ja hoitanut kaiken siinä sivussa). Nyt yli vuoteen emme ole päässeet mieheni kanssa yhdessä ulos kotoa. Enkä yksinkään ole juuri ruokakauppaa pidemmälle päässyt (kiitos koronan).

Seksiä ei juuri ole… mies haluaa, minä en. Minä haluan, mutta en miestäni. Mies on hyvä isä. Hän sanoo että tekee kyllä kotitöitä kunhan vain pyydän. Mutta en jaksa enää pyytää. Haluan tarjota lapsilleni ydinperheen mutta samalla en tiedä rakastanko enää miestäni. Olen yksinäinen ja kaipaan läheisyyttä mutta kun mieheni lähestyy minua tai haluaa jutella illalla pitkään katoan pikaisesti nukkumaan sillä en jaksa häntä.

Voiko jakamaton vastuu, väsymys ja tekemättömät kotityöt johtaa eroon vaikka suhteessa ei periaatteessa ole mikään vialla? Voinko vielä oppia haluamaan miestäni? Voinko vielä haluta viettää aikaani hänen kanssaan? Vai milloin tiedän koska on aika vain kävellä pois?”

Nimim. Miiru 

Artikkelikuva Kinga Cichewicz.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Josko näin alkuun? Peruuta vastaus

26 vastausta artikkeliin “Voiko kädenlämpöisen suhteen vielä elvyttää? Kannattaako edes yrittää?”

  • mummuvaan sanoo:

    Kerrot, että mies tekisi kotitöitä jos pyytäisit, mutta et jaksa enää pyytää.
    Jokaisella työpaikalla on työnjohtaja, joka määrää, mitä tehdään ja milloin. Muuten on seurauksena päällekkäistyötä tai toisaalta töiden tekemättä jäämistä. Jostakin syystä kotona nainen on useimmiten se työnjohtaja. Hyväksy se rooli tai sitten se, että mies ottaa ohjakset käteen kotona, ja sinä teet, mitä hän käskee.
    Siitä toisesta miehestä: aivan varmasti hänestä paljastuu arkielämässä piirteitä, joista et pidä. Me ihmiset kun olemme kaikki monin tavoin vajavaisia.

  • Miiru sanoo:

    Entäpä kun miehen kanssa on keskusteltu, on pyydetty, on käsketty, on huudettu, on itketty ja aina mies lupaa parantaa tapansa ja aina pikkuhiljaa kaikki kauniit sanat unohtuvat. Monet tuntuvat ajattelevan että mies ei tiedä mitä ajattelen, mutta entäpä jos hän tietää? Olen puhunut jopa siitä että jos tilanne ei muutu haluan erota, että en halua olla perheen palvelija. Silloin mies itkee, hän sanoo rakastavansa ja haluavansa pitää meidät yhdessä.
    Yhden lauseen perusteella ”minä haluan, mutta en miestäni” minut on helppo myös luokitella pettäjäksi. Mitäpä jos en olekaan pettänyt? Kuin ihmeen kaupalla tapasin lapsen harrastuksen kautta miehen, viestiteltiin harvakseltaan. Noin vuosi sitten aloimme viestitellä useammin ja kyllä voin sanoa että mietin olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Mies haluaisi minut, mutta en ole tähän(kään) mieheen koskenut, edes halannut. Mutta hänen kanssaan on mukava viestitellä. Nyt kuitenkin katkaisin nämäkin välit ja sanoin yrittäväni oikeasti mieheni kanssa. Mutta ei, pettäjä en ole!
    Tiedän että olen tehnyt liikaa asioita mieheni puolesta, tiedän että jos en alunperinkään olisi vaikka imuroinut tai pessyt pyykkejä hän ehkä tekisi niitä nyt (15 vuotta ensitapaamisesta) paremmin. Tiedän että miehen olisi tultava pois omalta mukavuusalueeltaan missä voi olla vain kiva isä ja rakkautta haluava mies. Mutta miksi se on niin vaikeaa?

    • Nimetön sanoo:

      Hyvin sanottu. Olet siis puhunut moneen kertaan mitä haluat ja tarvitset. Olet siis tehnyt hyvin.

      Näitä tarinoita joissa nainen on vain puhumatta eikä kerro pahasta olostaan mitään puolisolleen ja sitten aloittaa pettämisen on vain niin paljon.

      Se on petetylle murskaavaa kun tehdään niin että ei puhuta mitään omista tarpeista ennen pettämisen alkua ja päälle vielä syytetään petettyä ja haukutaan kaikki petetyn suhteen korjaamiseksi tehdyt teot epäaidoiksi.

    • Nimetön sanoo:

      Miten Miiru sinä olisit suhtautunut siihen että mies olisikin muuttanut tapojaan ja alkanut huomioimaan sinua, osallistumaan omalla panoksellaan säännönmukaisesti kotitöihin, laittamaan sinulle ja lapsille aamupalat pöytään valmiiksi, hoitamaan lasten kuljetuksia harrastuksiin jnejne sekä vielä antamaan sinulle enemmän omaa aikaansa.

      Sellaisiakin naisia vaan löytyy joiden reaktio tällaiseen on miehen tekojen haukkuminen ja pettäminen eri muodoissaan.

      • M sanoo:

        Jos näin tapahtuisi olisin onneni kukkuloilla. Ainakin luulen niin! Olisipa mahtavaa päästä kokemaan se.

        • Nimetön sanoo:

          Niin, tuollainen on mieheltä normaalia parisuhteen toimintaa puolisoa kohtaan.

  • Joopajoo sanoo:

    Ymmärrän kirjoittajan tilannetta. Ihan se normi arki vie voimat kun toisen varaan ei pysty luottamaan asioiden hoidossa. Pahimmillaan on yksi lisä huollettava/sotkija vain lisää. Pahinta että se asenne jokaisen osallistumisesta kotitöihin siirtyy myös lapsille. Siivous ja ruuanlaitto työt kuulemma kuuluu naisille, kasvatuksessa oppinut mies. Kuten joissain kommenteissa näytti olevan että kun naiselle ei kelpaa työntaso niin minulle ei kelpaa tekemättömyys. Jokaisen katon alla asuvan velvollisuus on osallistua omalla panoksellaan. Avioliiton lämmittämiseen sen verran että itse tiedät tilanteen parhaiten että onko toivoa asioiden parantumiseen, miten mies käyttäytyy sinua ja lasta kohtaan ja onko sinulla halua vielä yrittää? Tsemppiä tulevaan oli se vielä kerran yrittämiseen tai elämän jatkaminen erillään.

  • Hölmö sanoo:

    Ihmeellisiä kommentteja täällä. Minä tunnistan tuon aloituksen on ihan kuin omasta elämästäni, paitsi meillä vielä on seksiä. Ei ole toista miestä ja ollaan puhuttu 100 kertaa, tehty listaa ym mutta jos haluaa apua pitää pyytää kun mitään ei mies tee oma-aloitteisesti. Uskon että on kasvatuksesta kiinni… Kaikki muu on tärkeämpää. Ja yksin on helpompaa kun ei ota päähän koko ajan…. Mies on hyvä isä kaikin tavoin. Itse olen tässä suhteessa tällä hetkellä vaan lasten takia ja mietin sitä missä vaiheessa on parempi erota….Alan tajuamaan pikkuhiljaa kuinka huonosti voin..

  • Niin tuttua sanoo:

    Hei! Kiva kuulla että muillakin on tämäntyyppisiä mietteitä. Itse työstin asiaa noin vuoden päivät kun tajusin että olen ollut rakastunut toiseen mieheen jo pitkään enkä oikein tuntenut muuta kuin ystävyyttä puolisoa kohtaan. Mitään suhdetta tai edes varsinaista flirttiä ei kuitenkaan koskaan ollut. Puoliso perus kunnollinen mies mutta ei vakavasta keskustelusta huolimatta osallistunut koti-metatöihin kuin erikseen pyytämällä tai satunnaisesti. Eikä koskaan tehnyt aloitetta että tehtäisiin jotain yhdessä. Se tappaa rakkauden hitaasti, meillä erkanivat arvomaailmat myös pahasti. Ja tottakai syytä on myös minussa. Minä lähdin, suruaika jatkuu mutta uskon että oli oikea ratkaisu. Lapset ovat teini-ikäisiä ja asuvat pääosin luonani. Tsemppiä, et voi saada vastausta ulkopuolelta (itse en juurikaan puhunut ulkopuolisille), sinun on vaan tutkiskeltava sielusi sopukat hyvin tarkkaan! Ja työnjaosta on tietty puhuttava ellet ole sitä tehnyt.

  • Antti-Jussi sanoo:

    Kuulostaa kovin tutulta selittelyltä. Eiköhän taustalla ole toinen mies tai miksei useampikin, ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Tee miehellesi palvelus ja lähde pois, niinkuin itse kerrot et kaipaa miehesi läheisyyttä eikä hän kaipaa elämäänsä tuollaista epärehellisyyttä.

  • Nimetön sanoo:

    Ihmeellistä äidin syyllistämistä täällä. Aivan kuin miehen osallistumattomuus johtuisi siitä, ettei saa tehdä kotitöitä omalla tavallaan. Tämä on minusta vanha virsi, jota jaksetaan kerrasta toiseen toistella, vaikka minusta harvemmin pitää paikkansa.
    Miehen tehtävä ei ole kotona olla jokin apuri, joka auttelee äitiä, kun tämä apua vähän tarvitsee, vaan tasaveroinen kumppani, joka huoltaa kotia ja siihen kuuluvia meta-töitä siinä missä äitikin. Harvemmin tämä vain tapahtuu.
    Mitäs jos kirjoittaisit paperille kaiken, mitä kotona hoidat meta-töistä lähtien? Sitten vain hommat jakoon. Viikkokalenteri hommista seinään ja nimi viereen, ruksi kun hommat hoidettu.
    Ja kyllä. Rakkaus laimenee, jos tuntuu siltä, että toinen kulkee vapaamatkustajana ja itse uupuu töiden alle. Kunnioitus ja luottamus suhteessa ovat yhtä tärkeitä kuin rakkaus. Jos toisen panokseen ei voi luottaa, niin kyllä se kunnioitus rapisee ja siinä samalla rakkaus.

  • Älä uhraudu sanoo:

    Älä yritä olla marttyyri ja vetää viittaa niskaan. Oletko antanut miehellesi tilaa tehdä asiat omalla tavalla? Vai pitääkö kaikki asiat tehdä sinun tavallasi? Te olette naimisissa ja vanhempia, mies osaa ihan yhtä lailla tehdä asioita kun hänelle antaa tilaa tehdä niirä ja kertoo että on sun vuoro. Jos olet tähän asti hamstrannut kaikki työt itsellesi, niin toinen voi luulla että näin haluat aina tehdä. Käy keskustelu että nyt pitää työt jakaa. Eivät miehet ole mitään ajatuksen lukioita eikä tarvitsekaan. Hanki harrastus ja käy kodin ulkopuolella. Kuulostaa että seinät kaatuu päälle ja haet syitä eroon. Harrasta, käy juttelemassa ammattiaittajalle ja juttele miehelle. Anna hänelle tilaa olla sinusta kiinnostunut ja anna ole myös hänestä kiinnostunut. Jos ei jaksa kysyä miten puolison työpäivä on mennyt niin sitten ollaan pulassa. T:16v naimisissa

  • Josko näin alkuun? sanoo:

    Muistatko mihin miehessäsi rakastuit? Onko se vielä siellä? Näetkö hänessä vielä hyviä puolia? Haluatko yrittää?

    Sanoisin että nyt karsit hommia, pyydät miestä maksamaan siivoojan jos ei itse kykene osallistumaan. Sitten sanot miehellesi missä mennään ja että haluat parisuhde terapiaan..

  • Tähkäpää sanoo:

    Niin moni parisuhde kaatuu siihen puhumattomuuteen. Ja nyt vähän vaikuttaa siltä että olet itse ajanut itsesi tähän jamaan. Ei sinun joka päivä tarvitse sitä miestä pyytää tekemään asioita jos kerran istutte alas ja jaatte edes osan niistä sun-mun töiksi. Sä voit ihan hyvin sanoa että hei, kun mä hoidan tuon ruokapuolen ja tiskit niin voidaanko sopia että sä oot vastuussa pyykeistä ja imuroinnista jatkossa aina. Ja sitten annat sen miehen tehdä ne kotityöt omalla tavallaan, älä mee ”tekemään paremmin” heti perään. Sä voit myös sanoa että kun me lähetään huomenna retkelle niin teetkö ne kaikki eväsleivät aamulla valmiiksi.

    Ja olethan varma ettei haluttomuus johdu masennuksesta? Jos johtuu, niin se on todella tärkeää hoitaa ettei asiat mene enää huonompaan suuntaan.

  • Nimetön sanoo:

    Kun mikään ei riitä. Minäminä-asenteella taas menee tämäkin äiti. Olisiko syytä saada se suu auki ja puhua miehelle tästä aiheesta?

  • anonyymi sanoo:

    Jos lähdet, niin mitä luulet yksinhuoltajan elämän olevan. Ihan kaiken teet silloinkin yksin.

    • Voi.. sanoo:

      Niin no silloinhan se kuuluukin hoitaa yksin. Ongelma ei ole se, vaan se että jos on toinenkin aikuinen asumassa samassa talossa niin kyllä tämänkin kuuluu osallistua kodin askareisiin.

    • Miksi sanoo:

      Miksi yksinhuoltaja? Eron jälkeen lapset ovat välillä isällä.

    • Hmmm.. sanoo:

      Kun minä laitoin ukon pihalle hommat puolittuivat ja ärsytys katosi kun ei tarvitse olla piikana aikuiselle ukolle

      • Jasmiini sanoo:

        Joku fiksumpi voisi tietysti kysyä miksi alkujaankaan menisi kenellekään aikuiselle piikomaan.

        No, menisi siinä tietysti se uhriutumisen mahdollisuus.

    • Nimetön sanoo:

      On muuten huomattavasti helpompaa hoitaa vain itsensä ja lapset, kuin myös mies siinä sivussa 😃 Ja hyvällä säkällä ne lapset tosiaan on välillä myös isällään, ja saa ihan omaa vapaa-aikaa. Tosin tähän en äitinä tuudittautuisi, vaan kun erosin miehestä, niin lähdin kyllä ihan sillä ajatuksella, että minä hoidan, ja jos isä sitten välillä ottaa, niin se on vain plussaa. Mitä jos ap muuttaisi erilleen miehensä kanssa? Siis niin, että suhdetta kuitenkin jatketaan. Ja lapset välillä isällä, välillä äidillä. Monesti suhde voi paremmin, kun yhteinen arki ei väsytä. Tätä vaihtoehtoa ei mielestäni yleensä tuoda tarpeeksi esille. Se on oikein hyvä vaihtoehto myös.

      • Nimetön sanoo:

        Voi ehkä tuoda jopa uutta jännitystä suhteeseen kun ei asuta saman katon alla. Eihän toista voi kuitenkaan omistaa. Luottamuksesta se rakkaus kukoistaa.

  • Annabella sanoo:

    Aina voi asiat korjata ja muuttaa paremmaksi jos itse niin tahtoo. Toki se vaatii työtä, mutta sitähän se parisuhde on. Pariterapia on yks hyvä ja tietty kommunikointi ja puhuminen yleensäkin. Kenenkään ajatuksia ei voi lukea ja tietää ja arvailu menee monesti päin metsää.
    Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.