Mikä on sinun Omaa Aikaa? Eikö tää koko laiffi ole niinku sitä ihan omaa aikaa!? Vai onko äideillä vielä joku muukin Oma Aika??

Lööpit huutaa oman ajan tärkeydestä, siitä kinastellaan vauvapalstoilla ja väännetään puoliskon kanssa. Ei ole olemassa määritelmää paljonko on riittävästi omaa aikaa, koska se taitaa vaihdella isolla asteikolla. Tätä mieltä on Kolmen pojan äiti:

”Koiralla on kennelyskä, lapsilla alatius-valitus-syndrooma jo kolmatta päivää putkeen ja puolison kanssa arjen symboliikka ei nyt osoita romanttisia puoliaan. Viime viikonloppuna kävin messuilla, jossa tarjottiin energiahoitoa ja uskaltauduin kanavoitavaksi, pötkölleen laverille. Henkiolennot ja enkelit lähettivät kuulemma toistuvasti samaa viestiä siitä että tarvitsen Omaa Aikaa. En millään muista olinko ennen hoitoa ehtinyt jo mainita kolmesta vilkkaasta pojasta, tuhannesta projektista ja keskeneräisestä remontista!?

Heleästi naurahteleva keijumainen nuori nainen kehotti minua ottamaan Omaa Aikaa vähintään kokonaisen vuorokauden, mieluiten kaksi kuukaudessa. Mielellään jossain itseäni miellyttävässä maisemassa, kukkuloiden laella tai merenrannalla. Parhainta olisi jos ei tarvitsisi puhua silloin kenellekään, voisin vain kuunnella itseäni. Kuulostaa huiman hyvältä ja rentouttavalta, ja silti ihan absurdilta. Totta munassa tahtoisin välillä kadota aaltojen pauhuun meditoimaan, varsinkin sillä hetkellä kun veljekset riitelevät raivokkaasti brio-junaradan palikoista ja nyrkit kohoavat kilpaa äänen kanssa. Tai kun jääkaappi onkin kriittisellä hetkellä tyhjä, lukuun ottamatta nahistunutta luomuinkivääriä ja sitruunamehua, kyllä minä silloinkin pakenisin riipivää nälkäkiljuntaa vaikka mihin katajannokkaan.

Sitten tulee järjellinen ääni tomerana essu edessä, ja se ääni toteaa ettei juuri nyt ole saumaa monen päivän retriittireissuille. Sitten ehkä myöhemmin, kun kundit osaavat omatoimisesti voidella marmelaadin paahtoleivilleen. Nyt on nyt ja lapset on haluttu, hoidettava ja huolehdittava selväpäisinä isommiksi. Äiti tarvitsee omaa aikaa ja hetken hiljaisuutta, mutta tässä tilanteessa täytyy imeä se sisäinen rauha intensiivisemmistä sessioista. Ei vaan veny pariksi päiväksi joka kuukausi jonnekin hiljaiselle luodolle. Omaa sisäistä ääntään ennättää kuunnella vaikka suihkun tai wc-käynnin aikana. Jos sisäisellä äänellä on monen päivän monologi huudeltavanaan niin sorppa, nyt joutuu odottamaan kiltisti.

Ehkä soppaan sekoittuu hyppysellinen vihertävää, jauhemaista kateuttakin. On mulla äitituttuja, jotka lennähtävät lähi-itään kahdeksi viikoksi ilman vuoden täyttänyttä nuppulaista tai esimerkki, kuka sinkoaa itsensä joogalomalle Balille joka talvi mummon hoitaessa lapsikatraan sillä aikaa. Tekisinkö itse niin jos olisi mahdollista. Tai jos tekisin siitä mahdollista, niin lähtisinkö kuitenkaan? Kuvittelenko olevani niin korvaamaton etten voi jättää herranterttuja oman onnensa nojaan. Vai onko taustalla uskomus, ettei hyvä äiti ole niin itsekäs että lähtisi lomamatkalle yksinään. Mielenkiintoisia pohdintoja, ja vastaukset varsinkin.

Asiaa pohdittuani, päädyin siihen etten minä evakuoituisi etelä-mantereelle. En edes kuukaudeksi Kuubaan. Päiväristeily tuttuun ja läpitalsittuun Tallinnaan sen sijaan virkistäisi. Tai se satunnainen breikki hierojalla, leffassa, ystävien kanssa brunssilla…se sisäinen minä on kyllä ihan tyytyväinen elämään näinkin. Ei siitä ole tarkoitus paeta tai kadota, hetkellinen aikalisä sen sijaan on hyvä välillä ottaa itseään kuunnellen. Joku sanoo, ettei kaipaa lainkaan omaa aikaa, toiselle riittää vartti viikossa ja kolmas ehdottomasti tarvitsee sen kokonaisen vuorokauden säännöllisesti tai muuttuu muuten punasilmäiseksi hirviöksi. Itse kuljen jossain keskimaastossa. Tunnistan selkeästi olevani letkeämpi, pitkäpinnaisempi ja hauskempi äiti kun pääsen pieniksi toveiksi ihan johonkin muuhun ympäristöön kuin hoitopöydän ja kaatuneen lelulaarin väliin.”

On se oma aika puhuttanut aiemminkin:

Ottakaa äidit omaa aikaa!

A niin kuin aikuisten aika!

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Fakta hommma Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “Voihan Oma Aika!!”

  • Johanna sanoo:

    Minulla ei ole ollut omaa aikaa viime aikoina ollenkaan. Olenkin juuri sellainen punasilmäinen ihmishirviö… Lapset ovat jo isoja, eivätkä tarvitse jatkuvaa peräänkatsomista ja huolehtimista, joten ehkä nyt kun paine on vihdoin hellittänyt, oman ajan tarve puskee satasella päälle. Minusta on tullut sairasteleva, kärttyinen akka. Joka haaveilee minilomasta itsensä kanssa.

  • Hetken pienen, hetken pienen elämässään... sanoo:

    Jokainen vanhempi tosiaan tarvitsee omalla tavalla omaa aikaa. Mulle riittää että pääsen toisinaan kavereiden kanssa ulos illaksi tai joskus koko viikonlopuksi. Meillä on mieheni kanssa hyvä parisuhde, sillä molemmat saavat omaa aikaa juuri sen verran kuin tuntee sitä tarvitsevansa. Joskus mun on vähän patistettava isäntää kavereiden kanssa viihteelle, koska käy hyvin harvoin, eikä edes harrasta mitään. Ainoa asia mistä itse koen huonoa omaatuntoa on oman ajan ottaminen kuntoillen… Eli kun nyt taas olen aloittanut kuntosalilla ja jumpassa käymisen, tuntuu että laiminlyön perhettä, olenhan kaksi kertaa viikossa reilu tunnin pois kotoa! Kukaan ei ole koskaan kieltänyt mua käymästä salilla, vaan se tulee jostain pään sisältä. Mutta sama ongelma vaivaa isäntää. Hänelle tulee huono omatunto, jos on jossain muualla kuin kotona. Onko se yhteiskunnan luomaa painetta vai mistä moinen kumpuaa? Pieni matka kahden kesken isännän kanssa tekisi terää, noin niinkun parisuhdettakin ajatellen. Ei vaan olla vielä saatu aikaiseksi sellasta reissua. Viikoksi lomalle ilman lasta en lähtisi. Kyllä haluan lapsen sinne mukaan! Meillä yleensä vietetään lomat jossain muualla kuin kotona, koska myös mieheni tietää, ettei mulle kotona oleminen ole lomaa, koska siellä odottaa joka päivä ne kotityöt. Kun lähdemme perheen kanssa reissuun, ei tarvitse huolehtia siivoamisesta, pyykinpesusta, ruoanlaitosta… Saadaan olla ja nauttia toistemme seurasta ja aikaa on sille lapselle! Reissussa ei lapsikaan ole koskaan kiukutellut, koska saa meidän täyden huomiomme, toisin kuin kotona. Ja siis myös lapsi tarvitsee omaa aikaa, ehkä pienelle lapselle se tarkoittaa enemmänkin pientä hetkeä isän tai äidin kainalossa, isolle lapselle vartin suihku on omaa aikaa. Omana ajan ottaminen on jokaiselle omanlaisensa haaste, riippuen montako lasta ja minkä ikäisiä ovat. Elääkö parisuhteessa vai yksin lasten kanssa. Onko verkostoa, jotka ottavat hetken vastuun lapsista, kun itse lataa akkuja itselleen mielekkäällä tavalla. Ota itsellesi hetki, pieni pala rauhaa!

  • Fakta hommma sanoo:

    Loistava teksti, juuri omaa aikaa, tyttärestäni 12v, viettävänä äitinä lukiessani 🙂 Se oma aika tällä hetkellä kun on sen 19h kestävä reeni- ja iskä-aika minkä ”väkisin” sain tähän väliin ja jota yksinkertaisesti vain välillä kaipaa…sitä ei yleensä kukaan ymmärrä, mutta minä vaadin ja tarvitsen sen miltei vuorokauden oman aikani, edes joskus ja onneksi valittu aikanaan lapselleni maailman paras isä, niin sitä myös saan, vaikkemme yhdessä ole enää yli kahdeksaan vuoteen olleetkaan, niin hän ymmärtää, että minäkin sen oman aikani tarvitsen, jota en yleensä ilman häntä saisi 🙂 Ja mitä sitten mitä teen vapaa-ajallani tai sillä hetken mielijohteella mikä minua vie, kunhan minä olen onnellinen ja samoin lapseni ja hänen isänsä, sekä muut läheiset 🙂