Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Kuinka monta vuotta meni yksin, kuinka paljon vääriä ihmisiä, vääriä valintoja. Joitakin valintoja ja tapahtumia ei ole pystynyt valikoimaan, jotakin olisi itse voinut jättää tekemättä.

Lapsuuteni oli alkoholin ja väkivallan kyllästämää, isäpuolet vaihtui ja asuinpaikat myös. Insestiä, pahoinpitelyä, puukkohippasia, jatkuvaa arvostelua, parit lastenkodit ja muutenkin rikkinäinen lapsuus. Olen ajasta edelleen katkera, enkä halua olla tekemisissä nk. vanhempieni kanssa. He saavat kuolla yksin ja ilman että minä heistä huolehtisin. He ovat niin sen ansainneet.

Nuoruus meni kovin vauhdilla ja oli turvatonta, paransin itsetuntoani ja koulukiusattua minääni olemalla yläasteella se joka vetää viinaa joka viikonloppu eikä kukaan sanoisi mitä teen tai en. Ihmissuhteet oli ja meni, koulua vaihdoin miltei joka vuosi niin eipä sieltä kavereita jäänyt.

Aikuisena yritin opiskella ja sain parikin ammattia suoritettua, työhistoria oli ja on edelleen hyvin repaleinen, nyt vasta keski-ikäisenä on tulossa ensimmäinen kokonainen kesäloma. Jos sinne asti pääsen. Pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja se hälläväliä-asenne kun puuttuu, se hiukan hankaloittaa elämää työn parissa. Eikä ADHD helpota sekään tilannetta.

Koko elämäni olen odottanut seesteistä aikaa, ja nyt on ollut pari vuotta miltei rauhallista ihan tavallista elämää, ei Alkoa, ei nikotiinia, ei väkivaltaisia tai hyväksikäyttösuhteita, vaan ihan sitä normaalia arkea. Nyt vaan välillä nousee pelko että jatkuuko tämä ja kantaako rakkaus? Kun ei enää tarvitse olla yksin kaikesta vastuussa vaan saa nojata toiseen kun ei enää itse jaksa. Nyt kun on saanut maistaa rakkautta ja seesteisyyttä pelkää että tämä onkin harhaa ja toiveunta, kunnes tuntee sen toisen vieressään ja tuntee lämmön. Kuinka uskallankin viimein rakastaa ja uskallan luottaa. Ihanaa kevättä ja kesää.”

Nimim. Vihdoinkin onnellinen

Artikkelikuva Tj Holowaychuk.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle anonyymi Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “”Vihdoin nyt keski-ikäisenä saan elää normaalia arkea””

  • mummuvaan sanoo:

    Jos olet rakentanut onnesi ja elämäsi toisen ihmisen varaan, niin voihan se kestää. Tai sitten ei. Ehkäpä hän auttaa sinua oppimaan luottamaan itseesi, toivon niin.

  • anonyymi sanoo:

    Olet onnesi ansainnut, nauti siitä, luota ja iloitse! Kyllä elämä kantaa.