Vihaan viikonloppuja, onneksi taas on arki!
Viikonloppu tarkoittaa omaa aikaa, ystävien tapaamista, mukavaa yhdessäoloa, rentoutumista, ulkoilua…
Niinhän me yleensä ajatellaan. Mutta totuus voi olla toinen.
Viikonloppu voi olla uuvuttavaa painajaista, kun kaikki kotityöt ja lapsenhoidot kaatuvat päälle, ja perheenjäsenet kiukuttelevat toisilleen. Joku vetäytyy vastuusta ja toinen pyörittää kaikkea yksin.
Viikonloput ovat raskaita, enkä jaksa niitä, kertoo tämä äiti:
”Inhoan viikonloppuja. Inhoan enemmän kuin mitään.
Viikonloppu katkaisee arjen ja pistää talon sekaisin. Arkena mä jaksan tätä. Kun on rytmi minkä mukaan mennään, ja päivähoidon ansiosta saan hengähdystauon lapsista. Ja pääsen töihin.
Arki rullaa kivasti, kun lapset syö päikyssä paremmin kuin kotona (liekö ryhmäpaine vai vieraskoreus syynä), nukkuvat, leikkivät, riehuvat ja ovat kotona sen pari tuntia hereillä rauhassa ja tyytyväisiä. Mieskin tekee töitä vähintään neljään asti.
Ylin kuva Shutterstock.
Mutta viikonloput.
INHOON! Kaikki on sekaisin, stressissä ja ääni nousee korkeeks. Tiuskitaan ja ollaan inhottavia.
Minä koen olevani yksin vastuussa kun mies pelaa kun on vapaata. Lapset yökissä mieluusti koko päivän, minä vedän happea kun tuntuu että tulehdun.
Mä ootan jo maanantaita, ja sitä että nään kivoja ihmisiä jotka tykkää musta eikä vaan huuda, tiuski, kitise ja vingu!
Itkettää omat ajatukset. On käynyt mielessä et hyppään auton alle. Kun en jaksa tätä helvetin pelleilyä enää. Erota en osaa enkä uskalla ja lapset…on viattomia.
Joten kirjoitan nyt tähän että inhoan viikonloppuja jolloin mun mieli heittää mut valosta alas pimeyteen joka vitun viikonloppu.”
Nimim. Työmyyrä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
P.S. Jos arki – tai viikonloput tuntuvat liian raskailta, hae apua. Kerro uupumisestasi neuvolassa tai lääkärillesi. Älä jää yksin!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Äiti minäkin Peruuta vastaus
8 vastausta artikkeliin “Vihaan viikonloppuja, onneksi taas on arki!”
Uusimmat artikkelit
Se, että mieluummin mietit auton alle hyppäämistä kuin eroamista, on hirveä ajatus. Mietit kuitenkin lastesi parasta, tämä nykyinen tilanne se ei ole. Ota asiat puheeksi miehesi kanssa, ystävien kanssa, neuvolassa tai perheneuvolassa.
Ottakaa viikonloppuihin sama vuorokausirytmi kuin arkeen, ajoissa lapset illalla nukkumaan, samat ruoka-ajat. Jos tämä helpottaisi sinun oloa ja lapsetkaan eivät olisi levottomia. Ulkoilkaa ja tehkää kotitöitä yhdessä perheenä, laittakaa ruokaa, leipokaa. Nukkukaa yhdessä päiväunet. Menkää yhdessä vaikka mummolaan yökylään. Vuorotelkaa miehen kanssa lasten hoidossa. Toinen voi mennä lenkille, kun toinen laittaa ruuan. Mene illalla yksin saunaan tai yhdessä miehen kanssa, kun lapset jo nukkuvat.
Tehkää viikonloppuihin omat rutiinit, jotka tuovat järjestystä ja poistavat levottomuutta. Tee viikonloppuisin niitä asioita, joista nautit, mitä ette viikolla arkena ehdi.
Kyllä minuakin joskus ahdistaa lasten loma-ajat, tykkään arjesta ja rutiineista. Mutta kyllä nautin vapaapäivistä ja juuri siitä, että ehditään tehdä niitä asioita, mitä ei arkena voida tehdä tai ei työpäivän jälkeen jaksa.
Tsemppiä ja valoisampaa kevättä ja kesää!
Ensimmäiseksi tulee mieleen ettei viikonlopussa ole mitään rytmiä. Pienten lasten kans varsinkin rytmi helpottaa huomattavasti viikonloppuna. Aloittaa vaikka aluksi sillä että saa lapsille päivävaatteet aamusta päälle.
Toisekseen tulee mieleen, että miehesi on joko peli riippuvainen tai ei ole aikuistunut, ottanut vastuuta perhe elämästä. Ei joko kiinnosta tai on sen verran pelimaailman lumoissa ettei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Valitettavasti jos on lapsia, ei voi kuluttaa viikonloppua pelkkään pelin pelaamiseen. Se on väärin lapsia kohtaan sekä sinua, omaa kumppania kohtaan. Miehesi ei ole enää teini joka asuu kotona vanhempien helmoissa jolloin paremmin onnistuu viikonlopun pelaamiset.
Sinuna alkaisin miehelle puhumaan asiasta ettei tilanne voi näin jatkua. Että olet itsekin väsynyt siihen ettei teidän kodissa näytä olevan kuin yksi aikuinen joka ottaa vastuun yhteisesti lapsista ja kodista. Puhua miehelle että, joko alkaa ottaan vastuuta perhe elämästä tai alkaa miettiin muita ratkaisuja. Menkää vaikka parisuhde terapiaan jolloin ulkopuolisen sanomana voisi vielä enemmän laittaan miettiin teidän perhettä ja lapsia, teidän elämää.
Sinulle toivon paljon voimia hakea itsellesi apua, esim perhetyöstä josta saisit tukea ja apua muuttaa viikonlopun rytmejä jotta ne tulisi siedettäväksi ja jossain vaiheessa mukavaksi yhteiseksi perheen ajaksi. Saisit keskustella asioista ja olosi paremmaksi.
Täällä viikonloppuna on hyvin usein samallaiset tunnelmat, odotan arkea mutta eri syistä. Taloudellinen tilanne on niin tiukkaa ettei viikonloppuisin voi edes käydä lasten mummuloissa tai muualla kylässä. Elämä pyörii vaan pienellä paikkakunnalla rahan hallitessa sen mitä voi tehdä ja mitä ei. Ystävät ja sukulaiset hieman kauempana joten heitä näkee harvoin koska ei ole rahaa edes siihen bensaan jotta pääsisit kyläileen, ei aina edes siihen jotta pääsisit töihin, joutuu lainaan vanhemmilta. Joskus saa miettiä pään puhki mistä seuraaville päivälle ruokaa tehdä kun kaikki kaapit alkaa olemaan tyhjiä. Elän viikot, viikonloppusin haluaisin vain nukkua ja unohtaa tämä kurjuus.
Tsemppiä ja voimia sinulle!
Ajatus auton alle hyppäämisestä on hälyttävää, vaikka tietäisit, ettet sitä halua toteuttaa! Hae ajoissa apua. Neuvola, perheneuvola, työyerveyshuolto. Aloita noista.
Voimia!
Miten osuikaan, just tänään varasin ajan työterveyteen kun en vaan oikein enää jaksa. Työt hoidan ja jaksan, kotona en. Tosi ahdistavaa.
Kierre pitäisi saada poikki. Lähde viikonlopuksi ensi alkuun pois perheen luota, esim. oman äitisi luokse. Kerro miehelle, että et saa kotona lainkaan levättyä, vaikka hän saa. Tilannetta pitäisi tavata, koska muuten tulette päätymään eri osoitteisiin – vaikka et uskaltaisi erota, mies voi sen tehdä, jos parisuhteenne tyssää ja kuivuu kasaan kokonaan. Mieti myös, pelottaako eroaminen pelkästään taloudelliselta kannalta, kuten useimpia meistä. Mikäli teet nyt kaiken kotityön yksin miehestä huolimatta, pääset eron jälkeen vähemmällä, koska isän on pakko pitää lapsia vastuullaan jos aikoo heitä nähdä. Opit myös arvostamaan lapsia enemmän, kun et voi olla heidän kanssaan aina halutessasi. Tee tarvittavat korjausliikkeet nyt, koska lasten mentyä kouluun he ovat arkenakin kotona lähes yhtä paljon kuin lomilla.
Jokaisen tilanne on tietysti yksilöllinen. Mutta ei eron taloudellista takaiskua työssäkäyvän kannata pelätä. Pk-seudullakin saat asuntolainan lähes täysrahoitteisesti esim. vanhempaan kaksioon tai kolmioonkin, jos säännöllinen tulopuoli kunnossa ja vaikka päätät vuokralla asumisen sijaan ostaa asunnon. Ja jos päätätte, että eron jälkeen sinä jäät velkaiseen omistusasuntoon ja se toinen lainanmaksaja muuttaa pois, niin sit pitää tietysti laina uudelleenjärjestellä. Kaksion tai kolmion lainaa lyhentää kyllä yhdenkin palkalla. Ainakin oma luotonantajapankkini suhtautui tulojen pienetessä lainaeränkin pienentämiseen ihan ok. Mieluummin pienestä palkasta 7 – 800 omistusasumiseen vastikkeineen kuin 1200 vuokraan. Yksinhuoltajakorotukset, asumistuet jne. tulee varmasti tarpeeseen tuolloin – saitpa tai maksoitpa lastesi elareita.
Pankit on kiristäneet huomattavasti lainan saantiehtoja vakuuksien yms. suhteen. Pariskunnan on _huomattavasti_ helpompi saada perheasuntoon riittävä laina. Plus että työssäkäyvänäkin pitää olla selkeästi aikas hyvätuloinen pärjätäkseen ainoana elättäjänä (pk-seudulla). Tätä puolta ei tosiaankaan kannata väheksyä eroa punnitessaan. Pelaavan miehen voi kyllä saada vielä herätettyä tekemään oma osuutensa tai tilapäisesti enemmänkin, koska jos äiti romahtaa ja joutuu vaikka letkuihin, tai pahempaa, kukas muu kaiken hoitaisi kuin isä. Se kannattaa olla jokaisella takaraivossa… myös nuorilla ja ns. terveillä.
Nyt äkkiä yhteys työterveyteen ja lähetettä psykologille! Oot selvästi ihan poikki. Tuo ei ole normaalia ja sä tarvitset apua. Hae apua, kerro miehellesi hakevasi apua ulkopuoliselta taholta ja että hän alkaa nyt auttaa sinua ennen kun tilanne leviää ihan kokonaan käsiin.
Jakamista!