Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Mikään ei tunnu miltään. Ilo ja Onni on kadonnut minusta. Jatkuvasti huomaan feikkaavan että kaikki on hyvin ja olen onnellinen äiti ihminen. Oikeasti en enää tiedä kuka tai mikä olen…

Tuntuu kuin kaikki minuus olisi viety minusta. Tuntuu että olisin eksynyt jonkun toisen elämään. Joka kerta kun herään, mietin ei taas ja joka kerta kun yritän nukkua, tiedän että en nuku. Ja jos nukahdan tiedän että kohta joku herättää. En ole nukkunut yli kahteen vuoteen pitempään kuin neljä tuntia putkeen, ja nykyään jos nukahdan näen vain painajaisia.

Kuva Annie Spratt. Ylin kuva Annie Spratt.

Rakastan lapsiani ja rakastan olla äiti. Mutta en jaksa mitään, yhtään mitään, olen niin väsynyt. Haluaisin vain nukkua. Tunnen itseni ihan… tai no oikeastaan en enää tunne itseäni ollenkaan. Huomaan että haluaisin vain lähteä pois ja olla rauhassa ilman että kukaan tarvitsisi minulta mitään…. Huomaan että haluaisin paeta omaa elämääni… vaikka tiedän että en silti olisi onnellinen. En olisi mitään ilman lapsiani. Sillä he ovat paras lahja mitä ikinä olen saanut, en vaihtaisi tätä mihinkään. Toivoisin ainoastaan että uni palaisi elämääni olen niin väsynyt.

En tiedä mitä tehdä? Ehkä vain feikkaan loppu elämäni…”

Nimim. Kuka olen, missä olen? 

Hyvä kirjoittaja, jos tuntuu että omat voimasi ovat hiipumassa, apua saa hakea. Apua voit pyytää neuvolasta ja terveysasemaltasi, tai voit esimerkiksi soittaa MLL:n Vanhempainpuhelimen numeroon 0800 92277. Voit myös lukea lisää vanhemman jaksamisesta, sen tärkeydestä, ja siitä mitä voisi tehdä jos tuntuu että ei jaksa MLL:n Vanhemman jaksaminen -sivulta.

Hyvä lukija, löytyisikö sinulta vertaistukea, vinkkejä, tai edes lohdun sanoja kirjoittajalle? Keskustellaan kommenteissa.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti minäkin Peruuta vastaus

36 vastausta artikkeliin “Väsynyt äiti: ”Haluaisin vain lähteä pois””

  • Tietoisuus sanoo:

    Otan osaa väsymykseen. Toki itsekin voi miettiä montaakin lasta kannattaa tehdä hoidettavaksi, etenkään jos pelkkä naisen projekti.
    Vähintään viiden vuoden ikäero jos tietää että ei tule jaksamaan. Tai vaikka kymmenen. En vaan tajua miksi tehdä monta lasta putkeen.

  • Univaje sanoo:

    Me saatiin tukiperhe neuvolan kautta. Lisäksi sossuntäti kävi kerran viikossa laittamassa äidin unille ja touhusi lasten kanssa ja siivosi.

  • Ei aina voi jaksaa ellei saa jostain voimaa sanoo:

    Tämä kuulostaa todellakin pimeältä trollilta.

  • Been there sanoo:

    Rakas äitikollega,
    kuulostaa liiankin tutulta!

    Omat lapseni valvottivat ja huusivat vatsakipuja lapsena, niin että ensimmäinen lopetti vasta 2 v iässä saatuamme lopulta apua refluksitautiin. Olin kyllä varsin katkera neuvolalle, jossa vähäteltiin, tuijotettiin vain painokäyrää ja hoettiin, että olet vain hoitoalan ammattisi takia yliherkkä. Kun herää 10 krt joka yö, on väistämättä aivan uuvuksissa. Toisen kanssa vaadin terveydenhoitajan vaihtoa ja hain lapselle lääkäriavun yksityiseltä. Selvisin.

    Nyttemmin olen kokenut työuupumuksen, jonka tunnetta kuvailisin aivan kuin sinä yllä. Peilistä ei katso minua enää oikein kukaan, en tiedä, mitä ja kuka olen. Tunne uupuneena oli, että olen pyykkikone, ruoka-automaatti, kaikkien kalenteri ja sitten itkuväsynyt ”nalkuttaja”, kun pyydän 10. kertaa muuta perhettä siivoamaan itse jälkensä pöydän täyttyessä niin, ettei sekaan mahdu. Mies pyörittelee silmiään ja kertoo, ettei kanssani ole hauskaa ha voin hyvin lähetä pilaamasta tunnelmaa, kun itken, etten keksi enää kuin lähteä lepäämään hotelliin.

    Uupumus on eri asia kuin masennus, ja Juhani Mattila on siitä vasta kirjoittanut niin, että itse tunnistan asioita. Olo ei ole masentunut, mutta olo ei ole mitään. Kuva itsestä katoaa, ei ole mitään. Kovalevy on niin täynnä, että ”missä mun kengät”, ”mitä ruokaa”, ”mihin teille varataan vasu-keskustelu” ym tuntuvat ihan lyövän prosessorin lukkoon, en tiedä, en pysty, en ymmärrä kysymystä. Unihäiriöt tulevat ja jäävät kuukausiksi. Puoliso, jonks mielestä minussa ei ollut enää mitään hyvää, jätti. (Onneksi, minulla ei ollut voimaa kuin yrittää päivästä toiseen selvitä, enkä nähnyt selvästi, että jatkuva riittämättömyys myös kotona ja parisuhteen haukut eivät ainakaan voimaannuta, kun työ vie enemmän kuin voin antaa ja kotonakin olen ”liian vähän ja huono” .)

    Minua auttoi uupumuksen hoidossa lepo, se, että annoin itselleni ”työksi” vain olla ja sitten tehdä yhden asian per päivä. Oikeasti silti nopeampaa apua toi myös rautainfuusio. Oletettavasti olin kärsinyt synnytyksistä saakka vajeesta, ja mentyäni itse kaverin vinkistä Synlabiin verikokeille ilman lähetettä, jota työterveys ei ”muoti-ilmiö-ferritiinin” mittaukseen antanut, söin alhaisiin arvoihin rautaa vuoden. Tuloksetta. Nyt rautainfuusion jälkeen jaksan unihäiriöistä huolimatta paremmin enkä koe itseäni loppuun kuluneeksi koneeksi. Jalat nousevat, uni on, toki melatoniininavulla, syvempää, ja alan taas tunnistaa itseäni. Psykologi, jonka yksityiseltä löysin, on auttanut. Ensin tein kevyttä listaa, mitä elämässä haluaisin tai mitä haluan olla. Alkuun se oli niin vaikeaa, että aloitin kirjoittamalla, mitä en halua olla. Se oli teknistä, pari lausetta ajatuksen virtaa silloin tällöin, mutta sitten hiljalleen aloin tavoitella niitä. Psykologin avulla aloin myöd rajaamaan elämästäni niitä, mitä en halunnut. On aina helppoa sanoa, että aseta rajat, mutta vaikeus onkin saada toiset noudattamaan niitä.

    Minullakin oli välillä tunne, että vaikka lapset ovat minulle aarteeni ja elämäni tärkein asia, olisi kaikille helpointa, jos lähtisin pois. Se ei ollut kuitenkaan niin. Silti, olisi ehkä pitänyt ottaa se hotelliviikonloppu tai mennä kaverille nukkumaan, kun vielä sai nukutuksi. Hakea positiivista palautetta muualta, saada tuntea, että on muutakin kuin kodinkone. Kun on väsynyt, ei vain tiedä, miten se tehdään.

    Hae apua. Sitä voi joutua vaatimaan eikä sitä aina jaksa väsyneenä. Varaa MLL:ltä lastenhoitaja, puhu muille. Minua esti häpeä siitä, että puolison olisi toivonut auttavan, enkä osannut vastata, miksi reipas ja tekevä isä ei kuitenkaan auttanut minua vaan syyllisti kaikesta, mitä en jaksanut. Tilaa ruoat kaupasta kotiin, syötä häpeilemättä samoja eineksiä, mitä tahansa, mikä auttaa, kun tuntuu että vsin horjuu väsymyksestä. Ksikki tämä vaatii toki rahaa, mutta jos sinulla sitä yhtään on, oli ainakin itselleni arvokkain sijoitukseni pistää pennini siihen että sain itseni toipumaan. Työkykyiseksi ja taas nsuravaksi äidiksi, joka ei edelleenkään aina ymmärrä väsyneenä kadonneiden kenkien kysymystä mutta pystyy ratkomaan sitä vähän levättyään. Lasten rytmien tarkennus on myös auttanut puolison lähdettyä, nyt kaaosta syntyy vähemmän ja me kaikki elämme enemmän ennakoiden, hissun kissun asiat tehden eikä kiireellä paljon heti.

    Minun apuni on ollut, että kun tästä on maininnut muille äideille kylällä, on meitä ollutkin monta. Kaunista, reippaan näköistä äitiä, jotka horjuvat samojen liian isojen jakdamisvaateiden alla. Nyt me olemme toistemne tukiverkko. Onneksi näin.

    Sinulla on tuolla unen määrällä varmastikin uupumusta, ellet ole yli-ihminen. Toivon, että saat aidosti apua siihen. Ansaitset sen.

    Voimia. Ja myötäelämistä itsesi etsintään.

  • Suski sanoo:

    Lasusta sain itse apua, kun uuvuin. Sain lapselle tukiperheen kahdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Alkuun vain nukuin, parin kuukauden päästä vapaat viikonloput siivosin, ja kohta jaksoin lähteä tapaamaan ystäviäni.
    Hae apua, ei äitien ole pakko venyä loputtomiin, kun apua on saatavilla.
    Kovasti tsemppiä!

  • Nimetön sanoo:

    Hyvä erittäin uupunut äiti,hae se apu. Vaikka lasun avulla jollet muuten saa. Sä oot pahasti univelkainen,masentunut ja varmaan Burn out. Ota apu vastaan ja älä pode syyllisyyttä älä suostu kuuntelee jos joku idiootti yrittäö syyllistää. Ja kas koittaa SE päivä,jolloin havahdut:tänään minä jo jaksan! Tänään minä olen voittaja! Toivon sulle&perheellees kaikkee hyvää. Ja ennenkaikkea toivon että saatte apua.

  • täti sanoo:

    Haluaisin lähihoitajan ominaisuudessa kehittää yövahti-palvelua jossa voi ostaa itselleen yöunet.. oli hoidokki sitten vanhus tai lapsi, molemmat käy. Ihmiset ovat liian yksinäisiä ja itsenäisiä elämässään, mutta siihen on olemassa halukkaita apulaisia kuten tällaset yövirkut ihmiset kuin minä, jotka menee ihan hukkaan yrittäessään tehdä aamuvuoroa.

  • Uusille poluille sanoo:

    Itse myös parin vuoden uniongelmat kokeneena juuri vauva-aikana hyvin itkuisen vauvan kanssa ja raskaassa parisuhteessa oli hyvin uuvuttava yhtälö. Viimeistelin vauva-aikana myös opintojani ja kaikki kotona kasaantui täysin minun harteilleni. Koko yhtälö oli niin kuormittava, että ei mikään ihme, että mieli reagoi uniongelmilla noina aikoina. Silloin pelkäsin, että jäänkö loppuiäksi siihen tilaan, unettomaksi ja väsyneeksi. Isoin ongelma oli ehkä se, että kotona saatu tuki lapsen isältä oli aivan olematonta. Jos lapsi itki, sain siitä häneltä arvostelua ja raivoamista ja samoin, jos koti ei ollut puhtoinen, niin siitäkin tuli arvostelua. Koen, että osaltaan myös opinnot tuona aikana oli ylimääräinen paha, mutta niitä oli hyvin vähän enää jäljellä ja itseasiassa luennot olivat ne ainoat hetket, kun pääsin sitä kodin kaaosta pakoon johonkin. Onneksi silloin lapsen kummit olivat korvaamattomana apuna. Yritin tehdä lähtöä huonosta parisuhteesta, mutta se ei onnistunut. Olisin tarvinnut siihen enemmän voimia, koska tiedossa olisi suuri taistelu. Jotenkin siitä kaikesta selvisi ja vauvasta kasvoi ihana taapero ja leikki-ikäinen siitäkin huolimatta, että sitä koki olevansa itse tosi uupunut. Lapsi onkin ollut se, joka on motivoinut ja pitänyt pinnalla silloinkin, kun oma jaksaminen oli koetuksella kaiken muun suhteen. Unet palautuivat aikanaan normaaliksi, kun isompia stressinaiheita jäi pois ja elämä asettui pala kerrallaan raiteilleen.

    Jälkiviisaana ajatellen kuormitusta olisi vähentänyt huomattavasti, jos olisi uskaltanut lähteä parisuhteesta jo tuolloin vauva-aikana, mutta sitä ajatteli, että suhde rakoilee vain sen vauva-ajan vuoksi ja että pitää jaksaa katsoa pidemmälle. Omassa tapauksessa se ei kannattanut. Vuosi vuodelta suhde meni huonompaan suuntaan ja nyt voin vihdoin eron jälkeen kokea, että saan toimia äitinä kuten olen aina halunnut ja koen, että pystyn tarjoamaan lapselleni tasapainoisen ja hyvinvoivan vanhemman.

    Isosti tsemppiä kaikille äitiyden ja yleensäkin vanhemmuuden haasteiden kanssa kamppaileville. Muistakaa hakea ulkopuolista apua, jos omat tukiverkot eivät ole riittävät. Sillä tekee ison palveluksen lapselle sekä sitä kautta myös itselleen.

  • Muitakin värejä kuin mustaa sanoo:

    Voimia kaikille kanssa sisarille ja huonoille äideille. Tämä teksti kosketti, koska…
    Pari vuotta sitten olin itse tilanteessa, että halusin paeta kaikkea, lapsia, miestä, kotia, työtä ja opiskelua. Päälle päin olin hillitty ja hallittu kuori, sisältä rikki. Paitsi lopulta kotona. Kotona kuori rupesi halkeilemaan ja perhe kärsi äitin itkemisestä, huutamisesta, väsymyksestä, saamattomuudesta, ilottomuudesta.
    Asia alkoi ratkea yhden raivokohtauksen jälkeen, kun sanoin miehelle, että nyt ei enää jaksa ja muutos pitää tulla. Jäin sairauslomalle, kävin psykologin juttusilla ja aloitin masennuslääkkeen.
    Lääkkeen avulla löysin taas itseni, sain ilon elämään ja kadonneen itseni takaisin. 3 kuukauden jälkeen palasin kevennettyyn työhön. Pari kuukautta tein lyhyempää päivää. Lääkettä söin vuoden verran. Psykologin luona kävin vuoden verran kuukausittain.
    Värit palasivat pikku hiljaa elämään pala palalta. Minä sain itseni takaisin, lapset saivat iloisen äitin ja mies sai vaimon, jonka kanssa peittokin taas heiluu.

  • Kuka olen missä olen... sanoo:

    Oi miksi päästään tähän tilanteeseen, sinulle sanoisin että olen onnellinen puolestasi että elämä ei ole kohdellut sinua huonosti. Joskus valinta ei ole ihmisen oma sitä vaan saattaa sairastua kuka vain, toivottavasti et ikinä itse joudu vastaavaan tilanteeseen, miten siitä selviäisit jos asenteesi elämää ja muita ihmisiä kohtaan tämä? Ystävällisin terveisin kuka olen missä olen… Ja tiedoksi, apua on lasten kanssa mutta unettomuuteen apua ei ole löytynyt. Kaikki muut perheessäni voi hyvin ja nukkuu. Ja tiedän tähän kommentoit että ei kukaan perheessänne voi hyvin kun äiti ei voi hyvin tämä on valitettavasti totta. Aina elämä ei ole helppoa joskus tilanne on syystä tai toisesta perseestä.
    Kiitos kaikille vastauksista.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Voisiko tämän trollin kommentin poistaa? Kukaan täysjärkinen, henkisesti terve ja hyvinvoiva ihminen ei kirjoita tällaista.

    Apua taitaa tarvita itsekin

  • Nimetön sanoo:

    Mäkin olen loppu. En jaksa enää. Aina joku herättää. Poiskaan ei pääse kun olen valintani tehnyt.

  • Kaste sanoo:

    Voi kuule tiedän tuon tunteen. Ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon. Oliskohan neuvolan kautta saatavissa apua. Mikäli tukiverkkoa ei ole, niin kunnalta löytyy varmasti monta paikkaa josta kysellä apuja. Myös vertaistukieyhmät auttavat. Viikonloppu kerran kuussa auttaisi sinua varmasti. Saisit hengähtää. Muista. Huono äiti et ole, olet parasta lapsillesi. Ja muista. Nämä kaikki ovat vain vaiheita. Se helpottaa. Usko pois.

  • Unetonolenollutminäkin sanoo:

    Voi, ihana sinä! Kunpa tietäisin, miten auttaa.

    Tilanteelle on todennäköisesti tehtävissä paljonkin, mutta keinot riippuvat siitä, mistä lastesi heräily johtuu ja siitä, onko oman unettomuutesi taustalla jokin muukin syy kuin se, että kehosi ja psyykkeesi on herkistynyt yöllisille heräilyille eikä niiden vuoksi osaa enää nukkua. On hyvin yleistä, että vauvavuoden jälkeen äidin keho jämähtää ylivirittyneeseen taistele tai pakene -tilaan, vaikka yöheräilyt olisivatkin jo vähentyneet tai loppuneet. Tällöin on vaikea nukkua, vaikka siihen olisi tarve ja mahdollisuus.

    Omaan uneesi suosittelisin lääkkeellistä akuuttiapua. Lääkäri osaa valita sinulle sopivan unta parantavan lääkkeen, jonka avulla pysyt paremmin unessa, etkä herää ihan jokaiseen lasten inahdukseen, vaikka todelliseen tarpeeseen heräätkin. Joitakin lääkkeitä saa käyttää myös imettäessä.

    Lasten heräily voi johtua monesta syystä. Tiettyyn rajaan asti yöheräily on normaali lapsen unen kehitykseen kuuluva ilmiö, mutta tiheän heräilyn taustalla saattaa olla jokin terveydellinen syy, kuten refluksi, atopia, allergia tai raudanpuutos, tai sitten unitottumuksiin liittyvä kyvyttömyys nukahtaa itsenäisesti ilman vanhemman apua.

    Kääntyisin tilanteesta riippuen joko osaavan lastenerikoisläärin tai pitkään alalla olleen uniohjaajan puoleen. Myös julkiselta puolelta on neuvolan tai perhetyön kautta mahdollista saada uniohjausta, jossa teille neuvotaan, miten lapsia voi opettaa öisin jatkamaan unia itsenäisesti.

    Väsyneenä on todella vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, tarttua toimeen ja viedä loppuun isoja muutoksia. Siksi unta parantavan lääkkeen lisäksi saatat tarvita kotiapua ja lastenhoitoapua, jotta sinulla olisi aidosti aikaa ja mahdollisuuksia ladata akkuja, minkä jälkeen olisi sitten helpompi alkaa opettaa lapsillekin uusia unitapoja.

    Neuvolan kautta on mahdollista saada palveluseteleitä lapsiperheen kotipalveluihin. Lisäksi esim. Väestöliiton Kotipalveluista voi palkata jopa yöhoitajan kotiin, jolloin itse voisit mennä esim. sukulaisen tai ystävän luo tai hotelliin välillä nukkumaan.