Kiva, kiitti ja joulut lusittu. Idylliä taas tavoiteltiin, mutta sen sijaan saatiin orastavaa vatsatautia puolelle porukasta, kuumeilua ja sokerihuuruista sekoilua…

Ei herunut kutsuja sinne anoppilaan tai omien vanhempien notkuvien juhlapöytien äärelle. Muutamalle kaverille kutsuja sukujouluihin oli tullut ihan kuulemma riesaksi asti. Kun ei aina jaksaisi niihin valmiisiin pöytiin. No, meikämuikkis mukuloineen ei olisi yhtään pistänyt pahakseen kystää kyllä muissakin kuin vain omassa kyökissä! Kun on kymmeniä jouluja rakentanut jo omin hartiapankein, niin vaihteluahan se muidenkin pilkkoma rosolli tarjoaisi.

Lapsukaiset eivät laulelleet erikoisen sulosti tai olleet varustautuneet kirkkahin silmin tai silkohapsin. Sen sijaan silmät vilkuilivat jatkuvasti puhelinparkin suuntaan, ja piltit toistelivat kapulanhimoaan puolen minuutin sykleissä. Asusteina aattonakin ne iänikuiset adidakset.

Jos sitä joskus on koittanutkin evankeliumia ujuttaa ohjelmaan, tai roudata jälkikasvua joulukirkon tunnelmasta nauttimaan, niin nekin vähän pyhäilyt ovat perinteistä pudonneet. Omine nokkineen sitä voi laulelemaan mennä, mutta lapset saa mukaan vain turhan kiihkeällä kinaamisella. Ei ole sen väärti. Kuten ei monen muunkaan ”pakkotradition” istuttaminen. Turha on muistella omia lapsuusjouluja, että voi miten tunnelmallista oli kynttilän valossa lahjaromaania lukea. Liekö kussut kasvatus vai härpäkkeet vieneet huomion, mutta aika hiljaista on se lomalla lokoisasti nautiskelu. Jos nyt seinille kiipeilyä ja sisaruksille kettuilua ei nautiskeluksi lasketa.

Välipäivät ovat aina yhtä väsähtäneitä. Kinkunjämät haisevat vielä nurkissa, ja konvehdeista vain ne kälysimmät ovat jäljellä. Kukaan ei innostu punaposkin hiihtelemään tai sopuisasti seurapelejä pelailemaan. Aina sitä yritetään, ja aina lentää nappulat, ja vannotaan ettei hommaan enää ryhdytä. Idylliperheissä luistellaan piruetteja, ja sitten istahdetaan iloisesti rupatellen juomaan termarikaakaota hankeen. Suloiset sisarukset hihittävät salaisuuksia keskenään ja suunnittelevat yhteisen majahankkeen toteuttamista. Oma pesue saattaa harhauttaa valokuvan verran vaikuttamaan sopuisalta, mutta muuten ollaan toisten kimpussa kuin hyeenat raadolla. Uhkauksia satelee, puolin ja toisin. Alennusmyynteihin voisi lähteä, jos jaksaisi, tai olisi visassa limiittiä joululahjojen jälkeenkin.

Uutena vuotena paukutellaan pommeja, ja manataan jälleen maailman tuhoutumista sekä idioottimaista rahan ampumista taivaalle. Ja silti siellä cittarin kassissa on ne pari pakollista paukkulajitelmaa. Onneksi pahoista tinahilppeistä päästiin.

Lapset valvovat liian myöhään joka ilta, nukkuvat liian pitkään. Koulun alkaessa on rytmi aivan nutturoillaan, ja aamut entistä rattoisampia. Itsellä on kahvin, suklaan ja glögin aiheuttama ällö turvotus sekä pinkeä fiilis, joka vannotaan hävitettävän poistamalla ruokavaliosta kaikki etäisestikään epäterveellinen. Tammikuu on ihan varmasti se sokeriton, suolaton, mauton, ruoaton, tipaton ja muutenkin ankea. Ainakin pari ekaa päivää…

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ehtii aina siinä ajassa aika kullata muistot. Ja ihminen naiivisti taas innostuu rakentamaan jouluidylliä uudelleen ja uudelleen!

Nimim. Ensi vuonna sitten…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Noora Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “Väsyneet terveiset välipäivien vietosta!!”

  • Mä vaan sanoo:

    Eikö tyhmyyden määritelmä mennyt jotenkin niin, että toimii aina samalla tavalla ja odottaa erilaista lopputulosta?

    Nyt sulla on vuosi aikaa miettiä erilaista toiminta- ja lähestymistapaa.

  • Heppu sanoo:

    Näiden ”lomat lasten kanssa on kamalia” kirjoitusten on varmaankin tarkoitus kertoa lukijoille vertaistuen hengessä, että kaikkien jouluun kuuluu tietty määrä turhautumista, riitaa ja väsymystä. Mutta jotenkin ihmetyttää tämänkin kirjoituksen sävy. Miten ihmeessä loma on noin kamalaa omien lasten kanssa? Itse en erityisemmin odota arjen ahdettua aikataulua, liian lyhyitä unia, työpaineita, kiirettä, herättelyjä. Ihan hyvällä mielin vietän tämän loman perheeni kanssa nyt ja mielelläni jään seuraavallekin lomalle. Mitään hirveän erikoista ohjelmaa ei meillä ole lomilla. Mistähän se kenkä puristaa kirjoittajalla? Onko odotukset liian korkealla vai onko uupumusta ilmassa?

    • Arkivailoma sanoo:

      Itse odotan lomia, kiireetöntä aikaa ilman aikatauluja, pitkään nukkumista, mutta alan oppia, että ainakaan vielä ei vaan ole se aika. Lomalla 6-v herää kuin nakutettu 6-7 niinkun arkena, jos venytät illasta kun kysellään milloin saa valvoa kiukutaan seuraava päivä kun väsyttää. Niin sanottu rytmi lapsi kaipaa sen struktuurin oli arki tai loma eli siitä ei kauheasti lipsuta. Ja ohjelmaa, kavereita, tekemistä kaivataan koko ajan. Yksin leikkiminen on haastavaa. Vaikka sitä on opeteltu pienestä asti ja kaverin kanssa se sujuu mainiosti. Luonteeltaan erilaiselta isoveljeltä on onnistunut aina. Ja kyllä pelataan, maalataan, luetaan leikitään, ulkoillaan jne. myös yhdessä. Mutta aina ei jaksaisi kun itsekin on lomalla. Loma ei välttämättä ole aina kamalaa omien lasten kanssa, mutta se mitä kukin odottaa omalta lomalta voi poiketa hyvin paljon perheen sisällä. Ja tiedän että toiset voivat viettää lasten kanssa päiviä yöpuku päällä, syöden kun nälkä, sohvalla kirjaa lukien jne.
      Kaikesta tästä huolimatta on mukava lomailla lasten kanssa vaikka kaipaankin lomalta eri asioita kun lapseni.

  • Turhaa stressiä sanoo:

    Itse jäin miettimään tuota ettei saanut kutsuja sukulaisten joulupöytiin. Pittääkö niihin erikseen kutsua? Meilläpäin on vaan aina menty käymään, koska se on kohteliasta käydä tervehtii jouluna, saatetaan ilmoittaa millon ja mihin aikaan mennään, että tietävät olla kotona, mutta ei kyllä ooteta että kututaan. Joskus ollaan menemättäkin ja sekin kerrotaan, etteivät oota turhaan. Eikä joulusta kannata ottaa stressiä, tulee se kuitenkin. Välipäivinä voivat tuntua pitkiltä, mutta omalla asenteella nekin voi täyttää mukavalla ololla. Ja ammu raketteja jos haluat tai ole ampumatta, itte kattelen muitten raketteja.

  • Väsynyt äiti sanoo:

    Annan näkökulman asiaan: Mulla on niin, että oon joka joulu halunnut lähisuvun meille, sellaiset 15 henkeä noin suunnilleen. Mukana on myös appiukko. Kaikilla on kivaa ja tykkään tehdä ruokaa ja jakaa sitä muille. Mutta… Miehellä on hernepuska juuriaan myöten nenässä. Ensiksi haukutaan yleensä meidän lapset tai vähintäänkin teinari (onneksi yleensä silloin, kun ko. tapaus ei ole paikalla). Sitten siirrytään muhun, luonnollisesti, koska mähän ne lapset pilaan. Joulun jälkeen sitten alkaa uusi kierros. Nyt varsinkin valitetaan mulle, koska on a. Syöty liikaa b. Oon ostanut liikaa lahjoja ja c. Kaikki tulee tänne vaan syömään. Tätä jatkuu välipäivät, jonka jälkeen sitten onkin uusien valitusten aika. Joten, nauttikaa joulusta ja pyhistä kaikki omalla tavalla, pääasia, että kaikilla on edes jotenkin kivaa eikä kukaan joudu tekemään asioita joita ei tykkää 😊🎄Kyl täs maailmas ehtii tehdä perinteitä ja jos ei ehdi niin sitten ei💖

  • Noora sanoo:

    Meillä oli sukupuoli, yksi osallistujista alkoi aattona oksentaa ja nyt 11/14 on käynyt saman taudin läpi… Jäätävän pitkältä tuntuu tämä lasten joululoma. Seinät kaatuu päälle ja nää tappelee ihan koko ajan!! Mihinkään ei pääse, kun koko ajan joku oksentaa. Alkais jo arki…

  • Sussu sanoo:

    Niin en sit tiiä,mut minkä takia siitä pitää vääntää joku ihme winter wonder land?eiks joulusta vois vaan no nauttia??ei oo ihquu täälläkään teinin unirytmi on muutenkin sekasin ja se saakelin luuri on iholisäke☹😒😫mut so what??käy kirkos laulaa yksin tahi kaksin tms,kyllä se joulu tulee jokaiselle ja ei joulupöytään tarttee vääntää kystä kyllä jollei huvita nii vetää vaikka pitsaa!niistä traditioista kun voi muokata omanlaiset tai sit ihan kokonaan hylätä ne!😱😱😂😂