Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Sinulle vastaeronnut: Kohtasin syksyllä avioeroprosessin keskiössä olevan kiinnostavalta tuntuvan miehen. Hän teki aloitteen, tuli elämääni aivan puskista. ”Juokse”, oli miespuolisen kaverini reaktio ja tuon hyvin ymmärrän.

Toisaalta eroa oli kuitenkin tehty jo kauan ja se oli yhteinen päätös. Ja omaankin elämäntilanteeseeni olisi sopinut rauhallisempi toiseen tutustelu, ilman kiirettä mihinkään. Ajattelin, että ehkä toinenkin tuollaista hakee, kun kerta vakuutteli, ettei tavoitteenaan ole alkaa käymään naisia läpi. Ihan, jotta hän ehtisi tutustua taas itseensäkin.

Vaan mitäpä vielä, hänelläpä olikin kamala kiire jonnekin. Hän ei vain selvästikään tiennyt minne ja miksi. Alussa hän innostui minusta, googlaili ja ylisti, mutta kohta lapsiviikollaan tuo kääntyikin kriiseilyksi. Ei hän ehkä kuitenkaan elämäntilanteeseensa nyt ketään. Vedoten arjen uusiin realiteetteihin. Seuraavalla kerralla nähdessämme selvisi, että osasyy kriiseilyyn olikin kiinnostus toista kohtaan, naista, jonka kanssa hän oli viesteillyt jo ennen minun tuloani. Naista, josta hän ei oikein ottanut selvää.

Huomautin tuuliviirimäisestä käytöksestä. Hän tunnusti palautteen aiheelliseksi. Viikot vierivät. Ajoittaiset näkemisemme jatkuivat. Lapsiviikot, käytännön eroasiat, sekä työreissut toivat taukoja näkemisiin. En edes kysellyt toisesta naisesta, kunnes viikonlopun kestäneillä treffeillämme hän kertoi, että viesteily oli päättynyt jo pari viikkoa sitten. ”Sinun ei tarvitse murehtia”. Olin, että mikäs siinä, kivempi noin.

Kuva Pratik Gupta. Ylin kuva Serghei Trofimov.

Oli hyvä olla yhdessä, lähekkäin. Viettää aikaa. Jälleen seurasi innostustaan, rentoa viesteilyä lapsiviikolla. Kunnes viikon lopussa viestien vähyys ja muoto ennakoi kriiseilyn palanneen. Annoin hänelle tilaa. Kunnes sain ”kyllä minusta tuntuu, että tästä tulee se viesti, jota olisi halunnut saada” -tyylisen avautumisen. Jälleen elämäntilanne ja kipuilunsa.

Tuumin, että oliko mahdollista, että aiemmin mieltä kutkuttanut nainen oli palannut kuvioihin. ”Onko taas joku muu?” ”Ei ole ketään muuta” sai saatesanoikseen pienimuotoista painostusta siitä, että eikä hän tahdo mennä baariin tai tinderiinkään, kun meillä on meneillään tämä mikä on. Ah, sekö on kuitenkin se, mitä sinä nyt tahtoisit, kuten alun perinkin ajattelin vastaeronneen todennäköisesti haluavankin? Ymmärränhän minä, hyvinkin. Voisiko tästä puhua, kun seuraavan kerran nähdään?

Työreissustaan johtuen näkeminen venyi useamman päivän päähän ja silloin tilanne olikin kääntynyt ihan päälaelleen. ”En voi viipyä kauaa, selitän kohta”. ”Olemme nyt puhuneet sen toisen naisen kanssa ja sopineet, että emme tapaile nyt muita.” Öhm, jahas. Ai näinkös tämä nyt menikin, voihan huvitus ja hyvää päivää. Ei kait siinä. En nyt ehkä ennakoisi tuolle(kaan) suhteelle kamalan pitkää tulevaisuutta…

Mutta eniten mieltäni jäi painamaan (taas) se, miten totuuden puhuminen, ja toisen arvostaminen noin, voikin olla vaikeaa. Ja se, miten halpoja sanat ovat. Joten siksipä. Hyvä juuri eronnut, avioeroprosesseilla tai ilman. Malta pysähtyä. Ottaa aikalisä. Koittaa olla ihan itsesi kanssa. Vaikka onhan se ihan kamalan vaikeaa. (Onko oikeasti?) Tuuliviireilyllä, ristiriitaisella käyttäytymisellä ja totuuden vääntelyllä loukkaat vain muita, ihan hyviäkin ihmisiä. Ja tuo vain siksi, että et vielä tiedä mitä itse haluat. Tai jos tuntuu, että tiedät, niin hälytysmerkiksi kannattaisi tulkita sekin, jos tavoitetila vaihtuu parin päivän välein. Eiköstä? Ota muutokset vastaan yksi kerrallaan. Se kannattaa. Ei sinulla oikeasti ole kiire mihinkään.”

Nimim. Ihmiset ovat hassuja

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Lelua etsinyt Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Vastaeronnut, ei sinulla oikeasti ole kiire mihinkään”

  • Onnellisesti eronnut sanoo:

    Yhden kokemuksen ja trauman perusteella ei kannata kuitenkaan yleistyksiä tehdä. Jokaisen eronneen tilanne on erilainen. On myös niitä, jotka ovat käyneet kaiken läpi mielessään jo vuosia ennen varsinaista eroa. Ero voi olla pelkästään onnen ja uuden elämän alku. Eikä ole ketään eikä mitään, minkä takia pitäisi väkisin odottaa, kun on jo vuosikaudet odottanut sitä, että saa rakastaa ja olla rakastettu. Ja sen lisäksi sattuu olemaan vielä tasapainoinen ihminen, joka ei suin päin ryntää sitoutumaan, vaan valitsee kumppanin rauhassa ja huolella ja erittäin kriittisesti, itsestään huolta pitäen.

    • Samaa mieltä sanoo:

      Kyllä tuo on jo luultavasti miehen luonteessa ja mahdollisesti eron yksi syy. Siitä olen samaa mieltä, että vasta eronneena on syytä olla rehellinen ja sitoutumatta, koska tunteet heittelevät, vaikka rakkaus eksää kohtaan olisikin ohi. Tunnen kuitenkin myös miehen kuin naisenkin, jotka ovat tavanneet nykyisen jo pitkäaikaisen kumppaninsa hyvin pian eron jälkeen, mutta osasivat ottaa aikansa ja jopa käydä puhumassa psykologilla eron tunteista. Tietysti se vaatii myös ”odottajalta” ymmärrystä, mistä on kyse. Koskaan et voi tietää, kuinka nopeasti sopiva ihminen astuu elämääsi eikä sitä myöskään kannata ohittaa. Tunteissaan on silti syytä olla rehellinen. Ja kuten kirjoittaja sanoi, ottaa aikaa ja tilaa itselleen heilahtelevien tunteiden ja ajatusten kanssa.

  • Liisukka sanoo:

    Kammottavaa touhua tuolta eroprosessin keskellä olevalta 😡

  • Lelua etsinyt sanoo:

    Rehellisyys olisi tässäkin auttanut. Pitää olle rehellinen niin itselleen, kuin parisuhteessa toisellekin. Aina se ei ole helppoa, mutta silti siihen pitäisi pyrkiä.
    Minä olin sitä mieltä että en parisuhdetta halua eron jälkeen, mutta seksiä ja sutinaa kun kaipasin, niin 6kk erohakemuksen jälkeen päädyin deittisovellukseen. Löysin hyvää seksiä, mutta niin vain kävi että ihana mies vei jalat alta ja päädyin parisuhteeseen. Olin rehellinen, kerroin eron olevan vielä kesken ja yhdessä pohdittiin mihin olen valmis. Rakkaus voitti ja rehellisyys auttoi puhumaan asioista, sainkin siis ihanan parisuhteen, vaikken sitä edes etsinyt.
    Viestini on siis, että kyllä joskus voi olla valmis, vaikka on juuri eronnut. Tärkeää on käsitellä ero ja siihen johtaneet asiat, eikä kantaa niitä taakkana mukana uuteen suhteeseen.

  • Parisuhde todella syvältä sanoo:

    Itse päädyin noin puoli vuotta aiemmin eronneen miehen kanssa yhteen, hän houkutteli muuttamaan perässään satojen kilometrien päähän ja halusi mennä kihloihin ja päättää hääpäivän. Poikansa kutsui minua vahingossa äidiksi jo vajaan puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Ex kiukutteli ja esim. oli sitä mieltä, että poika ”haisi kissalta” kun meni meiltä äidilleen. No, muutama viikko ennen suunniteltuja häitä mies päätti jättää yhtäkkiä (oli kyllä ollut tunne että on jotenkin outo). Syyksi sanoi toisen naisen (jota oli työpaikalla lohduttanut avioerossaan ja mennyt tämän kotiinkin asti lohduttelemaan 🙄). Mystisesti oli mies tullut ilmeisesti siihen tulokseen että kelpasin tasan yhteen asiaan (ja siihenkin pimeässä saunan jälkeen) – olisi mm. pitänyt treenata samalla tasolla kuin hän, siivota enemmän, jne. Muutenkin olin täysin vääränlainen. Eipä kauheasti naurattanut, mutta toki jos miehen luotettavuusaste on tuota niin parempi että tapahtui ennen kuin ehti naimisiin. Olisin kyllä jättänyt kokemuksen välistä jos olisin tiennyt ennalta 😤

  • Anjushka sanoo:

    Herää epäilys narsistisesta käytöksestä ja traumasiteen luonnista. Jojoilua on/off. Teki arvioitaan teistä, kummalla on enemmän annettavaa hänelle. Hänellähän usein on joku jo ennen eroa.
    Ei ollut rehellinen. Et oikein välillä itsekään tiennyt, mistä on kyse kun toinen ei ollut vakaa ja rehellinen. Olet ansainnut parempaa.

  • Pahasti pettynyt sanoo:

    Vähän liippaa omia kokemuksia. Mies oli eroamassa ja talo omlut myynnissä ja yhteiselämää ei ollut vuoteen. Itse olin ollut sinkku jonkun aikaa ja kaipasin pysympää suhdetta kun viimeinenkin lapsi pärjäsi jo yksinkin. Alku oli mukavaa kiireistä tapaamista ihan mukavaa vaikka pitkälti meni kuuntelu puolelle. Sitten mies muutti kaverinsa avustuksella omaan asuntoon. Pistäytyi iltalenkillä luonani. Näimme jokatoinen viikon loppu kun lapsi ei ollut hänellä. Sitten hänen x sai tietää seurustelustamme. Alkoi kiusanteko. Sovitut asiat eivät pitäneet paikkaansa ja viestittelyt. No minä en läheskään kaikkea tiennyt. Mutta mies halusi miellyttää x. Perui meidän sovittuja juttuja vedoten lapseen. Oli pahalla päällä ja sanoi minulle ilkeästi vuoteessakin. Jäljestä päin kuulin, että x oli laittanit v….sia viestejä ja siksi oli pahalla päällä. Ei olisi minuun pitänyt purkaa. Tunsi olevansa kahden naisen välissä ja minä olin se jota laiminlyötiin. Sanoinkin että x on menneisyyttä ja pitäisi panostaa meidän suhteeseen. X voi vaatia ja laittaa viestejä mutta viimekädessä mies ratkaisee antaako niiden pilata uuden suhteen. Tilanne paheni joka suhteessa kun laittoi x:lle anteeksipyyntö viesti ja kertoi, että hän on ollut mihen elämän rakkaus. Eron jälkeen todella pitää ottaa aikaa, että pääsee entisestä yli ja on sinut itsensä kanssa. Sen jälkeen voit uudelle ihmiselle tehdä tilaa ja antaa rakkautta. Tiedät myös oletko valmis parisuhteeseen vai riittääkö pelkkä harrastus ja matkakumppani.