”Näillä vaatteilla jos kaadut, saat selkääsi, totesi eräs emäntä pojalleen. Sen sijaan Kolmen Pojan Äiti kaipaa ympäristöhajoavia kertakäyttövaatteita vaihdettuaan 63 t-paitaa viikossa:

”Hengissä on selvitty jo viikon verran kesälomaa. Suoritus sinänsä ja hattua vaan itselle. Suhteellisen pienillä vaurioilla ollaan toistaiseksi menty, mutta viivan alle on kuitenkin haalittu kipeytynyt vatsa liiasta jäätelöstä–> lepsu äiti, jonka mielestä jäde sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, kärtsännyt yläselän nahka–> hövelin kehno äiti, joka uskoi rasvanneensa alueen, mahtavat asfaltti-ihottumat kuudessa polvessa–> yltiöpositiivinen äiti, joka haluaa uskoa ettei jokaisella crocsien juoksuaskeleella kaatuisi kuitenkaan nenälleen ja pahkuraiset käsivarret—> ekohenkinen hippiäiti, joka roudaa kersat tutustumaan lähipusikkoon itikkaimeväisten keskelle.

Kesään kuuluu ruhjeet ja patit, naarmut sekä nirhaumat. Eikös mutainen nassu ja hiekkaiset korvantaukset kerro hauskasta päivästä ja revenneet puntit mielettömistä seikkailuista? Senkun aina jaksaisi muistaa. Liian usein tulee lauottua latteuksia kuten ”arvaa oliko nuo uudet housut, jotka on ihan ruohossa nyt” tai ”varovaro, nyt on suklaata taas joka paikassa”. Eihän siinä, kyllä t-paitaa voi vaihtaa kolmesti päivässä mutta meidänkin kokoonpanolla se olis sitten niinku 63 paitaa viikossa!? Ja koska tietääkseni itsestään puhdistuvia paitoja ei ole vielä innovoitu, niin olis hurjan lystiä viettää kesäpäiviä muuallakin kuin pää pesukoneessa. Joskus olis fiilis että ympäristöhajoavat kertiskuteet olis tosi nastat!

Ja mikä siinä on, että sen kerran kun pikkujalkoihin upotetaan juhlapopot vaikka autolle siirtymistä varten, niin matkan varrelta bongataan kiva kallionpätkä jossa saa mainiosti kengänkärjet ottamaan kunnon iskua. Rönttälenkkareilla nyt ei mitään väliä, mutta mystistä miten ne ainoat hivenen suojeltavat releet aina saadaan käyttökelvottomiksi jo neitsytmatkallaan. Ja pliis, en todella kuulu mammakategoriaan, ketkä istuttavat niilotaavit ja ellenjuuliat valkoisissa pellavapuvuissa hiekkiksen reunalle sateen jälkeen ja pyytävät jälkikasvuaan olemaan hengittämättä.Näitäkin kun tiedän useammankin, ja eilenkin puistossa hellehattuinen äiti kiukutteli tyttärelleen, kenellä oli kuulemma kummitädin Pariisista tuoma pitsimekko, jota ei saanut liata istumalla tomuiseen keinuun. No haloo, vitriiniin sitten vain se mekko nuken päälle jottei nuhraannu. Toinen hauska esimerkki oli tovi sitten poikamme päiväkodin eteisessä kun äiti ohjeisti lastaan:”nämä on sitten sellaiset vaatteet sulla ettei näillä voi kaatua”. Jasso, eli kolmevuotias kävelytukeen jottei vain pääse vahinko käymään ja jalka lipeämään.

Mutta kieltämättä sitä itsekin sortuu välillä samoihin aatoksiin. Muistan manipuloineeni lapsen valitsemaan vaniljatuutin jättimäisen suklaapläjäyksen sijaan, ihan vain koska olimme vasta ihmisten ilmoille lähteneet ja rusehtavarähmäinen paidanetumus olisi tuonut mieleen kiertolaispenskan. Ja kun vahingon käytyä haljenneesta huulesta tursusi verta kuin kuuluisasta esterin peestä, niin äkkiäpä olin huolehtimassa ettei ihan kaikki osuisi semi-uusille kangastennareille. Hyi mua, tekstiilit ennen lapsukaisen hätää ja tuskaa. Aika naurettavaahan se on suorastaan, mutta minkäs sille mahtaa ettei ehdoin tahdoin halua natiaisten kuluttavan koko garderoobiaan puhki päivän aikana. Ainakin meitsi on huomannut nimittäin sen faktan ettei varsinkaan pojille tuppaa vaaviaikaisten potkupukujen jälkeen löytymään mitään edes siedettävää käytettynä. Kun polvet on puhki, saumat revenneet ja pihkatahrat peittävät puolet pinta-alasta niin eipä retkuja juuri kirppareille kehtaa kuskata. Tai jotkut toki näyttävät kehtaavan, kun kauppaavat repaleisia verkkareita vaivaisella vitosella. Ja jos uutena ostaa niin on sitten hinnat suht reteet.

Tahtoisin siis löytää sopivan balanssin totaalisen hälläväliä asenteen ja ylihysteerisen kontrollifriikin välillä. Silleen että olis aivan ookoo kaataa ne päivän kuudennet pillimehut rinnuksille ilman hermorauniota mutta samalla opettaen tenavia kunnioittamaan vaatekappaleitaan ja elämään puoli-ihmisiksi silloin kun yritetään edustaa vaikkapa sukulaistenjuhlissa. Vaikka toisaalta, taisin itsekin rymytä polvet mustina lapsuudessa ja hukkasin kengän jos toisen jännien pihaleikkien tiimellyksessä. En silti niistä nykyisin hihaan tai upota uusia korkkareita kokeilumielessä lietekaivoon. Ok, eli olkia kohauttaen poistunkin nyt tyhjentämään päivän toisen pesukoneellisen. Tällä kertaa oli puna- ja oranssisävyistä settiä pyörimässä.”

Kolmen Pojan Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Marja Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Varo, älä, vaatteet likaantuu!”

  • Minna Seppä sanoo:

    Ystäväni koti-isä vinkkasi juuri että ainaiseen pillimehuongelmaan on kehitetty suomalainen keksintö mehujehu 🙂

  • Marja sanoo:

    Mä ihmettelen äitejä puistoissa, jotka huutavat koko ajan:” Varo VARO nyt herranenaika ettet vaan likaa vaatteita, ei saa sotkea hiekalla, varo käsiäs jne.” Mä huudan siihen:” Sotke,tutki,leiki ja nauti kyllä kone pesee ja vaatteita riittäää:” Tai sit pitävät lapset rattaissa etteivät likaannu, siis alle 1 veet..