”Kirvoittipa tämän aamun ”jokainen tarvitsee sellaisia aamuja, ettei tarvii huolehtia kenestäkään”-facebook-päivitys kirjoittamaan vapaapäivistäni:

Meidän perheessä otettiin mallia eroperheiden jokatoinen viikonloppuvapaata-toimintamallista. Ja hyvin toimii! Vapaa aamuinani saan nukkua aamulla pitkään, voin lähteä kaupungille YKSIN! Voin lähteä viikonloppumatkalle, tai rilluttelemaan eikä tarvitse lupia kysellä eikä tuntea huonoa omaatuntoa. Tai voin olla perheeni kanssa. Saan valita.

Miksi vapaat viikonloput kuuluisivat vain eronneille? Muutama erokin jäisi varmasti toteutumatta jos pariskunnilla olisi tälläiset järjestelyt. Ihan oikeasti ihmiset sopikaa sen puoliskon kanssa! Ja merkatkaa kalenteriin valmiiksi niin saatte sovittua menoja pitemmälle ajalle!
Omalla kohdallani olen huomannut syyllistyväni niin helposti, että sovittu vapaa on ainoa tapa millä en kanna syyllisyyden taakkaa mukanani. Enkä usko olevani ainoa!

Kolikolla on myös kääntöpuoli, puolisolla ja lapsella on myös oikeus tehdä kivaa ilman sinua ja näin se vahvistaa heidän suhdettaan. Kyllä he pärjäävät ilman sinuakin!

Ja vastavuoroisesti sen toisenkin on annettava mennä ilman syyllistämistä. Eikö niin.

Toki niitä perheviikonloppujakin voi siellä välissä pitää, mutta silloinkin ne aamu-unet kannattaa muistaa huolehtia!

Vielä kun lapset ovat lähteneet pesästä viettäkää vapaapäiviänne, välillä tekee hyvää olla itsekseen, ottaa lomaa toisesta, kaikesta, arjesta! Olla ”itsekäs” tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Ja tämä on itsestä huolehtimista ja se on tärkein asia!

Huono Äiti, tehdään tästä valtakunnallinen kampanja! Kaikki perheet, oli lapsia tai ei, ovat ansainneet vapaaviikonloppunsa! Olen varma, että erojen määrä vähenisi kun olisi lupa tehdä jotain ilman toista. Olen varma että muutkin kuin minä kantaa syyllistymisen-taakkaa. Kansantaloudellisestikin olisi merkittävää kun puolisot eivät kuormittuisi niin loppuun.. jaksettaisi siellä työelämässäkin sitten kun parisuhteessa voitaisi hyvin..
Lakisääteinen vapaaviikonloppumalli kaikille perheille, jos on totaaliyh niin pakollinen tukiperhe. Mites niitä lakiehdotuksia tehdäänkään.. ;)”

Laura

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle pirkko Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Vapaat aamut eivät kuulu vain eroperheille”

  • -T- sanoo:

    Jos tarkkoja ollaan niin lasten oleminen toisen vanhemman luona on lapsen oikeus molempiin vanhempiin. Ei lähivanhemman vapaapäivä mikä tietysti tästä luonnollisesti seuraa jos ei töissä ole silloin. Tiedän monia esim. hoitoalan ihmisiä jotka tekevät yövuorot tällöin. Ja eipä tämä mitään herkkua ole tyhjään aamuun herätä yksin. Mielummin joisin kahvini vaikka sitä tappelua kaukosäätimestä kuunnellen 🙂

  • TöttöRöö sanoo:

    Ööö…. Aha. Nii… Ihanaa, että mulla eroäidillä on joka toinen vkonloppu vapaata… Joka toinen vkonloppu pe ilta-su ilta. Ja silti joutuu hoitaa lasten harrastuksia. Lapsii, jos ei suostu iso kotonta poistuu. Ja vaik se vastuu/velvollisuus vapaa ois… Ni kyllä se menee aika pitkälti eka nollatessa ja levätessä… Ja sitten raivatessa parin aiemman vkon kaaoksia, ja että koti kunnossa ja kaikki oikeet asiat hoidettu, jotta voi taas arkea lasten harrastusten ja arjen keskellä elää, ja antaa aikaa lapsille… Mistä sitä mahista vaan shoppailla ja olla saa? Toista se oli ku ”perheenä” oltiin… Kyllähän se toinen puoliskonedes sillotällöim jotain sellaista teki, et sai itselleen vapaata…. Nytpä ei sitä iloa ole… Ja et ihan pitäisi ylpeä olla, kun on ”muka lomaa joka toinen vkonloppu” hetken aikaa… Joo…..ja kun nyt ei satu olee sukulaisia paikkakunnalla, ja sitä sit itse kaikkea järkkäilee ja organisoi. Hoitaa ja hommaa…

  • Jarkko sanoo:

    Hah mitkä vapaapäivät, ihan kuin eronneella pukkaisi jotain automaattisia vapaita? Juu, hienoa on! Entäs kun ei ole mihin työntää lapsia kun toinen vanhempi ei ole kiinnostunut lapsistaan (ei ole edes kortilla nakannut kuuteen vuoteen) eli yh:na ja eronneena mulla ei todellakaan ole mitään vapaapäiviä…. koskaan. Ei ole iso-vanhempia eikä muitakaan apuja. Totaalinen yh-isä 24/7 x 365. Keksippä hyvä huono äiti tähän joku yhtälö kanssa niin olen iloinen.

    • Huono Äiti sanoo:

      Huonolla Äidillä on sellainen tilanne, että ei myöskään ole yhtään isovanhempaa elossa eikä muutakaan sellaista sukulaisuuden tuomaa tukiverkkoa. Mutta kuinkas ollakaan olen ystävystynyt naapurin kanssa niin hyvin, että vaihdamme välillä hoitovastuita. Jopa yöhoito onnistuu välillä. Tietysti sinun tilanteesi on haastavampi kun olet mies – mies yh on harvinaisempi tapaus, jaapa siinä sitten vastuita toisen yh-isän kanssa. Voi olla hakemisen paikka. Mutta ulkopuolinen apu on kaiken a ja o, tuntitöitä tekevä nuori, MLL jos on paikkakunnallasi) tai joku, jotta saa välillä hengittää. Muuten palaa loppuun ja tukehtuu, mies ihan samalla tavalla kuin nainen.

  • Se Insinööri sanoo:

    Viikko sitten rouva & vekarat olivat partioleirillä ja olin tarjoutunut myös ylimääräiseksi vahtijaksi ko leirille. Ei tarvittu, joten minulle tuli koko viikonloppu spesiaalibonusvapaata. Eli nukuin, nukuin ja nukuin, katsoin äijäfilmejä ja istuin kalsarit päällä lattialla nauttien rommia ja viskiä.

    Alkuviikosta rouva sitten alkoi ärisemään ettei hänellä tule sellaisia koskaan. Sanoin että vien muksut ja itteni tälle viikonlopulle mökille tms, kunhan vaan ollaan kaukana poissa silmistä. ”eiii…emmää voi olla niin kauan (2 vrk) erossa lapsista.”.

    Sanoin, että jos ei ole tosissaan, ei sitten myöskään valita/vaadi vapaita viikonloppuja…

    • venlanen sanoo:

      Voi mä äitinä niin tiedän ton tunteen ja syyllistyn itsekin marinaan kun ei niitä vapaita ole. Totuus on, että en PYSTY irtautumaan… joku laitostumisen kaltainen urautuminen ja jämähtäminen on tapahtunut. En usko että kukaan kuolisi tai edes haavoittuisi jos olisin viikonlopun pois kuvioista (koti olisi varmasti kuin pommin jäljiltä) ja lapset luultavasti nauttisivat isin seurasta ja siitä että mutsin nassu on hetken poissa, mutta kun MINÄ en uskalla lähteä. Sitä on niin tottunut olemaan aina paikalla että osaankohan enää muuta kuin hoitaa penskoja? Osaanko pitää kivaa? Pelottaa ajatus siitä että on aikaa omille ajatuksille ja mitä jos siihen jää koukkuun ja ja ja… no joo tottahan se on että turha märistä jos jättää mahdollisuuden itse käyttämättä.

  • pirkko sanoo:

    Hyviä ideoita,joita voisi kokeilla toteuttaa joskus.. Meidän vauva tällä hetkellä 8kk, en tiedä siitä omasta ajasta tällä hetkellä mitään.. Saisiko mulla ees olla omaa aikaa tällä hetkellä niin että ei olisi sitten se syyllisyys taakkana. Mies on kumminkin meistä se joka käy töissä niin ilmeisesti hänellä on oikeus omaanaikaan viikonloppuisin ja nukkua viikonloppu aamuisin pitkään/krapulaansa pois..

    • Siiri sanoo:

      Valitettavan yleistä tämä tämmöinen. Meillä oli samoin, ei auttanut vaikka lapsi kasvoi. Eikä auttanut vaikka ilomielin olisin äitinä antanut isällekin vanhemman vastuuta ja tukenut heidän yhteistä tekemistään ja olemistaan. Itselleni ne kaikki silti jäi. Kodinhoito ja lapsenhoito. Ja jos koskaan pyysin niitä aamuvapaita niin sai pelätä tuleeko riita siihen perään sitten tai jotain. Koska olihan miehen työssäkäynti niin paljon isompi ja tärkeämpi asia kuin minun kotona olo. Olemme sittemmin eronneet, mutta en kyllä tiedä onko toisenlaisia miehiä edes olemassakaan. Ehkä parempi olla yksin, näin tämä kaikki ainakin sujuu, arki rullaa lapsen kanssa loistavasti. Vaikka välillä väsyttääkin niin sentään on vain omat sotkut (ja tietysti lapsen myös, mutta sehän on ilmiselvää) siivottavana, eikä kenenkään muun.

    • Maria sanoo:

      Siis, jos on pieni lapsi kotona niin ensinnä alkoholi vähennetään ettei krapulaa tarvitse potea, ja toiseksi jos mies meinaa että työssä kävijänä hänellä on yksin oikeus nukkua pitkään niin ihmettelen ootteko puhuneet yhtään näistä asioista ennen kuin lapsi syntyi, koska molemmalle aikuiselle kuuluu muuttaa elämäänsä kun lapsi tulee. se voi olla hankalaa tai helppoa, ja siitä voi tarvita keskuskustella ja sopia ja testata eri versioita, mutta jos ei ole halukkuutta siihen, niin sitten kyllä on vaihtoehtona 1 taloudellisesti pidät kiinni miehestä vaikka muuten oot yksin vastuussa, 2 potkit miehen pellolle ja sanot saa tulla kun on valmis varaamaan aikaa lapselleensa 3 siedätkö tosiaan että toinen on krapulassa kun sinä ja lapsesi touhuavat kotipiirissä, mitä kuvaa luot lapsen mieleen mikä perhe-elämä on?

  • J sanoo:

    On myös perheitä joissa viikonloppuisin ollaan töissä niinkuin meillä.
    Mä viikot ja mies aina viikonloppuisin keikkamatkoilla.

    Eli tuollaisista vapaista aamuista voi vain haaveilla.

  • Hanna sanoo:

    Hieno idea! Hieman katkerana vaan kuuntelen, kun vuorotyöläisen ja toimistoaikatyöläisen perheessä ei noita yhteisiä aamuja juuri ole. 🙁 Lapsi siitä kyllä hyötyy, ei tartte mennä joka arkipäivä hoitoon ja tulee lyhyitäkin päiviä. Mutta äidin tai isän oma, vapaa aamu… Huoh.

  • Avril sanoo:

    Ei tässä ehdotuksessa tainnutkaan olla kyse siitä, että perheen kanssa yhdessä vietetyt aamut olisivat jotenkin ”huonoja” tai epätyydyttäviä.
    Itse olen täysin samaa mieltä, niitä vapaa-aamuja vaan tarvitsee, jotta taas jaksaa rakkaan lapsukaisen kanssa! Saa olla juuri niin kuin haluaa, itsehän istun vielä pyjamahousut jalassa, toinen aamukahvikuppi vielä hakematta, ja nautin <3
    Olemmehan kaikki erilaisia äitejä.

    t. opiskeleva yh, "lapsi joka toinen vkl isällään"-mallista.

  • M'ria sanoo:

    Nuo ”vapaa-aamut” eivät todellakaan automaattisesti kuulu eroperheille. Mihis h****ttiin ajattelet pukata lapsesi, jos ei etävanhempi tahdo tai ehdi? Paremmin sellainen mahdollistuu normiperheissä, jossa puoliso voi ottaa jälkikasvun siipiensä suojaan (ja hänethän voi painostaa siihen vaikka erouhalla). Ei sillä, että olisin vapautta joka toinen viikonloppu edes vailla.

  • Kaitsu sanoo:

    En oikein taida olla samaa mieltä. En osaa pitää huonona sellaista viikonloppuaamua,missä perhe viettää aikaa yhdessä.Tai kun viedään lapsia harkkoihin.Laitetaan ruokaa ja siivotaan. Normaalia elämää enkä kaipaa pakoa. On outoa ajatella että parempi ja tyydyttävämpi elämä odottaa meitä jossain, kunhan saamme olla yksin. Minusta enemmän ratkaisee elämänhallinta ja sujuvuus kuin yksittäiset irtiotot.