Sori että olen myöhässä, kaveri sanoo. Lapsi ei halunnut pukea kenkiä, niin tässä vähän kesti. ”Vähän” eli tunti… Työkaveri ei ehdi palaveriin, koska lapsi ei suostunut syömään aamupalaa. Lapsi oli sitten lopulta syönyt jogurtin käsin, ei lusikalla…vaatteet menivät vaihtoon ja siivouksessakin kesti.

Vaunulenkistä tulee mahdottomuus, kun kaverin lapsi mankuu pois rattaista ja takaisin rattaisiin puolen minuutin välein, ja äitihän nostaa lasta eestaas. Puolessa tunnissa päästään eteenpäin ehkä puoli kilometriä. Yhtään kuulumisia ei ole vaihdettu, koska lapsella oli asiaa äidille IHAN KOKO AJAN.

Joka paikassa näkee vanhempia, jotka passaavat lapsiaan ja suostuvat näiden jokaikiseen oikkuun. Vanhemmat selittävät tyyliin että meidän lapsi pitää tuoda kesälläkin pulkalla päiväkotiin koska muuten se suuttuu!! Lapsen annetaan pelata koko päivä, koska muuten se mököttää. Lapset saavat päättää kaiken, lapset saavat huutaa ja häiriköidä, lapset saavat keskeyttää kaiken.

Lisäksi nämä herrantertut päättävät koko perheen ruokavalion, kun ruoassa ei saa olla sipulia eikä porkkanaa eikä pitkiä makaroneja eikä mitään mikä on yli sentti kertaa sentin paloina. Lapsi kelpuuttaa kananugetit ja kalapuikot ja niitä sitten syö koko perhe, joka päivä, koska muuten lapsi suuttuu ja ei syö. Ravintolassa perhe ei käy, koska lapsi ei viihdy ja lapsi ei halua.

Kamalinta on vielä se, että vanhemmat kutsuvat näitä lapsityranneja lempinimillä ”pomo” ja ”johtaja”. Niinhän se tuntuu olevan, että lapsi on teidän perheen pomo, mutta ihan totta: sen ei kuulu olla niin! Ei määräysvallassa oleva lapsi ole onnellinen lapsi, vaan hätääntynyt ja hämmentynyt.

Jokainen antaa joskus periksi lapselle siksi, että pääsee itse helpommalla. Ja saahan säännöistä välillä joustaa. Mutta se ei ole mitään muuta kuin laiskaa vanhemmuutta, että annetaan lapsen pompottaa ja pyörittää koko perhettä ja koko elämää.

Pienen vauvan kanssa tulee kakkakatastrofeja ja niistä johtuvia aikatauluhaasteita. Sille ei mitään mahda, ja sellainen myöhästyminen on ymmärrettävää. Mutta jos isompi lapsi heittäytyy hankalaksi eikä suostu pukemaan, vanhempi nappaa lapsen vaikka nakuna kainaloon ja vaatteet toiseen ja sitten mennään! Eikä suinkaan mangu lastenhuoneen ovella että kulta kiltti voisitko pukea kun äiti on jo tunnin myöhässä töistä.

Eivätkö vanhemmat enää nykyään tosiaan kestä lapsen pettymystä, pahaa mieltä ja kiukuttelua? Mistään ei uskalleta sanoa eikä mitään rajoja asettaa, että lapselle ei vain tule paha mieli. Varsinkaan kiukkua ei kestetä ollenkaan, vaan heti annetaan periksi.

Nyt vähän ryhtiä siihen vanhemmuuteen! Eihän tällaisessa ole mitään järkeä. Älä ole nössö vaan ole aikuinen!

Nimim. Aikuinen päättää

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 67 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle TarjaHannele Peruuta vastaus

67 vastausta artikkeliin “Vanhempi lopeta se nössöily nyt!!”

  • akka sanoo:

    Lapsi joutuu kantamaan liian suuren taakan ottamalla vastuun perheen arjesta, koska juuri edellä kuvatut vanhemmat eivät kykene asettamaan määrätietoisesti rajoja ja päättämään aikuiselle kuuluvista vastuista. Lapsi päättää marssijärjestyksen perheessä. Mikä pahinta,,vanhempi saattaa jopa kysyä lapselta” saako isi /äiti mennä vessaan, saako lähteä käymään kaupassa, saako isi/äiti ottaa (vanhemman) puhelimen lapselta, joka on annettu lapselle käyttöön,että pysyy hiljaa.
    Lapsen perusturvallisuus järkkyy ja sitten ihmetellään kun meillä on lukuisa määrä koulukiusaajia, mielenterveysongelmia ja pikku tyranneja ,jotka luulevat olevansa maalman napoja. Vanhemmuus on todella hukassa!

  • Viisi lasta, joista kaksi biologista sanoo:

    Naulan kantaan! Lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä, monenlaisia. Vanhemmalla iällä niitä tulee vastaan väistämättä ja niiden käsittelyä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Lapsi saa itkeä ja raivota. Tai oikemmin hänen pitää antaa tehdä niin. Pitää myös voida keskustella ikätasoon sopivasti asiasta. En ymmärrä lainkaan ettei mitään rangaistuksia saisi jaella. Nykyään kuulemma jäähypenkkikin on häpeärangaistus, jota ei saisi tehdä. Hohhoijaa. Auktoriteetti on oltava ja monet tutkimukset tukevat sitä että lapsi jolla on rajoja tuntee olonsa turvallisemmaksi. Silti rajoja ei saisi olla tai ei ainakaan seuraamuksia teoista…

  • Rajat on rakkautta sanoo:

    Herranjestas että on erityisherkkiä yms lapsia kun pitää puolustautua. Itselläni asperger lapsi, aistiyliherkkyydellä ja muutama ”normaali” Rajat ja säännöt on olleet aina kaikilla samat. Ihmeesti erityislasten elämääkin helpottaa kun tietää että on rajoja ja vanhemmat hoitaa asiat.
    Ajattele olet lapsia ja vielä erityinen ja sitten joutuisit itse olemaan koko ajan hämillään ja etsimään rajoja. Ihan kamalaa.

  • Ope sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Töissä päiväkodissa huomaa todellakin tuon, mi kä kirjoittaja kiteytti lauseeseen ”ei määräysvallassa oleva lapsi ole onnellinen lapsi, vaan hätääntynyt ja hämmentynyt”. Totta. Ja kun muualla on pakko vaatia asioita ja rajoittaa, lapsi ahdistuu entisestään ja moni alkaa oireilla.. Yksi kommentoija tuossa hienosti lopetti ”heistä kasvaa loppuunpalaneita pikku aikuisia”. Sitä samaa pelkään minäkin. Todella.

  • Huolestunut äiti sanoo:

    Tämän jutun äitihän kasvattaa lapsensa niinkuin nykylain mukaan pitääkin. Jos lapsi (pieni vauvakin) haluaa jotain, se pitää toteuttaa.
    Itse olen lapseni kasvattanut vanhanaikaisesti tyyliin rajat tuovat rakkautta. Tämän kun exä kuuli meidän yhteiseltä lapselta niin pikkuhiljaa on jouduttu pulaan. Nyt on lapset sijoitettuna kun meillä oli rajat.

    Joten paljon onnea vaan tuleville sukupolville, heistä kasvaa loppuunpalaneita pikkuaikuisia.