Jäivätkö raskauskilot pysyvästi päälle sekä isälle että äidille? Hei, sitä on liikkeellä! Lasten vanhemmat ovat lähtökohtaisesti lihavampia kuin lapsettomat. Soriii……

Tässä syyt ja parannuskonstit:

1. Univelka. Lapset herättävät vanhempiaan joskus jopa vuosia joka yö. Ja jos eivät herätä, lasten kanssa aamusta selvitäkseen on pakko pistää kello soittamaan hyvin varhain joka tapauksessa, koska aikaa kuluu sietämätön määrä pelkkään ovesta ulos ehtimiseen. Univelka aiheuttaa ihmisessä tankkaustarvetta eli halua ojentaa kättä kohti karkkipussia ja muita tarpeellisia lohdukkeita.

Tämän voisi välttää syömällä tasaisesti päivän mittaan eli siis kolmen tunnin välein, jos vain ehtisi….

2. Skipatut ateriat

Kuljettaessasi lapsia ympäri harrastuksia, viedessä ja tuodessa, unohdat syödä kunnon ruokaa ja syöt vaikka leipää sen sijaan. Ei kai tätä tarvitse selittää enempää?

3. Nälkäisenä kauppaan

Vanhemmat juoksevat jossakin elämänsä välillä äkkiä kauppaan, vaikka on hirveä nälkä. Tästä seuraa se, että vanhemmat syövät lohturuokaa ja pikaruokaa jo ennen kuin ovat saaneet sen kassahihnalle. Älä mene nälässä kauppaan! Piste tähän kohtaan.

4. Olet stressissä

Lapset aiheuttavat stressiä, koska on se kaikki säätö, you know. Stressi saa sellaiset hormonit koholle, joilla saa kerrytettyä eritoten vatsarasvaa. Joogaa, anyone?

5. Viinipalkinto

Aah, mä selvisin tästä päivästä/viikosta/kasin aamusta/koeputkesta ja palkitsen itseni viinillä, josta saan vietävästi kaloreita. Anna itsellesi raja: vain yksi viini-ilta viikossa. Ei sitä muutenkaan ole hyvä joka päivä särpiä!

Kiitos Daily Mail tästä inspiraatiosta!

PS. Sana on vapaa, kävikö sulle näin ja jos ei, millä konstilla vältit vaaran?

— Huono Äiti

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kirsi N Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Vanhemmuus lihottaa. Sori.”

  • Kirsi N sanoo:

    Itse voin joissakin määrin allekirjoittaa kohdat 1 ja 4. Aterioita en skippaa, sillä nälkäisenä olen kuin peffaan ammuttu karhu ja kukaan ei halua leikkiä mun kanssa silloin. Mulle haasteita tuo se, että mies käy toisella paikkakunnalla töissä joten työpäivät venähtävät 12-13 tuntisiksi. Oma 3-vuorotyöläisenä ja fakta että Asumme hevonkuusessa, matkaa lähimmälle salille yli 30 km. Salille ryntään aina kun se on mahdollista, lapsen kanssa käydään kävelyllä (fakta on ettei 4-vee jaksa kovin pitkiä ja nopeatempoisia lenkkejä ) ,syömme perusterveellisesti ja viikossa yksi herkkupäivä. Niin ja isovanhemmat ja sukulaiset eivät asu samalla paikkakunnalla, joten lasta ei noin vain sysätä hoitoon, että päästään itse urheilemaan ?

  • Johanna sanoo:

    Tosiasiahan on se että itse liikunta on aika pieni osa painon pudotusta. Kyllä sen painon saa tippumaan ihan ilman salilla tai lenkillä rehkimistä. Ja tosiaan yksinhuoltajana tuo oma aika on aika vähissä mikä rokottaa juurikin siitä itsestään huolehtimisesta. Mutta jo arjen pienillä jutuilla on aika suuret vaikutukset pitemmällä tähtäimellä. Kun katsot mitä suuhusi laitat ja teet arkipäiväistä hyötyliikuntaa (mitä pystyy tekemään kotona, lasten kanssa)saat varmasti tuloksia aikaan.
    Ja mitä tulee univelkaan niin sitä on varmasti jokaisella äidillä mutta välillä pitää illalla lasten mentyä nukkumaan unohtaa ne pyykit, mopit, astiat ja miljoonat muut tekemättömät asiat ja mennä AIKAISIN NUKKUMAAN!!!!!

    Kaikki on kuitenkin ihan itsestä kiinni. Turha siitä on niitä äitin pikku perkeleitä syytellä tai sitä aah, niin ihanaa työtä mitä joutuu tekemään.

  • EiLihava sanoo:

    No onhan taas yksi tekosyy lihavuudelle keksitty. Kyllä nämä kilot on ihan itsestä kiinni. Pakko ei ole roska ruokaa syödä ( löytyy ihan hyviäkin valmisruokia jos ei jaksa laittaa), jos lapset kuskaa harkkoihin on oivaa aikaa itsellä lenkeillä, univelka nyt ei vuositolkulla kestä ja lasi viiniä ei vielä lihavaksi tee. Saamattomuutta ja se että lakataan välittämästä itsestä ( peilikuvasta, miltä itsestä tuntuu) on lihomiseen syy. Itsekin valvottuja öitä, unikoulut, työt aloitettu heti kun äippäloma loppuu, lasten harrastukset yms yms. Onhan tämä, mutta itseäni en ole vielä unohtanut. Harkkojen aikaan voi harrastaa, kaupassa köydä kävellen, yms yms. Ei lihota. Lapset 4 ja 6 ja 10.

    • Nanna sanoo:

      Muuten varmaan pointtia EiLihavan mielipiteessäkin, mutta tiedoksesi, että univelka voi tosiaankin kestää vuosia. Poika on nyt 7 v. ja syystä jos toisestakin kerään edelleen univelkaa entisen päälle.

    • pyöreä sanoo:

      Kylläpä EiLihava pisti hyvän mielen kiertoon. Itselläsi on selvästi täysiaikaiset hyvin nukkuneet lapset. Yksinhuoltajatkaan eivät voi jättää lasta ehkä kellekään päästäkseen lenkille. Olet onnekas, todella onnekas, jos saat, ehdit ja pystyt pitämään itsestäsi huolta. Mutta on myös sellaisia perheitä joissa ihan oikeasti käydään selviytymistaistelua kun kaikki ei mennytkään niin kuin piti. Silloin pyöreys ja entisen terveellisen elämän jääminen katkolle on oikeasti Pienin sinun murheistasi.