Valvotun yön jälkeen koittaa kalsea aamu
Yöt sekoileva taapero saa perheen helposti epätasapainoon. Kaikki ovat väsyneitä ja äkäisiä eikä kotona ole paras mahdollinen fiilis. Joskus suusta pääsee sammakoita ihan vahingossa, ja joskus ihan tahallaan.
Vekara heräsi taas kahdeltä yöllä ja valvoi välillä itkien ja äitiä huutaen, välillä kikatellen ja jutellen vähän päälle kuuteen aamulla. Vekara halusi vanhempien sänkyyn nukkumaan, mutta siihen ruljanssiin ei enää lähdetä, koska silloin(kaan) ei nuku kuin vekara. Tämä on sitä johdonmukaista kasvatusta, josta olemme niiin paljon neuvolassa kuulleet.
No, äiti ja isi olivat yöllä aavistuksen kireinä, mutta saivat sitten nukkua siitä kuudesta kasiin. Aamulla koko sakki tuijotti sohvalla hiljaa piirettyjä, joukon hilpeä veikkonen oli tietysti vekara. Äiti ja isi ovat muutenkin aamuäreää porukkaa, joten katsekontakteja välteltiin mutta haukotuksia huokailtiin kilpaa.
Vekara sai aamiaiseksi pussipuuroa ja smuutin, äiti ja isi kyräilivät toisiaan, koska se joka menee ensin keittiöön, tekee aamiaisen. Ainoastaan vekara meni keittiöön viemään pussipuuronsa roskiin ja hakemaan rikkalapion ja harjan. Hän alkoi siivoamaan (sotkemaan) ja tämäkös kiristi jo valmiiksi ärtyneiden vanhempien hermot aivan äärimmilleen.
Vekaralle puhuttiin silti koko ajan korostetun hellästi ja kivasti, koska oikea ongelma oli siinä, ettei kumpikaan vanhemmista ollut antanut toisen nukkua yötä, toivottamalla tälle hyvää yötä olkkarin sohvalla.
Vekara oli toistanut yöllisen temppunsa joka yö jo päälle viikon. Vanhempien väsymys alkoi hipoa tähtitieellisiä lukemia.
Äidillä oli kiire aloittaa työnsä, jota hän kotona teki, joten sen kummemmin kursailematta hän tokaisi isille ”Aiotteko painua pihalle piakkoin vai mitä helvettiä?”
Isin silmistä sinkoili salamoita, kun vastasi yhtä vähän ystävällisellä äänellä ”Kai me sit painutaan, kun ei täällä saa sitä saatanan puuroakaan.”
Vekara kikatteli Sanabileet-piirretyn vauvaelämille, jotka söivät nuudeleita.
Isi ja äiti toivovat, ettei näitä aamuja tulisi enää kovin montaa.
Väsyneet
PS. Unta kaipaa moni muukin äiti.
PPS. Toivottavasti tästä tapauksesta ei lähde pelättyä väsymyskierrettä.
PPPS. Älä sabotoi suhdetta, vaikka välillä ärsyttääkin.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Äiti -77 Peruuta vastaus
6 vastausta artikkeliin “Valvotun yön jälkeen koittaa kalsea aamu”
Uusimmat artikkelit
Jep! Ja sitkun vedät tota yksin. Siihen 4v ja eskarilainen vielä sekaan. Kun ei edes ole ketään, joka voisi antaa nukkua…
Tiedän tunteen, meillä 5-vuotias poika joka ei ole nukkunut kokonaisia öitä kuin muutaman hullun kerran. Aamuisin sitten vitsit vähissä, kun yrität sitä väsynyttä kaveria päivähoitoon toimittaa, aamulla kun sitten väsyttäisi kun on lähdön aika.
Josko hän sitten armeijaikäisenä jo nukkuisi, vieläpä omassa sängyssä. 🙂
Mutta eikös se ole sanonta, että ”kuolema kuittaa univelat” 🙂
Mulla on liikuntavammainen lapsi joka ei pysty kääntymään sängyssä ilman apua. Herään joka yö vähintään 4 krt kääntämään. Lapsi on kohta 9. Kaikkeen tottuu, vaikka jokaöiset heräämiset kyllä välillä tuntuu väkivallalta. Onneksi lapsi sentään nukkuu muuten hyvin.
Tässä pieni todellisuusmuistutus kaikille meille turhasta vinkujille!
Kyllä tosiaan on helpolla päässyt kun lapsi valvotti vain 1,5 vuotta. Mutta tunnustaa täytyy että nukkuu pääasiassa perhepedissä – ja kaikki nukkuvat hyvin. Onko sitten laiskuutta kun en jaksa poikaa yöllä omaan sänkyynsä raahata, mutta kun tämä yllätyslahja tuli maailmaan meidän vanhempien ollessa hieman alle viisikymppisiä, hommat hoidetaan niin kuin itsellä parhaaksi tuntuu. Tähän ikään kun on oppinut sen ettei maailmassa ole vain yhtä totuutta, vain mielipiteitä jotka riippuvat siitä, mistä asiaa katselee. Ja itsenikin on ”kasvatettu” nykyoppien mukaan aivan väärin, joten talonpoikaisjärki hyvällä rakkauslatauksella (ja puolison kanssa sopimalla) vie parhaaseen lopputulokseen 🙂
En kyllä tiennyt ennen nuorimman lapsen syntymää millaista on nukkua katkonaisia öitä useampi vuosi. Kun lapsi ei nuku, vaan heräilee välillä tunnin välein, vaikka on jo yli 2,5 vuotias. Aika monia juttuja on kokeiltu ja vuosien aikana on ollut n. kymmenen yötä, että lapsi on nukkunut koko yön. Eipä auta kuin ajatella että on tää kuitenkin väliaikainen vaihe. Toivottavasti!!