Myrkyllinen ystävä tuhoaa sinutkin
On ihmisiä, joiden seurassa kukoistat. Ja on ihmisiä, joiden seurassa lakastut. Jotkut ovat suorastaan vahingollista seuraa, siis vältä tätä porukkaa:
Huffington Post listaa ihmistyypit, jotka myrkyttävät elämääsi.
1. Ihmiset, jotka eivät pidä sinusta. Älä yritä tulla väkisin toimeen kaikkien kanssa. Keskity vain heihin, jotka todella pitävät sinusta ja minimoi väkisin toimiminen heidän kanssaan, joiden kanssa ai vain synkkaa.
2. Ihmissuhteet, jotka sortuvat, mutta joita pidät pystyssä väkisin. Ihmissuhteiden päättyminen on kovaa, mutta niiden keinotekoinen elvyttäminen tai hengissä pitäminen ei ole viisasta. Joskus on syytä vain muistaa niitä hyviä hetkiä, joita joskus oli ja keskittyä etenemään uusissa suunnissa.
3. Ihmiset, jotka ovat koko ajan stressaantuneita. Stressi on kuin passiivinen tupakanpoltto – ystäväsi stressi voi tutkimusten mukaan tarttua sinuun, jos ystäväsi stressi on koko ajan puheenaiheenne. Ystävien merkitys on siinä, että he parantavat elämääsi, eivät murenna sitä.
4. Ihmiset, jotka kinaavat kanssasi koko ajan. Oletko ihmissuhteessa ”aina se tyhmempi/naurunalainen/väärässä/” ja ystäväsi tietää kaiken paremmin ja hienommin? Näin sen ei pidä olla ja itse asiassa jatkuva mollaaminen vahingoittaa terveyttäsi.
5. Ihmiset, jotka jatkuvasti käyttävät sinua hyväkseen. Pieni arkipäiväinen apu puolin ja toisin on hyvästä, mutta hyväksikäyttö ei. Jos olet jatkuvasti tekemässä ystävällesi palveluksia, ainoa, joka voit lopettaa vahingollisen tavan, olet sinä.
6. Ihmiset, jotka käyttäytyvät elämäänsä vahingoittavasti. Ystävän tunnistaa siitä, että hän haluaa sinulle ja terveydellesi hyvää. Ystävä ei yritä vetää sinua mukaan omiin huonoihin tapoihinsa, kuten esimerkiksi polttamaan tai juomaan. Hyvä ystävä ymmärtää valintasi, olivat ne millaisia hyvänsä.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Have to give up Peruuta vastaus
11 vastausta artikkeliin “Myrkyllinen ystävä tuhoaa sinutkin”
Uusimmat artikkelit
Niin vain se on et toiset ihmiset antaa sulle energiaa, heidän energia on kuin tartuntatauti ja toiset imevät susta aina kaiken…
”Toiveikas”,olet niin oikeassa,narsistisia ihmisiä voi tulla valitettavan paljon vastaan ihmiselämän aikana.Minä menin niin ”pahasti lankaan” kerran (juuri tyyli oli tätä BFF kun oltiin kahdestaan,selän takana puhui minusta kaikille pahaa,mollasi pienimmistäkin arkeni teoista ja elämäni valinnoista),että nyt erotan jo muutamassa viikossa(kun työyhteisöön tulee esim uusi työkaveri) onko ihmisessä narsistin vikaa(ja tajuan pysyä kaukana ihmisestä,en sellaiseen elämääni enää tuhlaa). Aito ,rehti ihminen ei puhu pahaa kenestäkään selän takana,vaan jos on eri mieltä uskaltaa sanoa mielipiteensä kasvotusten ja pystyy jatkamaan keskustelua sittenkin,vaikka vastapuoli on asiassa eri linjoilla.
Minä olen hieman eri mieltä kohdasta 3. Stressaantunut ihminen tarvitsee paremminkin ystäviensä apua, ei hylkäämistä. Kyllä – stressi ja ahdistus saattaa tarttua. Mutta meille itsellemmekin voi joskus käydä niin, että elämässämme on paljon kuormitusta, ja olemme hetkellisesti (tai jopa pitkäaikaisestikin) hyvin stressaantuneita. Voisimme myös miettiä, mitä minä voisin sanoa/tehdä, auttaakseni tuota ystävääni vapautumaan jatkuvasta stressistään, päästämään irti, näkemään elämässä pieniä, hyviä asioita, ja luottamaan enemmän siihen, että elämä kantaa, eikä kaikesta ole tarpeen huolehtia ja stressaantua koko ajan. Minkälaista ihmisyyttä se olisi, jos emme haluaisi nähdä ystävämme avuntarvetta, vaan hylkäisimme kaikki stressaantuneet ystävämme, vain suojellaksemme itseämme?
Tuupitaan toisiamme hellästi ylöspäin vastamäessä, sen sijaan, että potkisimme ojaan ne, jotka eniten tarvitsevat apuamme. Ehkä voimme yrittää auttaa stressaantunutta ystäväämme näkemään asiansa vähemmän ahdistavassa valossa?
Juuri noin. Minä kävin viikonloppuna tiskaamassa astiat ja siivoamassa lopen uupuneelle stressaantuneelle ystävälle ja sen jälkeen olen kuullut vain kiitosta ja parempaan päin menoa. Joskus pienillä teoilla voi olla iso merkitys toisen asenteisiinkin.
Noilla ohjeilla moni meistä joutuisi karkottamaan melkoisen määrän ympärillä olevista. Stressiä ja väsymystä on yhä useammalla. Pitäisikö teeskennellä jottei menettäisi ystäviään. Kuka itse jaksaa olla aina täydellinen?
Noin minäkin ajattelin varmaan ennen, kunnes tapasin oikeasti negatiivisen ihmisen, joka stressaantuu normaalista arjesta ja näkee kaiken vastoinkäymisinä. Valitettavasti tyyppi on työkaverini, joten en oikeen voi poistaa häntä piireistäni kokonaan ja tunnen päivittäin miten energiasyöppö nakertaa jaksamistani töissä. Kyseinen henkilö kokisi lottovoitonkin varmasti negatiivisena asiana. Mikään ei vaan ole koskaan hyvin! Sellainen on valitettavan uuvuttavaa koko työyhteisölle.
Kyllä ystävien huonot ajat pitää jaksaa ja olla apuna tottakai, mutta jos kaikki on aina ja kaiken aikaa päin peetä eikä toisenkaan onnistumisista voi iloita ikinä, niin sellaisen sietämistä ei voi mielestäni keltään vaatia vuodesta toiseen.
Ystävät ja työkaverit ovat täysin eri asia. Ystävänsä voi valita, mutta työympäristössä joutuu tulemaan toimeen kaikkien kanssa, myös niiden aina negatiivisten.
Harvan elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, pitäisikö siis ystävyyssuhteen olla pelkkää myötämäkeä. Jos itselläsi on kaikki hyvin haluatko kuulla toisen jatkuvia ongelmia ja murheita. Mistä uskallat iloita jos ystävän elämä on yhtä vastoinkäymistä.
Tai kun omat asiasi eivät olekaan hyvin, jaksatko silloin kannustaa ja olla tukena. Pitääkö asenteen pysyä positiivisena vaikkei eletä amerikkalaista unelmaa. Pitääkö teeskennellä kelvatakseen ystäväksi. Kun elämä ei mene kuin romanttisissa elokuvissa tai tv-sarjojen ystävyyssuhteissa, otetaanko ero ystävästä?
Kommentti on Senjan kirjoituksen alla vaikka tarkoitus oli tietenkin vielä kommentoida Huffington Postin listaamaa ja blogiin lainattua rivien välistä amerikkalaisuutta pursuavaa tekstiä.
Siinä onkin hienoinen ero, onko ihminen elämäntilanteen vuoksi stressaantunut, vai asenteeltaan sellainen että kaikki asiat ovat stressaavia ja isoja (ja kenellekään ei ole yhtä kamalaa elämässään kuin hänellä).
On ainakin hyvä pysyä erossa narsistisista henkilöistä. Heitä vaan on niin paljon että aika monta ehtii tulla vastaan elämän varrella. Vapaa-ajallaan saa kuitenkin karistettua nämä energiasyöpöt pois kintereiltä, mutta töissä se on todella hankala yhtälö. Pahin narsisti on sellanen, jonka hyvät hetket saa uskomaan, että ollaan ihan BFF. Ihan mahtavaa miten voi synkata. Jälkeenpäin tilannetta arvioidessa voi todeta, että a) välttelin kriittisiä aiheita, joissa ollaan eri mieltä, täysin tiedostamatta. Narsisti on aina oikeassa. Myös silloin, kun itse tekee samaa mistä tuomitsee jyrkästi muut ihmiset. B) narsistin kaveruus viei niin mehut ettei muihin kavereihin jaksanut pitää yhteyttä. Olin narsistin käytettävissä 24/7. C) narsisti on niin loistava, täydellinen pakkaus, että siinä hohteessa tuntee itsensäkin huipputyypiksi. Siis miten mulla voi olla noin fiksuja kavereita!
Kyllä, hieno kirjoitus. Minä olin aina se tyhmempi/naurunalaisempi/aina väärässä ja minua manipuloitiin 1-5 krt viikossa hänen (tyhmimpiinkin) mielipiteisiinsä mukaan, mun omat ajatukset haluttiin deletoida.Luojalle kiitos siihen ystävyyten tuli stoppi. Minä olisin vielä halunnut puhua asiat läpi,hän ei kyennyt. Kumpi olikaan viisaampi …Siinäpä kysymys.