Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Tiedättekö niitä ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin? Aina joku asia mättää.

Tarjotessasi kuuntelevaa korvaa, olkapäätä ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaan, kaikki teilataan, koska mistään ei kuitenkaan ole mitään apua. Se jo lähtökohtaisesti negatiivinen asenne muuttuu raskaaksi ja ystävästä tuleekin melkoinen taakka. Toimit terapeuttina toiselle, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään. Hän ei kuule eikä näe sinua tai sinun elämääsi vaikka siitä yritätkin kertoa. Lukuisat kerrat hän ohittaa sinun viestisi täysin ja aloittaa sen paasaamisen miten kaikki on tänäänkin niin perseestä ja vaikeaa. Mietit kerta toisensa jälkeen poistavasi hänet elämästäsi, sillä se käy niin raskaaksi lukea kymmeniä vittuperkelesaatana-viestejä päivittäin.

Pahemmaksi asian tekee se, että kyseessä on kaksi äitiä. Minä äitinä, hän äitinä. Minun pitäisi jaksaa ymmärtää väsymystä ja uupumusta lapsiin. Mutta en enää jaksa ymmärtää. Olen yksin lapseni kanssa, koen ajoittain väsymystä ja uupumusta. Hoidan kaikki asiat, jokaisen tappelun, jokaisen kasvatushetken, jokaisen ruuanlaiton, jokaisen ulkoilun, jokaisen leikkihetken yms YKSIN. Enkä valita. Tämä oli minun valintani ja tiedossa aikoinaan raskautuessani, että näinkin voi käydä. En nosta itseäni superäitinä jalustalle. Sanon vain, että minä en valita jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä. Ne kuuluvat elämään, etenkin lapsien kanssa.

Kapasiteettini on rajallinen ja ehkä siksi tämä jatkuva valitus ja napina lapsista, miehestä, väsymyksestä, vauvan paskan laadusta/väristä/mallista/kellonajasta jne, pätkäunista, siitä kun ei saa maata sohvalla luuri kädessä somettamassa rauhassa, ”ruuanlaiton” raskaudesta jne käy oikeasti pahasti hermoon.

graffiti jossa suu kädessä

Kuva Heather M. Edwards.

Miksi teet lapsia jos et viihdy heidän kanssaan? Et edes sekuntia. Et halua leikkiä lapsen kanssa, et halua askarrella lapsen kanssa, et halua leipoa etkä siivota lapsen kanssa. Et halua hassutella etkä lukea kirjaa. Haluat, että pieni lapsi toimii jo itsenäisesti hoitaen jokaisen asian itse, pysyy hiljaisena ja rauhallisena. Et halua kasvattaa lasta, sillä se on liian raskasta. Silti haluat tehdät toisen lapsen. Joka sekin on raskas, sillä ei anna sinun olla rauhassa yhdeksää kuukautta kun myllää mahassa.

Saat vihdoin lapsukaisen syliisi, mutta sepäs olikin pettymys sekin. Vauva huutaa, ei nuku yli 3h pätkiä, on vaihetta ja sitä ja tätä tota, ilmavaivatkin perkele. Tämä kaikki tuli sinulle täysin yllätyksenä, sillä ilmeisesti aiempi lapsesi nukkui vauvasta asti 8-10h yössä ja 3-4h päiväunetkin kerrallaan monesti päivässä. Hymyili eikä itkenyt, ei ollut vaiheita eikä ilmavaivoja.

Nyt on kaksi lasta, molemmat sinusta aivan kamalan vaikeita ja raskaita. Mutta niin on mieskin. Voi että, kun se mies ei maagisesti muuttunutkaan lasten synnyttyä kodinhengettäreksi. Ei se siivoa yhtään sen enempää kuin ennenkään ja vielä vähemmän tekee ruokaa. Valmisruuan lämmitys on liian raskasta ja sitä kutsutaan nykyään ruuanlaitoksi, josta tehdään numero. Miten raskas päivä olikaan kun piti ruokaakin tehdä. Niin, piti ne ranskalaiset heivata uuniin ja mikrossa lämmittää nugetit. Onhan se.

Kuva Will Porada.

On tarjottu apua. Perhetyötä, isovanhempia, päiväkodista neuvoja, arjen vinkkejä, tsempattu. Mikään ei käy. Mistään ei ainakaan voi maksaa, kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Muut eivät voi hoitaa lapsiasi, sillä he eivät osaa tai et pään sisällä osaa rentoutua. Olisiko sitten terapeutti se oikea osoite?

Päiväkoti on perseestä, kun puuttuvat joka asiaan. Eivät siellä osaa mitään, valittavat vain eivätkä ainakaan tue sinua vanhemmuudessa, kun eivät myötäile mielikuvaasti lapsesta. Lapsessa nimittäin ei ole mitään vikaa. Lapsi on taitava, kokee oman ikänsä normaalit vaiheet, kehittyy ja kasvaa ikäisensä tasolla ja on muutenkin iloinen ja eläväinen. Ehkä kaiken väsymyksen, uupumuksen ja negatiivisuuden alku ja juuri olet sinä ja asenteesi.

Nimim. Mitta täynnä

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle AH Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Vali vali, uli uli – aina mättää joku!”

  • Jane sanoo:

    Minulla on tällainen ihminen omana lapsena. Enkä ole osannut muutosta tehdä. 😫

  • Ahistaa koko ajan vähemmän sanoo:

    Tunnistan itseni. Halusin ajaa kaverini pois jatkuvalla valituksella että minulla olisi lisää valitettavaa ja asiat vielä huonommin. Jälkikäteen epäilen että halusin vain syyn saada itseni hengiltä, en vaan ollut silloin vielä tarpeeksi pahassa jamassa siihen että ”uskaltaisin” tehdä peruuttamattomia ratkaisuja.

    Huh. Omalla kohdallani voin vain kiittää koronasulkuja. Ei ollut kuviteltua pakkoa mennä minnekään, piti olla kotona, sai tehdä etänä. Siitä lähti oma paraneminen. Olin onnekas.

  • Masennusta? sanoo:

    Masennus aiheuttaa negatiivisia tunteita jopa omia lapsia kohtaan. Sekä jaksamattomuutta, toimintakyvyn rajoittumista. Ystävän kannattaisi selvittää onko masennusta. Mielenterveyshoitajalle / psykiatrille apua saamaan. Lähetteen saa neuvolan lääkäriltä.

    • Masentuneen puoliso sanoo:

      Tämä totta. Puolisoni on ollut vuosien varrella enemmän tai vähemmän masentunut, joten tiedän mistä puhutaan. Ainut vaan, että jos ihminen ei sitä tunnista tai halua saada siihen apua, niin on ihan turha asiasta jankuttaa. Toisaalta lopulta on nostettava kissa pöydälle ja meillä tuo tilanne tuli toisen lapsen syntymän jälkeen, jolloin masennus oli puolisolla pahimmillaan. Silloin sanoin, että joko haet apua tai tämä oli tässä. Puoliso heräsi hakemaan apua ja sai sitä. Edelleen ollaan yhdessä ja jaksetaan nyt molemmat olla iloisempia ja touhuta lasten kanssa. Apua siis saa, jos sitä haluaa vastaanottaa, mutta pakottaa siihen ei voi ennen kuin ihminen itse sen tajuaa ja haluaa saada sitä.

  • Jy sanoo:

    Löydän tuosta osin itseäni jossain elämänvaiheessa. Tosin en vaivannut pelkillä negatiivisilla ystävilläni vaan mukana oli myös mustaa huumoria. Silloin oli elämäntilanne vaikea. Paras ystäväni yksinhuoltaja joka kyllä tukeutui myös minuun.
    Paljon löydän tuosta ihan joitakin ystäväni. Ja tuota entistä yh-äitiä. Hänelle ei kelpaa mikään ratkaisu. Uusi mies on oikeasti raskasta Seuraa mutta jostain syystä jatkanut yhteiseloa.
    Sellainen yleinen väsähtäminen on usein syynä valittamiselle. Oma itsepäisyys ja pessimistisyys myös. Niitä ei pois saa

  • AH sanoo:

    Kun kaikki on raskasta ja mikään ei auta ja kaikki tuntuu vaan huonolta ja ratkaisuehdotuksetkin raskailta, taustalla on usein selvittämättömiä traumoja. Omat lapset voivat laukaista niin vaikeita tunteita, joita ei itse pysty ymmärtämään, käsittelemään kestämään…voi joutua täysin lamaannuksen, täyden raskauden väsymyksen kokemukseen, jolloin tuntuu ettei mikään auta. Elämä tuntuu täysin raskaalta ja helpompi nähdä syyt toisissa/”ulkopuolella”, koska ei ole mitään voimia (työskennellä) oman itsen kanssa. Ymmärrän, että sinä ystävänä olet kuormittunut ystäväsi käytökseen ja sinulla on oikeus laittaa rajat omalle jaksamiselle. Kuulostaa siltä, että ystäväsi tarvitsee ammattiapua eli terapiaa.

  • Näin se on sanoo:

    Itse en enää pitää yhteyttä sellaisten kanssa. Väsytti että he ottiva yhteyttä vain kun heillä oli ongelma tai huono mieli. Mä kuuntelin aina, välillä jopa 3h puhelimessa omat asiat jäivät sivulle. Jos mulla oli jotain sitten ne viestit vain ohitettiin ja myös ei ollut ikinä aikaa jutella vaan hyvistä asioista (tai vain asioista). No ei sitten tarvitse. Surullista kyllä kun huomasin että he ovat mun kanssa tekemisessä vain jos he saavat jotain hyötyä.

    • Nimetön sanoo:

      Minä olen heivannut sellaiset ihmiset elämästäni ja päästän lähelle tarkkaan harkitut ihmiset ja niitä ei ole montaa.

  • Nimetön sanoo:

    Mitä sitten kun oma äiti tekee tuota samaa? Ei siis tietenkään valita vauvanhoidon raskautta vaan kaikkea, siis kaikkea mitä ikinä ehtii ja keksii. Hänellä on kaikki huonosti jankutijankuti. Ei välitä yhtään mitä minulle kuuluu tai miten menee vain itsestään ja on niin negatiivinen että ei tosikaan. Yritän kaikkeni että minusta ei tule tuommoista. Äitini tapainen käytös karkoittaa ihmiset.
    Mutta ap: anna ns ystävän valittaa mutta kerro että et halua olla hänen kanssaan tekemisissä ja että ystävän kannattaa oikeasti hakea itselleen apua

  • Uusperheellinen sanoo:

    ”Oi oispa mulla sun huolet” ja muuta aina niin vaikeaa.
    Eli uliuli. Tunnen.