Puoliso sitä, taapero tätä, teinit tuota… perheestä riittää purnaamista, ja se on sallittua ihan kaikille ja jopa suotavaa välillä, sillä avautuminen yleensä helpottaa ja Huonon Äidin Avaudu tästä -lomakkeella sen voi tehdä täysin anonyymisti ja samalla saa myös vertaistukea tai neuvoja vaikeaan tilanteeseen.

Välillä kannattaa kuitenkin myös miettiä kuinka paljon hyvää siinä omassa rakkaassa perheessä onkaan, muistuttaa keskustelunavauksensa myös kyseisellä lomakkeella lähettänyt lukijamme nimimerkillä Rakastan perhettäni:

”Oletteko oikeasti koskaan miettinyt kuinka paljon perhe antaa? Minulle oma perheeni tuo iloa ja valoa. Meillä jaetaan kotityöt. Kunnioitamme toisiamme yksilöinä, annamme olla kaikkien omia persoonia.

Mä en vain ymmärrä, jatkuvaa napinaa siitä kuinka raskasta perhe-elämä on. Välillä on unettomia öitä ja välillä ei. Se ei haittaa, se kuuluu elämään.

Itse olen kipukroonikko, silti yritän aina ajatella elämää positiivisesti. On välillä päiviä, kun ei jaksais. Silti yritän jaksaa.

Mulla mahtava mies, joka yrittää silti auttaa vaikka on lähes sokea. Mieletön tuleva ekaluokkalainen rakastaa auttaa kotitöissä, hän on kyl mahtava pohtija. Meidän rakas koiruus, jonka kanssa ihana tehdä lenkkejä pitkin metsiä. Lisäksi mun vanhemmat ja sisarukset, I love.

Muistakaa vaikka elämä välillä potkii päähän. Se mikä kantaa on oma perhe.

Muistakaa, siellä missä on aarteesi on sydämesi.

Voimia kanssasisaret!”

Nimim. Rakastan perhettäni

Artikkelikuva Jessica Rockowitz.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ehkä sittenkin vaan koiran kanssa Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “”Vaikka elämä välillä potkii päähän, se mikä kantaa on oma perhe””

  • Ehkä sittenkin vaan koiran kanssa sanoo:

    Helppo huudella.
    Meillä ”perhe” on vanhemmat, jotka on nykyisin eri maailmoista, toinen olis vaan kotona, jos kaljaa ja pelais vapaa-ajan, perusterve. toinen haluais ulkoilla, vaeltaa, matkustella kotimaassa, harrastaa, käydä kyläilemässä vähintään kerran viikossa, juo harvoin. Kroonisia kipusairauksia, adhd ja sen liitännäiset.
    Lapset on kaks poikaa kahden vuoden ikäerolla, ainakin toisella adhd, ottavat yhteen koko ajan eikä pelkästään huutamalla vaan ihan täysiä wwen vapaapainiotteluita.
    Yhdessä ei tehdä mitään, ainoa joka poikia kuljettaa on minä. Ainoa joka siivoaa on minä. Mies tekee makaronilaatikkoa sillon, kun muuta ei ole ja minä en oo ehtinyt.
    Jotenki vaan tuntuu että vittuakos tässä kykkii, kun ei edes kasvatusideat osu enää yksiin. Lähtis ja ottas koiran mukaan, mää olisin varmasti paljon parempi äiti etänä, kun on annettu ymmärtää että oon ihan liian huithapeli ku mun mielestä tuo tuleva kolmosluokkalainen vois aivan hyvin mennä näin kesällä leikkiin kavereidensa kanssa ulos eikä kykkiä kotona..

  • Tilanteet vaihtelee sanoo:

    Varmaan tässä se isoin syy tulikin jo tuossa toimivassa parisuhteessa. Kun on kunnioitusta puolin ja toisin ja näkee puolisonsakin tekevän kaikkensa perheen eteen on varmasti helppoa nähdä se kuinka paljon perhe antaa ja kantaa. Silloin on jo hyvät mahdollisuudet selättää ne ongelmat joita tulee ja menee.

    Jos taas parisuhde on jo itsessään taakka ja tilanne jopa sellainen että yksin hoitaisi helpommin kaiken, ei ole yhtä helppoa miettiä miten kiitollinen on puolisostaan. Jos sitten on yksin vetovastuussa, yksinhuoltajana tai tuossa huonosti toimivassa parisuhteessa ja lasten kanssa ne vaikeudet tulevat mutta eivät mene. Valvotut yöt eivät lopu ja arki on silti hoidettava voi väsymys olla jo rankempaa ja silloin ei ole yhtä helppoa nähdä niitä positiivisia asioita.

    Tottakai on hyvä nähdä ne positiiviset asiat elämässään, niiden voimalla olen itsekin jaksanut eteenpäin. Silti hyvät jutut ei aina vie pois vaikeuksia ja väsymystä, välillä negatiivisista tunteista ja asioista avautuminen voi myös auttaa selviämään niistä. Voi tuntua lohduttavalta kuulla että jotain toistakin turhauttaa samat jutut. Vaikka ihminen jossain valittaa, ei sekään ole aina koko totuus. Hän voi myös valittamisen ohessa kokea kiitollisuutta niistä asioista jotka ovat hyvin. Meillä on omat tapamme ja tilanteemme tuoda tunteita esille. Samoin kuin ne omat haasteemme. Vaikka itse kokee että jaksaa arkea hyvin, toisen tilanne voi olla sellainen ettei hän vaan jaksa.