Onko sinulla vahvatahtoinen ja temperamenttinen lapsi? Kenties sellainen, joka ilmaisee tahtoaan kapinoinnilla, kiukkukohtauksilla ja jatkuvalla vänkäämisellä? Tai ehkä sellainen, joka on rauhallisempi, mutta ei sen mukautuvampi? Millä tahansa tavalla lapsesi ilmaiseekin voimakasta tahtoaan, se ei ole vanhemmalle helppoa.

Siksi voi tuntua siltä, että vahvatahtoinen lapsi on kirous. Päänsä pitävät, temperamenttiset ja voimakastahtoiset lapset ovat raskaita ja väsyttäviä. Yhteenotot ovat väistämättömiä ja saavat vanhemman tuntemaan itsensä kyvyttömäksi kasvattajaksi. Sitä saattaa salaa toivoa, että olisipa saanut sellaisen helpon päivänsäteen, jolle käy kaikki. (Mikäli sellaisia lapsia ylipäätään on olemassa…)

Mutta oikeasti vahva tahto on siunaus. Se auttaa ihmistä elämässä eteenpäin ja saavuttamaan haluamiaan asioita. Olivatpa ne asiat sitten materiaalista menestystä tai muunlaisia tavoitteita. Periksiantamattomuus, sinnikkyys ja usko omaan asiaan ovat hyviä ominaisuuksia. Jos sen pystyy ymmärtämään lapsensa kohdalla, oma olo voi helpottua.

Sillä voimakastahtoisen lapsen kasvattaminen on joka tapauksessa haaste. Lapsen temperamenttia ei voi käyttää tekosyynä. Jos voimakastahtoisen lapsen antaa saada tahtonsa aina läpi, ja hänen sallii käyttäytyä miten tahansa, silloin temperamentista tulee kirous. Lapsen täytyy oppia siihen, miten muiden kanssa ollaan ja yhteiskunnassa eletään, olipa hän miten voimakastahtoinen tahansa. Se tekeekin vanhemman työstä niin vaativaa.


Kuva Alexander Drummer.

Voimakastahtoisen lapsen vanhemman pitää olla voimakastahtoinen itsekin. Hänen täytyy olla vahva vanhempi, joka rakentaa lapselleen rajat sen sijaan että antaisi periksi pienen kiukkupussin edessä. Jatkuva rajanveto on tietysti vaikeaa, mutta se palkitsee kun lapsi kasvaa.

Vahvatahtoinen lapsi vaatii ohjausta. Ja kysyy vanhemman kärsivällisyyttä. Vanhemman tulee opettaa lapselle se, miten lapsen tahto ja temperamentti valjastetaan hyödyllisiin tarkoituksiin. Kuinka päättäväisyyttä ja uskoa omaan asiaansa voi käyttää siihen, että saavuttaa tärkeitä tavoitteita. Eikä mielivaltaan, oikkuihin ja sopeutumattomuuteen.

Voimakastahtoisen lapsen kanssa elää väkisinkin tässä hetkessä. Uuvuttavassa hetkessä, jossa rajoja pitää vetää koko ajan ja jossa joutuu ottamaan vastaan kaikenlaisia tunteenpurkauksia raivareista täyteen vetäytymiseen. Hetkessä elämisen lisäksi vahvatahtoisen lapsen vanhemman on hyvä pitää katse tulevassa. Nämä lapseni ominaisuudet, jotka nyt saavat minut raivon partaalle ja lopen uupuneeksi, tulevat vielä hyötykäyttöön. Ne tulevat viemään lapseni sinne, minne hän haluaa mennä. Vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisi, niin lopulta se on siunaus.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Vahvatahtoinen lapsi on siunaus, ei kirous”

  • Katri77 sanoo:

    Kiitos. Tuli tarpeeseen tämä muistutus. Kolmas lapseni, 7 vuotias tuntuu elävän meistä muusta perheestä rinnakkaistodellisuudessaan. Välillä, lyhyen aikaa hän tulee kylään myös meidän muiden todellisuuteen. Hämmästyn joka kerta. Onneksi olen muuten itsekin vahva. Sitä tosiaan tarvitaan.

  • Haahuaja sanoo:

    Minulla on kolme lasta, joissa keskimmäinen on sellainen pikku sähköinen, voimakastahtoinen (kaikella rakkaudella) pässi jonka kanssa sitten kolistellaan sarvia yhteen tuon tuostakin. Vuosien varrella hieman helpottaa, on nyt 6 vuotta. Vaan, olen itsekin ajatellut, että kun me vanhemmat saadaan häntä ohjattua oikeaan suuntaan, hänellä on oiva tulevaisuus, eikä kukaan ainakaan polje maahan häntä. Mielestäni kasvatuksen tärkeys korostuu voimakastahtoisen lapsen kanssa, että jaksaa vääntää vaikka välillä väsyttää. Jos ei jaksa vääntää, ja antaa jatkuvasti periksi kaikessa, menee mönkään ja pahasti. Rakastan poikaani ja näen hänen potentiaalin, hänestä voi tulla mitä vaan, ja onneksi me vanhemmat ollaan jääräpäisempiä kuin hän 😄 Ja mikä positiivisinta, esikoinen oli pienenä tosi arka ja miellyttämishaluinen, ikäeroa heillä on 1v7kk. Kun esikoinen on poikani kanssa joutunut tappelemaan ja vääntämään, on hänestä tullut rohkeampi ja periksiantamattomampi, kun ei halua jäädä pikkuveljen jalkoihin. Tehnyt hänelle hyvää.

    • Haahuaja sanoo:

      Ja lisään vielä, sain kolmannen lapsen nyt ja ikäeroa keskimmäiseen on 6v. Mielenkiintoista seurata, onko rauhallinen kuten isosiskonsa, vai sähköinen kuten isoveli. Nuorimmainen on tyttö 😊

      • Haahuaja sanoo:

        Ja pakko lisätä, kun autocorrekt kännykässä muuttanut sanan. Sähköinen tarkoittaa sähikäistä.

  • Zak sanoo:

    Kyllä on ollut! Hän kasvatti minua enemmän kuin muut 3 lastani yhteensä. Aikanaan harmitti, mutta nyt 30v myöhemmin olen kiitollinen asiasta.

  • Vahva tytär, vahva äiti sanoo:

    Vahvatahtoinen tyttäreni on oppinut hienosti ne kohdat miten vahvuutta voi käyttää myös hyväksi; hän puolustaa heikompiaan ja pitää pienemmistä huolta. Hän on 6v ja olen aina ollut ylpeä hänestä ja itsestäni, myös kaupassa yhteenottaessamme.

  • Nimetön sanoo:

    skorpiini tytär on aina ollut hyvin voimakastahtoinen ja tarkalleen tietääpi mitä haluaa

  • Järkevästi rajoja sanoo:

    Jatkuva rajojen veto ei ole järkevää. Taistelut pitää valita. On asioita, joissa voidaan joustaa. Diktaattorin mallia ei pidä voimakastahtoiselle opettaa, vaan myös joustamista. Ja se se vasta taitolaji onkin! Mikä on ehdottomasti tinkimätön raja/sääntö, millaisista asioista ei edes keskustella? Mistä asioista voidaan päättää yhdessä, milloin voi valita, milloin voidaan tehdä poikkeus? Näitä täytyy voimakastahtoiselle opettaa, selittää ja antaa mallia. Isommat kantaa vastuun, mutta pienempiä ei silti jyrätä.

    • Vahva tytär, vahva äiti sanoo:

      Täysin samaa mieltä!

    • May your coffee be stronger than your daughter's attitude sanoo:

      Kyllä jämpti on näin! Todellakin kannattaa valita taistelunsa, jatkuva sotatila uuvuttaa. Sopivassa kohtaa luotan myös oman mummuni oppiin, ”kyllä maailma opettaa”. Tietysti tietyt asiat on aivan ehdoton ei. Samat opit pätee myös aikuisiin vahvatahtoisiin ihmisiin, malliesimerkkinä anoppini…