Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Change Lingerie.

Minun äitini ei ollut rintaliivejä käyttävä nainen. Liekö kanta liiveihin peruja nuoruusajoilta, jolloin liivien käyttäminen kokon sytykkeinä oli ainakin tarinoiden mukaan feministinen kannanotto ja liivittömyys vapautta, tai ehkä liivittömyyden syy oli sen aikaisten rintsikoiden epämukavuus. Silloin kultaisella seitkyt-/kasikytluvulla kun rintsikoita ei välttämättä ostettu niin että koko olisi oikea tai edes sinne päin, vaan kunhan suunnilleen mahtuu ympärys kiinni ja tissit sisään. Värivalikoima taisi myös olla suhteellisen rajoitettu puuteriin ja valkoiseen, ja rohkeimmille oli ehkä saatavilla pari punaista tai mustaa mallia, mutta toki vain hautajaiskäyttöön. Siis se musta, punaiset olivat sitten ihan muihin tilaisuuksiin.

Ja hautajaisiin valmistautumiset olivatkin ainoita tilaisuuksia kun näin äitini pukevan liivit ylleen. Ei toki mustat, vaan puuterin väriset, joskus juhliin ostetut ja kaapin perukoilla vuosia juurikin niitä harvinaisia tilaisuuksia odottaneet perusrintsikat. Kyseiset liivit palvelivat siunaustilaisuudesta toiseen, ja vaikka äiti itse kasvoi ja mukautui vuosien varrella synnytysten ja imetysten, äitiyden ja eletyn elämän myötä, liivit pysyivät samoina. En yhtään ihmettele, jos samat liivit vieläkin löytyisivät jostain ullakon laatikoista, vähän käytettyinä.

Kun otetaan huomioon äidin suhtautumisen liiveihin, ei siis ollutkaan mikään ihme, että ensimmäiset omat liivini sain hankkia itse. Erään teini-iässä kaverien kanssa isolle kirkolle suuntautuneen ostosreissun päätteeksi kassista pilkistivät ne ihka ensimmäisen rintaliivini. Vaaleanpunaiset, satiiniset ja topatut liivit, samanlaiset kuin parhaalla kaverillakin.

Neljätoistavuotiaana liiveissä ei mittailtu kokoa, ei kuppien eikä ympärysmittaa, vaan ensimmäiset liivit valittiin ihan oman tiedon pohjalta. Ja eihän sitä pohjatietoa tietenkään silloin ollut. Sellaiset liivit, jotka eivät puristaneet liikaa tai valuneet pois paikoiltaan, ja joiden kupit edes jotenkin pitivät hallussa rintani.

Olivatko ensimmäiset liivini mukavat? Sitä en muista. Muistan kuitenkin sen tunteen, minkä liivien hankkiminen sai aikaan, jännityksen ja ylpeyden, olinhan ostoksen myötä nyt käytännössä aikuinen. Tosin nykyminä tietysti tietää jo paremmin: rintaliivit eivät tee aikuista, vaan liivit tarjoavat rinnoille tukea, iästä tai koosta riippumatta, ja myös teineille tuki on tarpeen, niin rinnoille kuin koko nuorellekin.

Kyseiset pinkit liivit olivat siis ensimmäiseni, ja toisin kuin äidilläni, minun elämääni on mahtunut ensimmäisten jälkeen lukuisia erilaisia liivejä. Niin värikkäitä kuin puuterinvärisiäkin, topattuja tai toppaamattomia, balconetteja, olkaimettomia, push uppeja ja urheiluliivejäkin. On ollut imetysliivejä ja t-paitaliivejä, mustia ja punaisia, sinisiä, valkoisia ja raidallisia.

Kaikkia liivejä tuskin edes muistan, mutta ne liivit, jotka pysyivät mukana pisimpään, muistan hyvinkin, sillä ne olivat ne mukavimmat. Mustat t-paitaliivit, jotka hankin vuosia ennen kuin minusta tuli äiti, ja joiden halusin säilyvän vielä pitkälle imetysrumban jälkeenkin. Mikä tietysti olisi ollut sula mahdottomuus, vaikka tissini olisivatkin palautuneet samoihin mittoihin lasten jälkeen, sillä luottoliivitkään eivät voi kestää ikuisesti, jos niitä käytetään päivästä toiseen vuosien ajan.

Mikä sitten teki juuri noista liiveistä niin hyvät? Siihen on ihan rehellisesti sanoen ainoastaan yksi syy: vaikka kyseiset liivit eivät olleet ensimmäiset liivini, ne olivat ensimmäiset oikean kokoiset liivit. Olin aiemmin hankkinut liivejä niin tavaratalojen alusvaateosastoilta kuin postimyynnistä kestotilauksena, jossa suunnilleen sinne päin annettujen mittojen perusteella sain kerran kuussa liivisetin, jonka pitsikoristeisten liivien ohessa tuli saman sarjan stringit, ihan yhtä epämukavina kuin ne väärän kokoiset liivitkin. Silloin kuitenkin, syystä tai toisesta, valitsin liivitarpeen tullessa kaupungin ainoan oikean alusvaatekaupan, joka sattui olemaan Change Lingerien liike.

Changen liike muutti käsitystäni liiviostoksista. Minua mittailtiin ja liivejä soviteltiin, ja lopulta löydettiin juuri minun vartaloni vaativat liivit, jotka eivät puristaneet, kiristäneet tai pursottaneet. Kyseiset rintsikat kulkivatkin mukanani niin arjessa kuin juhlissakin, kunnes lopulta antoivat periksi ja hajosivat, kunnioitettavasti kaikensa antaneena. Sittemmin olen palannut kyseisen palvelun liiviliikkeeseen useammankin kerran, sillä vaikka minun kokoni onkin vuosien varrella kasvanut ja kutistunut, muotoitunut ja muokkautunut, kasvanut äidiksi, tiedän, että Changelta saan kuitenkin aina oikean kokoiset rintaliivit.

Kaikille vartaloille oikean kokoisten liivien löytyminen on ollut Changen missio jo vuosikymmenten ajan. Change haluaa tarjota kaikille meille, koosta riippumatta, liivejä jotka istuvat päälle täydellisesti, ovat mukavia ja lisäksi näyttävät kauniilta päällä.

Tänä keväänä kauneimmat värit ovat raikkaita pastelleja: löytyy violettia, sinistä, ja vihreää, ja jälleen myös sitä vaaleanpunaista, sillä nyt ollaan jo siinä iässä että ne omat teinivuosien trendit ovat taas muodissa.

En silti lähde etsimään varastoista niitä minun ensimmäisiä liivejäni, koska A. ne on heitetty pois jo aikavuosia sitten ja B. vaikkei olisikaan, niin niihin mahtuisi ehkä tuurilla puolet nykyisestä tissistä. Mutta liiviostoksille voin lähteä, sillä hyvä olo lähtee iholta, ja itseä saa hemmotella myös ihanilla alusvaatteilla 💕

Värikästä kevättä, toivottaa nimimerkki Liivi-Leena

Koska Huono Äiti ❤️ kauniita ja oikeankokoisia liivejä, arvotaan yhdelle onnekkaalle Huonon Äidin ystävälle vapaavalintainen alusasusetti! Kurkkaa Changen laajaa valikoimaa tästä ja kerro meille kommenteissa suosikkisettisi, niin olet mukana! Kaikkien Huonon Äidin kanavilla arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan yksi vapaavalintainen Changen alusasusetti. Voitto noudetaan lähimmästä Change Lingerie -myymälästä, ja voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. Osallistumisaikaa on 15.5.2022 saakka.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 117 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle tuuli Peruuta vastaus

117 vastausta artikkeliin “Vähän käytetyt liivit ja ne tosi loppuun käytetyt liivit”