Uusperheet ovat tunteita täynnä – välillä negatiivisiakin
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Lapsettoman äitipuolen rehellinen avautuminen herätti paljon ajatuksia. Olen kasvanut uusperheessä ja elän itse uusperhe-elämää, osin äitinä ja osin bonusvanhempana.
Lähes kaikissa uusperheissä herää ristiriitaisia tunteita, niitä negatiivisiakin. Osin johtuen erilaisista kasvatustyyleistä ja persoonista, niitä oli lapsuudenperheissäni ja on nykyisessä perheessänikin. Lapsi on näissä tilanteissa haavoittuvaisin ja syytön tilanteeseen, toisaalta esimerkiksi biologisen vanhemman suhtautuminen uuteen kumppaniin tai eksään voi vaikuttaa siten, että lapsi provosoi, manipuloi tai muuten välillisesti vaikuttaa uusperheen dynamiikkaan negatiivisesti. Näissäkin tapauksissa lapsi on vain vanhempansa vaikutuspiirin välikappale ja syy käytökseen löytyy vanhempien käsittelemättömistä tunteista eron suhteen.
Ydinperheessäkin esim. sisaruksen syntymä aiheuttaa luonnollista sisaruskateutta, mustasukkaisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta… entäpä se, että sinulla onkin yhtäkkiä ehkä jo useampi uusi ihminen elämässäsi? Lapset kokevat niitä ja aikuiset myös. Ja lapsilla varsinkin keinot tunteiden käsittelyyn voivat olla esimerkiksi pyrkimystä tilanteen hallintaan jollain tavalla reagoimalla. Joku pyrkii manipuloimaan biovanhempaa ja hakemaan paikkaansa kipeästi, joku saattaa oireilla passiivis-agressiivisesti, eristäytyä, provosoida… Jollekin huomion jakaminen ja uusiin ihmisiin ja tilanteisiin sopeutuminen taas ei tuota niin paljon ongelmia.
Vanhat tiiviit ihmissuhteet eivät hajoa uuden liiton myötä ja voi olla, että uusien appivanhempien tai puolison sisarusten tai läheisten elämänpiiriin ei niin helposti sukelletakaan. Voi olla, että ex-puoliso tuntuu heille liiton biologisten lasten vanhempana ja vanhana ystänänä läheisemmältä kuin uusi puoliso. Kaikki tämä voi aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta.
Kun meillä lähes kaikilla on kokemuksia ulkopuolisuudesta esim. koulukiusaamisen tms. lapsuudenkokemusten myötä, voi yhtäkkinen saman ulkopuolisuudentunteen kokeminen herätä voimakkaanakin kipuna.
Usein jää ulkopuoliseksi myös biolapsen-ja vanhemman lämpimistä muisteluista ja hetkistä, sellainen jättää ulkopuolisuuden tunteen.
Tarkoitan, että kaikkia tunteita varmasti tulee ja niitä on hyvä tunnistaa ja sanoakin ääneen. Usein tunteiden syyt ovat syvemmällä kuin nykyhetkessä.
Lapsettoman äitipuolen tilanteessa on vielä yksi tärkeä elementti, tahaton lapsettomuus. Jo pelkästään se aiheuttaa monia ristiriitaisia tunteita, puhumattakaan jo itse uusperheeseen liittyvistä uusista tai näin kriisin kautta heränneistä tunteista.
Meillä on erilainen resilienssi kriisitilanteissa, joillekin uudet tilanteet ja kriisit ovat helpompia ja luotto selviytymiseen on vahva, toiset pienempikin vastoinkäyminen syöksee radaltaan. Jos tunteita ei itse pysty käsittelemään on vaihtoehtoja, itse lähtisin etsimään vertaistukea, keskusteluapua tai terapiaa. Myös perheneuvola tai perheterapia, parisuhdeterapia jne.ovat mahdollisuuksia.
Usein sanotaan, että lähde kävelemään ja eroa. Joskus sekin on vaihtoehto, mutta käsittelemättömät tunteet nousevat esiin aina uusissa kriiseissä ja elämäntilanteissa. Niitä ei pääse pakenemaan, joten vaikka jos ero olisi vaihtoehto, niin itsensä kanssa tehty työ kantaa hedelmää ja auttaa helpompaan loppuelämään.”
Nimim. Lapsellinen äitipuoli
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Itsellinen äiti Peruuta vastaus
4 vastausta artikkeliin “Uusperheet ovat tunteita täynnä – välillä negatiivisiakin”
Uusimmat artikkelit
Olen itse itsellisenä äitinä toiminut vertaistukena lapsettomalle hoitoihin lähtöä miettivälle äitipuolelle.
Se mikä myös on tärkeä ymmärtää ja käsitellä, että elämä menee paljon lasten ehdoilla. Tahattomasti lapsettoman on se tärkeä ymmärtää ja käsitellä. Tämä voi olla kipeä asia varsinkin jos oman lapsen kaipuu on kova ja uskallusta hoitoihin lähtöön yksin etsii vielä tai on päätöksen asiasta tehnyt olla omaa lasta hankkimasta.
Ei se ole mahdollista, että se lasten biologinen äiti on aina syyllinen kaikkeen. Kyllästynyt näihin yksipuolisesti äitejä syytteleviin. Olen itsekin ollut äitipuolen roolissa ja kyllä siinä lasten isässäkin oli vikaa. Ikävää kun aikuiset ihmiset eivät näitä eroja osaa hoitaa. Erohan siinä tuli. En pärjännyt äitipuolena silloin nuorena.
En osannut itsekkään hoitaa eron henkistä puolta sitten kun myöhemmin avioliitto päättyi. Työhön uppouduin ja tein kovaa töitä. Mutta lopulta tarvitsin ja pyysin ammattilaisapua. Enää emme jaksa riidellä, nyt keskitytään lapseen.
Aina? Tekstissä lukee mahdollisesti. Mahtaako kolahtaa, jos se noin ärsyttää. Olen lapsena äitini asenteesta kärsinyt ja kyllä se vain välillä niin on. Itse olen pyrkinyt kaikin keinoin sitä omien lasteni kohdalla välttämään, mutta olet siinä oikeassa, että välillä saattaa saada syyt niskoilleen, vaikkei ole tarkoitus aiheutta hämminkiä uutta puolisoa kohtaan. Totuus vain on, että jostain syystä olen eksän kanssa eronnut ja olemme välillä eri mieltä, vaikka yleensä hyvissä väleissä.
Pitää muistaa myös se, että meitä aikuisia loukkaa vieraan lapsen tai nuoren käytös, kun lapsi ei taas koe ailahtelevuuttaan tai huonoa käytöstään niin voimakkaasti. Aikuiseen se vaikuttaa pitkään, kun lapsi ja nuori taas unohtaa sen hetkessä ja ihmettelee, jos se myöhemmin nousee esille. Olen siis siitä ehdottomasti samaa mieltä, että se miten meitä on aiemmin kohdeltu, vaikuttaa vahvasti. Silti jopa lapsi saa meidät tuntemaan suuria asioita, jotka itselleen on hyvin pientä.
No tässä oli jo paljon kypsempää pohdintaa aiheesta. Ihmisissä on jo lähtökohtaisesti paljon eroja niin kognitiivista kuin emotionaalissa kyvyissä eikä erotilanne useinkaan saa ihmisessä esiin sitä parasta itseään esiin. Omat tunteet pitäisi aina pystyä saamaan eroon itse tilanteesta ja kyetä ajattelemaan lapsen parasta. Toissijaisesti omaa tai eksän nyksän tilannetta, jotta se lapsen paras voisi toteutua.