”Perustimme uusperheen reilu vuosi sitten, minä ja minun kaksi lastani ja mies ja hänen kolme lastaan. Minun lapseni asuvat käyvät isällään joka toinen viikonloppu, mieheni lapset tulevat meille kotiin joka toinen viikonloppu.

Periaatteessa kaikki on ihan hyvin. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään, eivätkä myöskään ole suuremmin kipuilleet uusperhettä, jonkin verran luonnollisesti kuitenkin. Mieheni on kiltti ja hyvä mies, huomioi minua, haluaa tukea minua ja parisuhteemme on todella hyvä.

Pulmana on minun näkökulmastani, että me emme ole uusperhe, vaan kaksi perhettä, jotka sattuvat asumaan samassa kodissa. Mieheni ei nimittäin koe meitä millään lailla perheenä, on sanonutkin, ettei meistä koskaan voi sellaista tulla, eikä siten pyri luomaan minkäänlaista yhteyttä välillemme. Hän ei juurikaan ota minkäänlaista kontaktia minun lapsiini. Ei ilkeyttään, vaan yksinkertaisesti vain vetäytyy, on etäinen. Ikäänkuin asettaa itsensä meidän ulkopuolellemme. Hän vain asuu meillä ja on parisuhteessa minun kanssani.

Lapseni eivät vaikuta tästä kärsivän, heille on ollut ehkä helpotuskin, että mutta huolettaa, miten tämä pidemmän päälle heihin vaikuttaa. Kun hänen lapsensa tulevat meille, pitää kaiken mennä aivan kuten silloin kuin emme asuneet yhdessä. Minkäänlaisia sääntöjä lapsille ei saa olla, saati että voisimme sopia sellaisista yhdessä. Kaiken pitää mennä prikulleen niin kuin he ovat aina tehneet. Me muut sopeudumme heidän viikonloppuunsa.

Kuva Markus Winkler. Ylin kuva Ben Rosett.

Mieheni myös näkee omat lapsensa täydellisinä, mitään he eivät tee väärin, mistään heitä ei toruta, kaikki annetaan periksi. Minun lapseni puolestaan ärsyttävät häntä, ei näytä sitä lapsille, mutta minä huomaan kyllä ja välillä minulle sanookin, että lapseni ovat vaikeita. Jos minun lapseni tekee jotain, on lapsi tottelematon, jos hänen lapsensa, niin lapsi on vaan kekseliäs ja nokkela, olihan se hauska jekku.

Lomat mies sopii exänsä kanssa. Tämä menee riippumatta siitä, milloin minun lomani on. Meidän menot suunnitellaan sitten tältä pohjalta. Myös viikonloput vaihtuvat exän mielen mukaan, minulta niistä ei kysytä. Matkat mies tekee mieluiten omien lastensa kanssa, joskus minun lapseni pääsevät mukaan hänen lastensa seuraksi. Minun läsnäoloni matkoilla ei ole kuulemma tärkeää, sillä hänen lapsilleen sillä ei ole kuulemma merkitystä, olenko minä mukana vai en. Matkat siis ovat hänen lapsilleen, ei meidän perheelle suunniteltuja.

Ex-vaimo on miehen mielestä aina oikeassa. Mitä tahansa ex-vaimo sanoo, näin tehdään. Jos jotain kyseenalaistan edes ihan varovasti, saan heti tylyn kommentin, josta arvaa, että miestäni ärsyttää, kun puutun heidän asioihinsa. Minusta exä pyörittää miestä mielensä mukaan ja maksattaa tällä kaiken, mutta en puutu asiaan, koska ensinnäkään moni asia saa minun puolestani ollakin heidän välisensä asia, ja toisekseen miten sanoa mitään, kun aina tulee riitaa, jos edes nätisti vihjaan jotain.

Meillä on siis kaksi erillistä perhettä ja yksi parisuhde, ei mitään yhteistä näiden välillä. Tilanne on todella outo, enkä keltään ole kuullut vastaavasta. Miten olla uusperhe, kun ei mies anna mahdollisuutta olla minkäänlainen perhe?”

Nimim. Uusperhe, vai kaksi perhettä samassa kodissa?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ihmettelevä Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “Uusperhe, vai kaksi perhettä samassa kodissa?”

  • Äiti vm 1974 sanoo:

    Pakko ihmetellä, että miksi ihmeessä alunperinkään on muutettu saman katon alle ja miksi edelleen asutaan saman katon alla? Kirjoituksesta on jo vuosi – todella toivon, että tämä äiti on kerännyt itsekunnioituksensa rippeet ja muuttanut lastensa kanssa pois miehen luota.

  • Uusperheen rikkoma sanoo:

    Paha tilanne. Itsellä vastaava. Valitettavasti tuollainen käytös kumpuaa syvältä ihmisen arvoista, eikä niitä voi, eikä ehkä edes kannata lähteä vääntämään toiseksi. Edessä on vain kipua ja tuskaa molemmin puolin. Me olemme sinnitelleet samojen asioiden äärellä kahdeksantoista vuotta. Parisuhde on ollut rakastava ja lämmin, olemme molemmat halunneet muuttua toisen tarpeiden ja toiveiden vuoksi. Olemme olleet valmiita kääntymään omia arvojamme vastaan, turhaan. En osaa sanoa onko se kannattanut? Olemme molemmat sekä rikki, että vahvistuneita. Avioliitto olisi voinut olla helpompi, mutta kai se olisi voinut olla vaikeampikin? Uusperhe on muodostunut elämäni kipeimmäksi kohdaksi. Eikä siltä ole lapsetkaan säästyneet.

  • Hirveää sanoo:

    He olette kyynärpäitä myöden paskassa.
    Hae oma asunto ja muuta pois.

  • Minni sanoo:

    En tiedä mikä voima maailmassa saa yhdistämään 5 lasta samaan perheeseen.
    Joko puhut miehesi kanssa ja näytät tämän tekstin tai muutat erillern ja otat encoren, kun lapset ovat jo lähdössä pesästä.

    • Nimetön sanoo:

      Tämä niin paljon! Aikuisten ei ole mikään pakko laittaa lapsia mukaan siihen soppaan, kun aikuiset haluavat asua yhdessä. Oikein hyvin voi seurustella eri osoitteissa siihen asti, että lapset muuttaa pois kotoa.

      • Äiti 74 sanoo:

        Just näin olin tulossa kommentoimaan, miksi ihmeessä nää on lähteneet asumaan yhdessä? Mikä ihmeen pakko on aina muuttaa yhteen. Miksi ette voisi asua erikseen ja mies on lastensa kanssa itsekseen, kun he tulee isälle. Muulloin voitte sitten viettää sitä parisuhdetta.

  • Piis of sanoo:

    Uusperhe o n perhe, mutta yhtenäiseksi sitä ei saa ilman työtä ja teidän tapauksessa etsisin ulkopuolista apua. Meillä on tähän saakka selvitty puhumalla hankalista asioista. Minun lapseni asuvat meillä vuoroviikoin eli heillä on oma koti myös isän luona. Mieheni ei ole lasten isä tai isäpuoli vaan bonusvanhempi. Pieniä lapsia hän komentaa ja kasvattaa ja huolehtii ja hellii siinä missä minäkin, kasvatuslinjat on hitsattu yhteen.
    On asioita joihin suhtaudumme eri tavalla ja minua ärsyttää jotkut jutut hänen lapsiinsa liittyen ja häntä minun lapsiini. Se on ihan inhimillistä, myös temperamenteissa on eroa. Isoista asioista on puhuttu ja pienempiä asioita oppii sietämään kun on tarpeeksi aikuinen eikä takerru kaikkeen.
    Isompiin lapsiin (teini-ikäisiin) miehelläni on selvästi etäisempi suhde. Miehen jälkikasvu on myös teini-ikäistä ja minulla myös enemmän aikuinen kaveri-suhde. Lapsilla on selkeästi omat vanhemmat jotka rakastavat heitä tietysti eniten ja bonusaikuisia jotka vastaavat myös arjesta kun lapset ovat läsnä.
    En odota että mieheni erityisesti olisi velvoitettu viettämään aikaa lasteni kanssa tai minä hänen, mutta käytännössä ollaan ja toimitaan välillä yhdessä tai erikseen eri kokoonpanoilla ja arjen sujumiseksi mieheni ottaa pienistä lapsista paljon vastuuta.
    Jonkin verran teini-ikäisistä saattoi lukea exien suhtautumista nykyisiin puolisoihin ja alkuun myös uuteen tilanteeseen sopeutuminen vei aikaa. Kaikesta selvitään kun vain on halua rakentaa parisuhdetta ja elää sovussa yhdessä.

  • mummuvaan sanoo:

    On selvää, että miehelle ovat omat lapset tärkeimmät. Suonet hänen omistautua heille sen pienen hetken, jolloin he saavat nähdä toisiaan. Sille et mahda mitään, että miehelle hänen lastensa äiti on myös tärkeä henkilö. Etkö toivo, että sinun lastesi isä pitäisi sinua tärkeänä?

    Koettakaa nyt kuitenkin sinnitellä, ettei lapsille tule taas suuria muutoksia.

    • Äiti/äitipuoli sanoo:

      Ei se kyllä ihan noinkaan voi mennä. Ex on Ex, lasten äiti kyllä mutta kun kumarrat toiseen suuntaan, pyllistät toiseen. Miehen tulisi valita kumpaa haluaa miellyttää, exää vai nyxää (josta tuolla käytöksellä tulee vielä ex).

      Jos ollaan parisuhteessa, sen suhteen on tultava etusijalla. Uusperheen kulmakivi on nimenomaan se parisuhde. Ilman suhdetta ei ole uusperhettä. Miestä pitäisi vähän herätellä, ei suhde voi mennä katkolle kun lapset tulevat. Ja niiden jotka tulevat hetkellisesti (miehen lapset) osaksi arkea, heidän tulee sopeutua. Ei muun perheen. Nainen ja lapset ovat lähes 100% ajasta jolloin miehen lasten tulee sopeutua siihen arkeen, joka siellä talossa vallitsee. Ja mies on tässä se, jonka tulee ajatus malliaan muutta. Itse en sietäisi että minut ulkoistettaisiin joka toinen vkl ja loma-aikoina.

      Aloittajalle sanoisin, että lähde. Ei tuo mies ole sinun tai lastesi arvoinen.

  • Ninnuli sanoo:

    Mietin, että miten tämä kaikki vaikuttaa sinun tunteisiisi miestäsi kohtaan? Tuntuuko sinusta, että sinä olet hänen elämänkumppaninsa sanan varsinaisessa merkityksessä? Onko sinulla päällisin puolin lämpimiä tunteita miestäsi kohtaan vai alkaako asiat tuntumaan sellaisilta että ne lämpimät tunteet alkavat vähitellen vähetä? Onko sinulla aikaisemmassa elämässä kokemuksia siitä että joudut sopeutumaan yhtä sietämättömiin epäkohtiin? Jos asioista ei voi puhua asiallisesti ja riittävän suoraan, ei vaikuta kovin kypsältä. Onko mies vielä jollakin tapaa henkisesti kiinni entisessä puolisossaan? Osaatko asettaa itsellesi rajoja ja tehdä niitä muille näkyviksi vai pelkäätkö että sitten syttyy sota tai että sinut jätetään tms.? Jos tilanne olisi jonkin toisen tilanne, miten neuvoisit?

  • Rauhaa ja rakkautta sanoo:

    Voisi olla huonomminkin eli että miehesi määräisi vihamielisesti lapsiasi. Ajan kanssa asiat pikkuhiljaa muuttuu. Yritä vaikka varata teille kahdenkeskinen matka vuoden päähän. Silloin miehellä on mahdollisuus totutella ajatukseen muutoksesta.
    Miehillä on usein syyllisyydentunteita lapsistaan ja siksi he käyttäytyvät kuin olisivat edelleen naimisissa exän kanssa. Kiltti mies – vaativa exä?

    Jos lapsesi elämä miehesi kanssa on ok, elä vaan kuvaamasi ”kahden perheen elämää”. Minulla on vähän samanlainen kuvio. Aluksi yritin perheyttää meitä. Se meni pieleen. Nyt olen hyväksynyt tilanteen. Historiassa on väkivaltainen mies, joka oli todellä ilkeä myös lapsille. Eli parempi elää näin rauhassa.

  • Aika sanoo:

    Ei parisuhde tee perhettä. Olet tainnut muuttaa miehen luo alkuhuumassa? Meille meinasi käydä noin. Onneksi maltoimme mielemme. On ihanaa kyläillä ja sitten taas palata omaan kotiin…

  • Pyhä Sylvi sanoo:

    Ymmärrän miestä. Hänellä on huono omatunto, kun on enemmän sinun lastesi elämässä kuin omiensa. Miksi väkisin pitäisi olla yhtä perhettä, kun Ei olla, vaan anna miehesi tehdä kivoja juttuja lastensa kanssa ja mitä sitten, jos he matkustavat. Sinäkin voit niin tehdä.

  • Nimetön sanoo:

    Ööööh.. Siis mikä on ongelma? Miehellä on oma perheensä, ja sinulla omasi. Ja te seurustelette. Ei teidän seurutselu tee teidän perheistä yhteistä. Jos sinä sitä haluat, niin ehkä joku toinen mies sopisi sinulle paremmin. Jos haluat jatkaa miehen kanssa, niin miten olisi erilleen muutto? Ei kaikki ihmiset halua jakaa perhettään seurustelukumppanin kanssa, eikä siinä ole mitään pahaa. Ja jos mies vielä näkee omia lapsiaan vain vkonloppuisin, niin tietenkin hän haluaa siitä ajasta erityistä. Sen sijaan hän joutuu olemaan sinun lastesi kanssa koko ajan. Halusi tai ei.

    • Nimetön sanoo:

      Ps. Minullakin on ”uusioperhe”. Mies asuuu omassa asunnossaan, ja minä lapsen kanssa omassani. Mies tulee meille, kun haluaa, ja meillä on meidän säännöt. Jos minä menen hänen luokseen, niin on hänen säännöt. Ei ongelmaa. Ja kyllä, mies tulee silti mielellään meille.

    • Äiti 74 sanoo:

      Kyse ei ole enää seurustelusta, vaan YHDESSÄ ASUMISESTA. He asuvat yhdessä. Yhteinen koti, jossa sovitaan YHTEISET säännöt. Ei voida asua saman katon alla ja elää niin kuin puolisoa ja hänen lapsiaan ei olisikaan. Kun muutetaan yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, on lain mukaan huoltovelvollinen puolisonsa lapsista.
      Ei se noin tule toimimaan.
      Minä en eläisi ihmisen kanssa, jonka mielestä minä ja lapseni emme ole hänelle perhettä. Se on koko paketti tai ei mitään.

      • S sanoo:

        Siis mitä onko niin? Että huoltovelvollinen? En oo koskaan kuullut, menny ihan ohi. Mitä käytännössä tarkottaa? Onko siltikin vaikka lapsen osoite muualla?

      • Hohhoijaa sanoo:

        Öö huoltovelvollinen? 😂 Uusi puoliso ei ole lain silmissä millään tavalla velvollinen puolison lapsista.

      • Ööö sanoo:

        Huoltovelvollisia ovat vain biologiset vanhemmat.

  • Äiti yhdelle, ystävä toiselle sanoo:

    Voi ei. Miksi edes muutitte yhteen? Ei lasten kanssa riitä pelkkä sinulle ihana mies. Aikuinen ihminen voi olla lämmin ja huolehtiva aikuisena kenelle tahansa lapsille, ei se isyyttä tarkoita vaan halua olla hyvä ihminen kohdatessaan lapsen.
    Ymmärrän hyvin uusioperheen vaikeudet, itsellänikin sellainen on. Siinä on monta mutkaa, mutta täysin vanha toiminta ei oikein käy. Miten se voisi käydä kun uusi on uusi ja vanha on vanhaa. Ottihan miehesi sinut, eikö hän tiennyt ottavansa myös lapset? Ei ehkä isänä, mutta yhteiseen kotiin osaksi perhettä, siihen kuuluu halu elää näiden ihmisten kanssa, omien ja toisten lasten ja välittää heistä koska he ovat osa sinua.
    Itselläni mies otti lapset omikseen monilta osin, vastuuta ja välittää, leikkii ja kasvattaa, hän kuten aikuisen kuuluu välittää lapsesta, oli se oma tai ei. Syvä rakkaus tulee jos tulee, sitä ei voi pakottaa, mutta halu ja tahto täytyy olla. Puuttuuko mieheltäsi se?
    Meillä on ainakin meidän perheen säännöt, oli kaikki lapset paikalla tai ei, joskus on pieniä eroja puolin ja toisin ja silmät ummistetaan sille oman lapsen täydellisenä näkemiselle joskus, mutta siitä myös keskustellaan ja silti pyritään että kaikille kohtelu ja tunne kodista olisi sama. Minäkin pyrin siihen toisen lasten kohdalla, ei se helppoa ole, mutta ajattelen että joka toinen viikonloppu olen tärkeä heillekkin, en yhtä tärkeä kuin isä, enkä ikinä kuten äitinsä, mutta tärkeä, toinen kodin aikuinen niinä hetkinä.
    Mikä exään tulee, niin jos mies ei itsenäisty menneestä suhteesta niin tapahtuuko näin ikinä, ei välttämättä. Jonkinlainen pesäero on hyvä tehdä koska muutoin se häiritsee teidän eloa. Lasten asiat yhdessä, mutta teidänkin ehdoilla.
    Jos sinä et ole tärkeä niin sehän jo kertoo ettei hänenkään tarvitse olla. Ottaisin lapset ja lähtisin reissuun, jättäisin miehen pois matkasta ja sanoisin että nyt on tärkeintä sinä ja lapset ja miettisin sitten mitä sinä haluat parisuhteelta, hyvän miehen ja kokonaisvaltaisen hyväksymisen vai yhden osan sinusta, joka ei ole mahdollista kun sinulla on lapset. Miehesi ehkä halusi vain parisuhteen? Minä asetin ehdoksi halun nähdä lapseni oman perheen jäseninä, ja välittämistä heitä kohtaan, en vaatinut sitä vaan hyväksyin ihmisen kun huomasin että tässä on mies joka haluaa minut sellaisena kun olen, melkein joka reissulle ja lapsetkin mukaan (eikä hän halua joskus yhtään lasta mukaan ja sekin on ihan fine, pieniä takapenkin piruja kun ovat), mutta ikinä hän ei sanoisi etten minä tai lapset olla tärkeitä ja jos sanoisi niin se olisi jo tunnetasolla eron alku. Meillä lomiin tehdään kompromissi, minun lomat, miehen lomat, lasten lomat, exän lomat, hänen miehensä lomat, väännetty on mutta aina on saatu hetki kaikille sopivaa lomaa, yhteistä lomaa ja milloin mitäkin. Mieheni mm osan lomistaan minun lasten kanssa nyt, minä osin hänen, osin minä yksin omieni kanssa ja mies osin yksin. Ei täydellistä, mutta kaikkia kuunneltava, mitä perhe elämää se muuten olisi, ei mitään.
    Tee itsesi onnelliseksi ja lapset samoin. Tiedät, että sinä olet tärkein lapsillesi ja maailma on täynnä teille sopivia miehiä, ja jos ei ole niin kulje kohti elämää, jolloin te olette onnellisia silti. Kirjoitit kuitenkin tänne, joten asia on iso ja mieltä painaa, eikä ihme, olethan sinä äitinä paljon muutakin kuin parisuhde. Olet perheen toinen aikuinen, ja jos et ole niin voit olla ainoakin tärkeä aikuinen, sinä päätät ihan itse.

  • Pipsu sanoo:

    No noin niinkun alkajaisiks mies vois lopettaa sen toisen parisuhteensa. Ei voi olla perhe ei, jos hän elää edelleen siinä vanhassa ja orjailee exää.
    Toisekseen mies varmaan suree ja jotenkin yrittää käsitellä asiaa että hänen lapsensa ovat vähemmän teillä kuin sinun. Vaikka miehen lapset käy vain joka toinen vklp, ei sen tarvi olla täynä sirkushuveja ym vaan ihan yhtälailla voi olla arkea, vaan erilaista.
    Jos kyseessä olis mun mies niin istuttaisin pöytään ja kyseenalaistaisin erittäin vahvasti sen miksi hän on sinun kanssasi.
    Kuitenkin toivotan tsemppiä ja jaksamista sinulle, me molemmat uusperseilijät tiedetään että pahimmillaan se on tota mutta aina se ei oo sitä. Ja ongelmia on pieniä ja suuria, erilaisia, muuttuvia. Ainakin tässä uusperseilyssä.

  • Ankea akka sanoo:

    Pakko kysyä, että miksi olet tuossa suhteessa? Tai jos mies on muuten täydellinen (mitä epäilen), miksi olette muuttaneet yhteen? Miksi, oi miksi?

  • Uusperhe ei ole perhe sanoo:

    Uusperhe ei ole perhe. Itsellä hiukan sama tilanne, paitsi juuri näiden asioiden takia emme asu yhdessä. Olemme joka toinen viikko parisuhdekuplassa. Ollaan toki matkusteltu yhdessä kaikki jne. Kuitenkin näin on parempi, koska minusta on kivaa olla ilman mitään äitipuoli, isäpuoli-nimikkeitä. Kauheita sanoja. Lapset menevät edelle ja voin keskittyä lapsiini, koska vaikka pidän kumppanini lapsista, niin ei he silti omilta tunnu eikä tarvitsekaan, heillä on oma äiti ja en kilpaile tässä ollenkaan samassa sarjassa.

  • Ihmettelevä sanoo:

    Miten ihmeessä voit pitää miestä ihanana ja parisuhdettanne hyvänä, jos tilanne on tuo? Kuulostaa siltä, että te asutte yhdessä jonkun ulkoisen syyn (taloudellinen?) vuoksi, ette siksi, että aidosti haluaisitte sitä. Mitä lisäarvoa yhdessä asuminen teille tuo? Hyvä, että lapset sentään tulevat keskenään toimeen, he ehkä saavat tuosta viritelmästä jotain.

  • Mummeli sanoo:

    Miksi se mies on eronnut exästään kun se kerran on niin hyvä?Aloittajan kannattaa harkita kahta sakkia ihan konkreettisesti,ei varmasti mikään muutu ajan saatossa.

  • Pariterapeutin asiakas sanoo:

    Kissa pöydälle miehen kanssa. Avoimella keskustelulla voi päästä tilanteessa hyvään lopputulokseen.

  • Outoa sanoo:

    Nyt menee yli minun ymmärryksen, itse en voisi noin elää, neuvoja ei oo muuta antaa kuin miehen vaihto