Tämä viesti tuli Huonolle Äidille Pakko avautua -lomakkeella.

”2019 olisi tarkoitus olla minun vuosi. Vuosi jolloin palaudun vaikeasta synnytyksestä ja raskaasta, yksinäisestä ensimmäisestä vauvavuodesta. Piti olla se vuosi jolloin laittaisin kroppa ja mieli kuntoon, keskittyisin yritykseeni ja auttaisin talon rempalla kun esikoinen lähtee päivähoitoon.

Mutta siellä se testi vaan taas näytti kahta viivaa. Ahdas, vanhanaikainen ja lapsiperheelle todella epäkäytännöllinen vuokra-asunto. Oman talon remppa pahasti kesken. Esikoinen vähän päälle 1 v eikä vieläkään nuku kokonaisia öitä. Aika, raha, tila ja järki, mistään ei tunnu olevan riittävästi toiselle lapselle jakaa. Riittäisikö pelkkä rakkaus? Ja sekin kesti aikaansa tuntea esikoista kohtaan.

Onko minusta tähän? Kadun sitä että voin niin huonosti esikoisen ensimmäisen vuoden aikana. Ehkä jos tällä kertaa tajuaisin puhua jollekin? Ehkä tietäisin tällä kertaa mitä odottaa ja miten suhtautua, mihin pystyn ja mihin en? Ehkä tällä kertaa kaikki sujuisi paremmin kun tietää mikä meni väärin ja mikä oli raskainta? Kun uskaltaa vaatia ja olla äiti tavalla mikä tuntuu itselle hyvin.

En ole nuorikaan, 33 vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Mitä jos keskeytän raskautta ja sitten en tule enää raskaaksi silloin kun aika on parempi? Ja olenhan mä aina halunnut ettei lapisen välillä olisi monta vuotta. Enkä halua esikoistani jäävän ainoaksi lapseksi.

Mutta mitä jos en jaksan? Mitä jos seinä iskee niin lujaa vastaan etten pysty enää siitä toipumaan? Viime vuonna oli niin lähellä, niin monta kertaa. Onneksi sivussani kulkee huolehtivainen aviomies joka aina nostaa minut ennen kuin kaadun täysin. Mutta hänelläkin kova työ saada talomme muuttovalmiiksi ja samalla pyörittää oma yritys. Olisiko kuitenkin parasta keskeyttää raskauden että pysyisin ehjänä ja pystyisin olemaan ainakin suht hyvä äiti sille lapselle mitä meillä jo on?

Ehtisikö elämä jotenkin järjestyä 9 kk:n aikana?

Jos asuisimme jo talossamme en epäilisi hetkeäkään, ottaisin raskauden avosyliin vastaan. Voihan Lapsi2, kun olisit vuoden, tai edes puolen, odottanut. Mitä mä teen sun kanssa?”

Nimim. Vuoden Huonoin Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ei enää niin väsynyt Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “”Uusi raskaus yllätti vuoden huonoimman äidin””

  • Äiti34 sanoo:

    Itselläni 7 lasta -07,-09,-10,-13,-15,-18,-19
    Ja mies on tukenut, seuraava lapsi menee siinä rinnalla tai ainakin minulla meni vähän kuin vasemmalla kädellä.
    Pelko on suurempi kuin todellisuus ainakin itsellä oli.

  • Pari vuotta sumussa sanoo:

    Itse päätöksesi teet, mutta ajattelisin itse ehkä niin, että aborttia katuisin loppuikäni, vauva vuosi on vuosi ja elämä helpottaa yleensä viimeistään noin neljän vuoden jälkeen kun ei ole enää kahta taaperoa. Kun kirjoituksen perusteella haaveissasi on enemmän kun yksi lapsi. Voimia joka tapauksessa.

  • Ei enää niin väsynyt sanoo:

    Minulla eka raskaus tosi vaikea. Jo alkuunsaanti oli vaikeaa, jota sitten seurasi 4kk oksentelua ja tipassa makaamista ja loppuaika supistelua. Tätä taasen seurasi vuosi unettomuutta. Kahden tunnin päikkärit olivat ihme, yöllä herättiin vain pari kertaa, mutta itse en saanut nukuttua.
    Ja sitten, vuoden jälkeen, taas raskaana! En tiennyt mitä ajatella. En pärjäisi, jos voisin yhtä huonosti. Olin aivan kauhuissaan. Mutta ei. Raskaus helppo, vauva helppo ja esikoinenkin alkoi nukkumaan kunnolla.
    Aina välillä se pahin pelko ei toteudukaan… Voimia ja toivoa sinne!

  • Ässä sanoo:

    Voimia tilanteessasi. Haluan kertoa meidän asumikuvioista. Muutettiin miehen ja kissojen kanssa kolmiosta 37 neliön yksiöön tyyliin ”asutaan vuosi ja sitten muutetaan isompaan, nehän tarvii niin tilaa”. Eivät tarvinneet ja pärjättiin. Kissa lähtivät taivaaseen, mutta lapsi tuli. ”No, katotaan pärjätäänkö vauvan kanssa yksiössä”. Pärjättiin. Toinen vauva tuli ja pärjätään edelleen. Lapset nyt 3v ja 1v. Ollaan muutettu sisustusta aina tarpeen mukaan ja vähennetty tavaran määrää. Itse yllätyin, että 2 lapsen ja 1 lapsen tavaramäärillä ei olekaan niiiin suurta eroa.

  • Voi elämä sanoo:

    Minkä tahansa päätöksen teetkään, niin tee se harkiten. Itse päädyin reilu vuosi sitten aborttiin, neljäs lapsi olisi ollut kyseessä. Vieläkin kadun ja koen syyllisyyttä. Jos voisin palata ajassa niin päättäisin toisin. Ehdottomasti! Melkein päivittäin mietin että mitä menin tekemään? Miten saatoin! Se päätös on niin peruuttamaton että jos ei ole ihan varma niin takaisin et saa!
    Minulla kävi niin että katkeroiduin miehelleni ja muulle ympäristölle jotka tukivat aborttia.
    Kyllä se niin vain on, että teet niin tai näin niin keskusteluapua suosittelen.
    Voihan olla että tämä raskaus ja vauva-aika on täysin erilaista! Tsemppiä sinulle!

  • Elämä on lahja sanoo:

    Lapsi ottaa kyllä paikkansa,oli tilanne mikä tahansa. Ja uusi raskaus,synnytys ja vauva-aika voi jopa korjata vanhat,ikävät muistot. Onnellista odotusta! Iloitse pienestä ihmisen alusta,kun se on sinulle annettu sisällesi kasvamaan. ❤

  • Tuliko yllätyksenä? sanoo:

    Kukaan ei voi sanoa sinulle, pidätkö vai keskeytätkö raskauden. Liian iso päätös kysyttäväksi toisilta.
    Mutta keskusteluapua tarvitset, jotta voit seistä päätöksesi takana. Lapsen isällä lienee oikeus kertoa oma toiveensa?
    Voimia!

  • Neljäs(kö) sanoo:

    Itsellä melkein sama tilanne, mutta neljäs lapsi olisi kyseessä. Nuorin nyt 8kk. Vanhin 8v.
    Auto vaihtoon, asunto vaihtoon…. Luulin pitkään etten saa lapsia, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Nyt mietinkin että pystyisinkö tekemään abortin? Katkeroidunko miehelleni? Onko meillä enää avioliittoa jos päätän pitää lapsen…. Suuria kysymyksiä.