Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olenko huono äiti, kun iloitsen siitä, että meidän teini-ikäiset kaksoset eivät ole ”kääntyneet” vegaaneiksi tai kasvissyöjiksi. Uskaltaako tällaista edes myöntää, kun kaikki mitataan nykyään hiilijalanjäljellä?

Meidän perhe on onnekas; kenelläkään ei ole ruokaan liittyviä allergioita. Vauvoina ruokin heitä etupäässä itse tehdyillä soseilla, jauhoin perunaa, vihanneksia, kalaa, katkarapuja ja simpukoita, sieniä tai lisäsin lihaa soseen joukkoon. Äidinmaitoa he saivat osittain pari ensimmäistä kuukautta ja sen jälkeen siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Allergittomuus ei siis ainakaan ole seurausta pitkästä imetyksestä.

Jo ennen raskautta olin päättänyt, että meidän perhe on alusta loppuun asti sekasyöjiä. Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että perheessä laitettaisiin monia ruokia, jollei siihen ole lääketieteellistä perustetta. Niinpä olen lapsille jo pienestä pitäen korostanut, että koko perhe syö samaa ruokaa. Toki meillä syödään myös kasvisruokaa – sienipastaa, pinaatti- ja porkkanalettuja, kesäkeittoa ja kasvissosekeittoja muun muassa, mutta ei kuitenkaan puhdasta vegaaniruokaa.

Tällä viikolla kokeilin spagettivuokaa, jossa jauheliha korvattiin härkäpapumurulla. Ruoka oli omasta mielestäni todella hyvää. Mutta niinhän siinä kävi, että olin ainoa, joka ruoasta tykkäsi ja yli puolet ruoasta meni kompostiin. Ei siis ilmeisesti pelkoa, että meillä siirryttäisiin vegaaneiksi.

Seuraava steppi on sitten mahdolliset tyttö- ja poikaystävät ja heidän ruokatottumukset. Sama sääntö pätee jatkossakin – kaikki syövät samaa ruokaa. Jollei sitten miniä- tai vävykokelas tee itse omat spesiaaliruokansa. Tässä tapauksessa hän saa keittiöni vapaasti käyttöönsä meillä kyläillessään.”

Nimim. Tarja

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Elämästä ei tarvitse tehdä hankalaa väkisin Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “”Uskaltaakohan tätä edes myöntää: olen onnellinen että meillä ei asu kasvissyöjiä””

  • Nimetön sanoo:

    Kukin tavallaan.

    Itse oon tehnyt 20v sekä vege- että sekaruuan lähes päivittäin. Jonkin verran syödään kaikki vegeä. En oo kokenut vaikeaksi. Itse en siis syö lihaa, mutta en koe ongelmalliseksi liharuokien valmistamista muille.

    Jos meille tulee kylään joku, jolla on ruokarajoitteita, huomioin hänet aina. Minusta se kuuluu vieraanvaraisuuteen. Kokisin olevani epäkohtelias, jos jättäisin toisen ruokavalion huomioimatta.

    Ymmärrän toki, etteivät kaikki näe asiaa samoin, eikä tarvitsekaan.

    Olen ollut kutsuttuna vieraana juhlissa, missä ei ole ollut itselleni paljonkaan syötävää. Juhlat ovat olleet pitkänkin matkan päässä. Kävin jälkikäteen syömässä.

    Kerran tarjosin itse samalle porukalle pelkkää vegeä. Sen jälkeen minulle oli juhlissa ainakin 1 vaihtoehto, mitä syödä…

  • Sussu sanoo:

    Olen onnellinen että tyttäreni on ollut kasvissyöjä jo kuudennesta luokasta asti. Kummasti lisääntyi ja rikastui omakin ruokavalio,vaikka toki meillä on syöty kasvispainotteisesti muutenkin. Varsinkin tänä päivänä on äärimmäisen iisii olla vegasnu,vegetaristi…jne jne ja kyllä meillä syödään yhdessä jne jne…

  • balanssi sanoo:

    Melkein yksimielisesti on sinut tuomittu. En tuomitse, ja ymmärrän ettet jaksa tehdä useampaa ruokaa. Oman tyttären muuttaessa ruokavalionsa ensiksi vegetaristiksi ja sitten vegaaniksi,sanon, että ok sopii, mutta teet itse ruokasi. Hän alkoi kokkaamaan ja kiinnostui niin paljon, että opiskelee nykyään elintarvikealaa. Itsekin rupesin kyllä tekemään myös kasvisruokia.

    Haluan sen sijaan puuttua selvään disinformaatioon tekstissäsi:
    ”Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että perheessä laitettaisiin monia ruokia, jollei siihen ole lääketieteellistä perustetta.”

    Peruste ei ole välitö, vaan pitkän aikavälin:

    Länsimaiden yleisimmät kuolleisuutta aiheuttavat taudit ovat syövät, tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Nämä kaikki ovat elintasosairauksia, joissa ruokavaliolla on suuri merkitys. Erityisesti punaisen lihan kulutus on vahvasti yhdistetty korkeampaan kuolleisuuteen38. Kasvisruokavalio taas alentaa elintasosairauksiemme olennaisimpia riskitekijöitä, kuten kolesteroli- ja rasva-arvoja, veren sokeripitoisuutta sekä verenpainetta.

  • Nimetön sanoo:

    Olipa hassu postaus. Toisaalta ymmärrän kyllä, tapasin mieheni kuusi vuotta sitten ja hän oli ollut usean vuoden vegaani, itse taas olin sekasyöjä. Muutettiin yhteen ja totesin että samaa ruokaa syödään meidän taloudessa, joten aloin syömään vegaanisesti ja sillä tiellä ollaan edelleen. Plus että jos olet syönyt pidemmän aikaa vegaanisesti, et vaan voi syödä maitotuotteita tai kananmunaa tulematta todella kipeäksi…

  • Oma tupa, oma lupa sanoo:

    Kukin tyylillään. Itekkään en rupea kauheasti venkslaamaan erikoisruokavalioiden kanssa, joihin ei ole pakollista syytä (allergiat, keliakia, laktoosi-intoleranssi yms.), ellen sitten itse ole kutsunut kylään jotkakuta jonka tiedän vegaaniksi tai noudattavan muuten jotain ei välttämätöntä erikoisruokavaliota. Olisi meinaan aika ikävästi tehty kutsua joku syömään ja tehdä vain ruokia, joista jo etukäteen tietää, etteivät ne kelpaa.

  • Ei tän tarvii olla niin vaikeeta sanoo:

    Meillä on jokaisella oikeus noudattaa valitsemaansa ruokavaliota. Teen yleensä vain yhtä ruokaa, mutta suunnittelen ruokia esim. niin että jos päivän ruoka ei sovi jollekin perheenjäsenelle, niin hänelle on eilistä tarjolla tai voi ottaa pakkasesta aiemmin tehtyjä annoksia tms.

  • Nimetön sanoo:

    Meilläkin syödään samaa ruokaa koko perhe niin kauan kuin olen perheen pääkokki. Syömme sitä ruokaa, mikä sopii moniallergisille lapsille. En rupea lisäilemään ruokaan selleriä, palkokasveja tai mausteita, joille lapset ovat allergisia ihan vain sen vuoksi, että yksi perheenjäsen – minä – tykkään niistä. Allergioiden lisäksi yhdellä lapsellani on aistiyliherkkyyksiä, mikä tuo omat haasteensa viikon ruokalistaa suunnitellessani. Tosin toisinaan tempaisen keittiössä ja teen kaksi pääruokaa, yhden itselleni ja toisen lihansyöjälapsilleni. Jostakinhan heidänkin pitää saada proteiinia ruokaansa silloin, kun syön palkokasveja ja sieniruokia.

    Haaveilen jatkuvasti siitä, että lapset oppisivat laittamaan ruokaa omatoimisesti ja lopulta aikuistuttuaan muuttaisivat omilleen ja voisin muokata ruokavalioni entistä lihattomampaan muotoon. Olisin siis mielelläni kasvattanut lapseni sellaisiksi sekasyöjiksi, joille maistuu kasvisruoat siinä missä liharuoatkin, mutta minkäs teet, pidän lasten hyvinvointia niin tärkeänä, että olen ollut valmis mukautumaan tilanteeseen.

  • Nanna sanoo:

    Harvinaisen typerä juttu!Aina tuntuu huonolla äidillä olevan kasvissyöjät se paha.

    sinä voit syödä kasvisruokaa mutta toisinpäin ei

    kasvisruoka ei ole huonompi. usein terveysarvot paremmat kasvissyöjillä. ongelmana on, että esiin nousee julkisuudessa tapaukset joissa ruokavalio väärin koostettu. Näin tapahtuu myös sekasyöjille.

  • Kumpi on tärkeämpi oma mukavuus vai ympäristö? sanoo:

    Jotenkin egoistista heittää liput ruoat roskiin kun sen olis voinu pakastaa. No meitä on moneen lähtöön.
    Jos mun lapsi haluais siirtyä ympäristöystävälliseen ruokavalioon tukisin häntä. Mutta ihmisillä nyt on erilaisia arvoja, mikä kenellekin on tärkeintä, että itse pääsee mahdollisimman helpolla ymmärtäähän tuon…
    Itse arvostan eniten niitä jotka eivät koe tarvetta korostaa omaa erinomaisuuttaan, tai no siitäkin nyt voidaan olla montaa mieltä, onko tuo nyt kovin hyvää suorittamista sitten..

  • Tintti sanoo:

    Meidän perheessä syödään pääasiassa Suomessa tuotettua perusruokaa, lihaa, erityisesti riistaa, ehkä liiankin paljon. Mutta se on ainoa tapa, millä saa teini-ikäiset, aktiiviset pojat pysymään pois jääkaapilta. Huvittavaa, että armeijassa on kasvispäiviä ja sitten illalla on pizzataksit jonossa varuskunnan parkkipaikalla… Jos ei mitään fyysistä tee, pärjää varmaan vähemmälläkin.

  • äiti×4 sanoo:

    Olen itse ollut kasvissyöjä 30 vuotta.
    Nuoriso tällä hetkellä 25-16 v
    Kotona asuu kaksi nuorta joista toinen sekasyöjä ja toinen kasvis.
    Kun kumppaneita tuli syömään, aina kysyin mikä ruokavalio.
    Minä rakastan lähimmäisiä mm ruualla. On mukavaa että pöydässä on kaikille sopivaa ruokaa. Ja kaikista nuoristani on tullut hyviä ruuan laittajia kun ruokaa on yhdessä tehty.
    Juuri kaupasta mukaan tarttui vegaanistafetaa, haluan kokeilla uutta.
    Kun kesällä yksi lähtee armeijaan kotiin jää mies ja kuopus niin sitten arkiruoka on kasvis tai vegaani.

  • Elämästä ei tarvitse tehdä hankalaa väkisin sanoo:

    Olen ihan samaa mieltä – en suostuisi tekemään useampaa kuin yhtä ruokaa. Meilläkään ei ole allergisia, eikä muita itsekehitettyjä ruokaongelmia. Lähipiirissä on ja se tuo haasteita juhlapöytiin. Mutta en silti ala tekemään erikoisuuksia, jos vieraissa on vegaaneja tai sokerittomia ym. He syövät mitä haluavat tarjolla olevista vaihtoehdoista. Salaatti ainakin sopii kaikille.

  • Kaitsu2 sanoo:

    No johan on sulla murheet, että joku söisi eri tavalla. Ei kannata muiden (eikä omastakaan) syömisestä kantaa huolta, kukin syö kuin haluaa. Itse olen rakkaudesta tyttäreeni tehnyt hänelle vegaaniruokaa. En koe sitä vaikeaksi tai haastavaksi. Tai syytä häntä kun ei syö samaa ruokaa. Kaikilla meillä oma ruokavalio ja tapa syödä.

  • Pikinokka sanoo:

    Miksi sä sen ruuan kompostiin heitit? Eikös kaikkien pitänyt syödä samaa ruokaa? Uutta ei tule, ennen kuin entiset syöty.