Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Alko.

Pyysimme Huonon Äidin lukijoita kertomaan kokemuksiaan lapsuudesta, jossa tärkeä ihminen käytti liikaa alkoholia, ja osassa vastaanottamistamme kertomuksista alkoholin myötä perheeseen tuli myös väkivalta. Oman tarinansa lapsuudesta väkivaltaisen alkoholistivanhemman kanssa jakaa meille lukija nimimerkillä Isosisko:

”Isä oli väkivaltainen alkoholisti, äiti myös myöhemmin, eläkkeelle jäätyään. Meitä oli viisi lasta, joista olin vanhin, ja äidin ensimmäisestä avioliitosta oli vielä sisarpuoli, joka oli huostaanotettu äidin ”kevytkenkäisen elämän seurauksena”. Hänet tapasin vasta aikuisena äitimme hautajaisissa.

Vanhempien avioliitto oli riitaisa, väkivaltainen, ja ahdistavan pelottava meille lapsille. Isä oli humalahakuinen ja ”tappelunhaluinen” äiti pakeni työhönsä, ja oli lepohuoneella useita öitä, me sitten isän kanssa kotosalla. Varsinkin pojat saivat selkäänsä milloin mistäkin syystä, tai syyttä. Siskoani koitin puolustaa sen mitä pystyin. Ruokahuolto, siivous, ja lastenhoito olivat minun vastuullani, ja tein parhaani, että jotenkin selvittiin päivästä toiseen. Olin 8-vuotias, muut sisarukset pienempiä.

Kuva Aimee Vogelsang.

Joka viikonloppu pakenimme vuokrakasarmin kellariin, johon ei isä pienestä oviluukusta mahtunut meitä pahoinpitelemään. Olin varannut peittoja, vettä, ja ruokaa, sitä mitä löysin, meille oleilumme ajaksi. Sisälle voi mennä vasta kun isä oli sammunut, eli 9-14 tunnin kuluttua. Turvallista oli vain silloin!

Isä heitteli huonekalut, tv:n ja muut parvekkeelta alas, samaten olisi heitetty 3-vuotiaan pikkusiskonikin jollen olisi uhkarohkeana mennyt häntä pois isän käsistä ottamaan. Siskolta murtui käsi – minulta nenä, mutta sain kun sainkin siskoni turvaan, ja taas kellariin.

Isä jatkoi juomistaan lähes kuolemaansa saakka, ja oli ”juonut aivonsa”. Eli alkoholidementtia, kertoi lääkäri. Äiti jatkoi juomistaan myös, mutta oli vähemmän väkivaltainen kuin isä, ja me lapset olimme jo omillamme.

Ahdistava, pelottava, ja hengenvaarallinen on lasten elämä ja lasinen lapsuus perheessä, jossa alkoholi on kuningas! Usein mietin (en enää) , miksei kukaan auttanut meitä lapsia, ja huostaanotto olisi ollut meille pelastus. Vaan selvittiinhän me lapsuushelvetistä. Jokainen omalla tavallamme, ja usein siskon kanssa ihmeteltiin, että miten ”suojelusenkelit” olivat kanssamme. Alkoholi ei minulle maistu eikä sisarenikaan siitä välitä, mutta veljet kuolivat alkoholin seurauksena. Toinen neljäkymppisenä maksakirroosiin,  toinen tuli tapetuksi juoppoporukassa alle kolmikymppisenä.” – Isosisko

Kuva James Sutton.

”Lasisen lapsuuden kokenut lapsi joutuu ottamaan vastuuta itsestään, pienemmistä sisaruksistaan ja jopa vanhemmistaan. Luottamusta kasvattavan ja vahvistavan lähiympäristön puuttuminen, liian aikainen vastuunkanto ja vääristyneet perheroolit vaikuttavat hoitamattomina lapsen kasvettua nuoreksi ja aikuiseksi monin tavoin.

Moni hakeekin apua lapsuudenkokemustensa käsittelyyn nuorena aikuisena tai vanhemmaksi tultuaan. Suhde omiin vanhempiin saattaa mietityttää vielä keski-iässä ja jopa vanhuudessa. Avun hakeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.” Näin kirjoitetaan A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -sivulla.

Väkivalta, ja sen pelko, oli läsnä toisissa kodeissa myös selvinpäin, mutta alkoholi vahvisti sitä. Näin kertoo nimimerkki Mama:

”Lapsena isäni ja pappani joivat aina jouluisin. Joulut menivät yleensä aina mummolassa ihan hyvin. Kotiin lähdettäessä vietiin iskä aina baariin ja mentiin äidin sekä sisarusteni kanssa kotiin. Öisin pelättiin, kun iskä tuli kotiin aina todella kännissä ja huonotuulisena. Aina pelättiin, alkaako hakkaamaan meitä ja äitiä. Isä joi kylläkin muulloinkin kun jouluisin ja väkivaltaa oli myös selvinpäin. Nämä joulun ryyppäämiset on vaikuttanut muhun sillä tavalla, että en lapsilleni halua sellaista joulua jossa joku on kännissä. Mun lapset ei tule kärsimään siitä ja pelkäämään.” – Mama

Kuva Trym Nilsen.

Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa, ja väkivallan monista muodoista voi lukea lisää Nollalinjan sivulta. Nimimerkki Neitsyt kirjoittaa:

Lapsuudenkodissani oli alkoholisti isäpuoli ja kyllä äidillekin maistui. Muualla asunut isäni joi myös. Isän tapasin kerran sammuneena uimarannan pusikosta, olin ala-asteella. Isäpuolelta kuulin esimerkiksi ’vain huorat pitää pitkää tukkaa’ ’isolehmä’ ja ’vitun kakara’ nimityksiä.  Äiti kännissä munasi minut kavereiden silmissä usein. Herkkua oli vielä se, että kotona poltettiin ja vaatteet haisi. Usein valvoin pitkälle yöhön kun keittiössä ’rentouduttiin’. Ikinä en saanut tehdä köksän läksyjä, oli kallista tuhlaamista. Jouluisin oli jouluruoat ja siivoomiset, toki myös ’rentoutuminen’. Omat lapseni eivät ole koskaan nähneet minua juovuksissa ja tuskin näkevät. – Neitsyt

Perheissä, joissa vanhemmalla on alkoholiongelma, taakkaa kantaa myös lapsi. Lasinen lapsuus -sivulla muistutetaan, että aikuisen alkoholinkäytön vaikutukset voivat olla kauaskantoiset. Lydia-peli nostaa esiin alkoholinkäytön vaikutukset lapsiin, ja pelin voi ladata mobiililaitteelle ilmaiseksi.

Tämä juttu on osa Huonon Äidin ja Alkon yhteistyösarjaa vastuullisesta alkoholinkäytöstä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia