Osa meistä saattaa haaveilla siitä, että kumpa se sohvalle lysähtänyt peruna, oho siis puoliso, alkaisi treenaamaan ja saisi vähän lisää virtaa.

Mutta niinkin voi käydä, että treeni-into menee ”pikkuisen” överiksi. Tämä nainen kertoo, kuinka täydellisien kulissien takana perhe on hajoamaisillaan. Mies löysi liikunnan ja jäi sille tielleen:

”Kohta tulee täyteen 21 vuotta yhteiseloa. Niistä 15 vuotta avioliitossa, kaksi lasta, koira ja omakotitalo. Ihan niinkun täydellistä.

Paitsi, että ei ole.

Siinä omakotitalossa kun asuu kaksi yksikköä, minä ja muksut; ja mies ja sen elämäntyyli.

Miehen terveysintoilijan elämäntyyli alkoi pari vuotta sitten. Alkusysäys oli helvetin rasvakahvi tai mikälie Atkinsin dieetti.

Mies keskittyi täysin pitämään temppelinsä kunnossa ja me muut ihmeteltiin vieressä, että mitä tapahtui. Hänellä oli ja on yhä edelleen omat aikataulut ja omat ruoat, ja me muksujen kanssa tehdään omamme. Vanhempi lapsi kärsii tästä hirveästi, nuorempaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Itseähän se ärsyttää suunnattomasti.

Ei niitä papin edessä tehtyjä lupauksia sitten pidettykään. Ei kasvateta lapsia yhdessä, ei olla edes perhe enää. Eikä pariskunta todellakaan. Intiimi kanssakäyminen on loppunut totaalisesti, kun se treenaaminen vie energiat. Tai mistä minä tiedän mikä tai kuka ne vie…


Kuva Louis Tricot, ylin kuva Form. Kuvituskuvia.

Onhan tämä ihan perseestä, että parinkymmenen vuoden sijoitus on mennyt kankkulan kaivoon, ja pelistä katsoo keski-ikäinen mutsi. Yhtäkkiä herää ja miettii, että mitä oikein tapahtui. Miten tästä nyt sitten jatketaan.

Jos tililläni olisi rajaton saldo, niin suunnitelmani olisi selvä. Mutta täältä meiltäpäin ei vuokralle pääse ja asunnot maksaa rahaa. Lapsille kun haluaisi pitää ne vanhat kaveriympyrät ja koulun.

Sekin olisi jo lottovoitto, kun mies vaan lähtisi. Jättäisi meidät tähän, koska arki ei sinänsä muuttuisi. Mutta minun ei enää joka ainoa päivä tarvitsisi vastata kysymykseen ”mihin iskä meni”. Eikä siihen, että miksei iskä tule mukaan ja miksei iskä ole meidän kanssa. Eikä silitellä, kun esikoinen itkee, ettettehän te eroa.”

Nimim. Huijattu

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Elisa Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Urheilu vei minulta miehen”

  • Noora sanoo:

    Valitettavan tyypillinen tarina voi luoja ”jumppa jamppoja” ja ”jumppa liisoja”. Pois vaan ja äkkiä. Eikä tuossa auta terapiat, koska selvästi toinen ei edes ymmärrä tekevänsä jotakin perheelleen väärin. Jopa lapsetkin ymmärtävät että tilanteenne on täydellisen epänormaali. Älä hukkaa lastesi ja omaa ainutkertaista elämääsi. Et saa ikinä vuosia takaisin mutta edessäsi on vielä vuosikymmeniä!! Ja lapsillasi sitäkin enemmän. Nauti tulevista vuosistasi ja jätä jamppa jumppaamaan itsekseen!!

  • Itsekunnioitusta sanoo:

    Kyllä tässä on nyt kyse ihan jostain muusta kun avioliiton ongelmista. Se että mies on hylännyt myös lapset, on vakava ongelma. Se että vaimo hyväksyy tilanteen ja katselee sitä vuosia, on vakava ongelma. Molemmat ovat nyt aivan pihalla eivätkä halua ja/tai kykene korjaamaan ongelmia. Parisuhdeterapiaan asap!

  • Elisa sanoo:

    Miehelle ei nyt taida olla ihan selvää, että perheellisenä hän ei voi keskittyä pelkästään itseensä. Vakavan keskustelun paikka siis. Kerro, miten innostus vaikuttaa perhe-elämäänne ja kysy, onko hän valmis tinkimään elämäntavastaan perheensä vuoksi. Vastaus kertoo oleellisen.

  • Kollega sanoo:

    Kuulostaa samalle kuin mun entinenmiespuolinen kollega aikoinaan. Kotona ei mennyt hyvin, niin pakeni urheiluun ja myönsi tämän töissä kyllä. Loppujen lopuksi vaadittiin toinen nainen, jotta tämä mies sai erottua.

  • Hmm sanoo:

    Tekstistä ei käyny mitään sellaista ilmi, että onko kirjoittaja edes yrittäny tehdä asialle mitään. Taas kerran puhukaa. Yritä saada puolisoltasi selville mitä haluaa elämässää. Kerro se mitä sinä haluat elämältäsi ja puhukaa siitä miten lapset kokee nykyisen tilanteen. Jokaisella on oikeus omaan elämään myös puolisollasi. Toki kun lapsia on niin heidän elämä menee hieman molempien oman elämän ohi. Nuo iän ikuiset selitykset rahasta ja muista syistä miksi ei voi lähteä pitää unohtaa heti. Kun ei kykene enää asumaan yhdessä puolison kanssa niin sitte laitetaan kamat jakoon ja etsitään toinen asunto. Kyllä siinä luultavasti joutuu kärvistelemään pienillä tuloilla ja ihan helkutin kauan, mutta se on sen arvosta siinä vaiheessa kun yhteinen elämä aiheuttaa vaan huonoa oloa kaikille.

  • balanssi sanoo:

    Tyypillinen vastuun vierittäjä. Tivoo, että ratkaisut tekisi joku toinen.

    Marttyyrinä olo on loppujen lopuksi aika helppoa ja siihen jää koukkuun, sen sijaan, että asettaisi rajansa ja pitäisi ne. Se voi vaati vahvasti epämukavuusalueelle menemistä, mutta loppupeleisä se kannattaa.

  • Kokenut sanoo:

    Juu, noin se ero alkaa. Miehesi on jo lähtenyt. Hänellä se ilmenee liikuntana, toisella juomisella, työnä jne. Jos teillä ei ole puheyhteyttä, homma ei pelastu. Oletko kertonut hänelle esikoisen hädästä? Voiko esikonen kysyä itse isältään, missä mennään?
    Miehesi on kuin heiluva hammas. Odottele rauhassa, kyllä se siitä lähtee aikanaan.

    • Saman kokenut sanoo:

      No en kyllä odottelisi. Jos puhuminen ei auta tai miestä ei kiinnosta, pakkaisin hänen kamat ja sanoisin soronoo. Joo, kyllä se sattuu ja pelottaa. Mutta vielä enemmän tuo tilanne sattuu. Asiat järjestyy, kun laittaa ne järjestymään. Jos vain odottaa, että joku muu tulee ne järjestämään, saa odotella forever. Tekosyitä kaikki muut, miksi ei voi lähteä.