”Oletteko koskaan miettineet, miksi lapsen syntymästä on tapana tiedottaa: ”syntyi terve vauva”. Olen miettinyt tätä siitä lähtien kun minullekin syntyi terve vauva. Hän oli lähes täydellinen 9 pisteen vauva, täydellisen helpon raskausajan, virheettömien ultrien ja normaalin synnytyksen jälkeen. Hänellä ei todettu sairauksia, hän kasvoi rintamaidolla ja kehittyi normaalisti. Kaikki täpät saatiin rajojen sisälle neuvolakorttiin ensimmäisen vuoden aikana.

Sitten muutimme ulkomaille, toiselle puolelle maapalloa. Olin kyllä jo epäillyt, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en tiennyt mikä minua mietitytti. Lapsi tuntui olevan huonokuuloinen, ei reagoinut nimeensä. Oppi kävelemään, mutta saman tien juoksi. Kaatui naamalleen kivilattialle, mutta ei itkenyt. Nousi ylös ja jatkoi juoksuaan. Jatkoi juoksuaan, vaikka kutsuin häntä nimeltä. Ei vierastanut, ei ikävöinyt äitiä. Sanoja tuli, mutta satunnaisesti. Lapsi tuntui elävän omassa kuplassaan.

Lapsella todettiin autismi noin 3,5-vuotiaana. Terapioita aloitettiin. Muutimme takaisin Suomeen palvelujen piiriin ja lasta alettiin kuntouttamaan paremmin. Noin viisivuotiaana todettiin, että kehitysviivettä on niin paljon, että kyseessä on myös kehitysvamma. Sanoja oli tuolloin käytössä vain muutama, kekseliäisyyttä ja vauhtia senkin edestä. Mutta kun esikoulu alkoi, alkoi myös sanojen oppiminen, vähitellen kehittyi lukutaito ja kirjoitustaito.

Nyt poikani on 10-vuotias. Hän elää edelleen omassa kuplassaan, mutta saamme häntä sieltä pois aika ajoin. Hän osaa jo pyytää haluamiaan asioita, pitää autolla matkustamisesta, rakastaa dvd-levyjen kansia, omaa hämmästyttävän hyvän valokuvamuistin ja puhuu elokuvista oppimillaan vuorosanoilla, välillä sellaisella kielellä, jota en itse ymmärrä. Hän on minulle terve lapsi vaikka hän on autismikirjon lapsi, Kelan mukaan vaikeavammainen ja yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa kehitysvammansa vuoksi. Hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on.”,

kertoo autismi-diagnoosin saaneen pojan äiti.

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti vain... Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Tyttö tai poika, kunhan on terve?”

  • reunaehtoja sanoo:

    ””Ei sekään, että lapsi olisi terve kunhan se on oma.” ”

    Mitäs sitten jos ei ole edes oma? t. ei-terveen lapsen sijaisäiti.

    Ihan yhtä lailla on rakas ja ihana ja tärkeä, vaikka ei ole terve, vaikka ei ole oma. Se ei lapsen arvoa vähennä, onko hän terve, onko hän oma. Eihän lapsi tilannettaan valitse.
    Tavallaan ymmärrän kyllä kommentin ja tavallaan en ymmärrä ollenkaan. Ihmiset laittaa rakkaudelle ja lapsen merkityksellisyydelle merkillisiä reunaehtoja.

    Lasta voi rakastaa ehdoitta vaikka ei olisi oma. Jo Sylvi Kekkonen sanoi, ”pieni on sen äidin syli, johon mahtuu vain omat lapset.”

  • Stidi sanoo:

    Meillä samat kuviot. Odotusaika normaali,synnytys normaali ,lapsi 9 pisteen tyttö. Osaston pienin tosin.Alle kolmekiloinen suloisuus. Kaikki meni nappiin kolme vuotiaaksi. Kävelemään oppi suorilta jaloilta lähes kaksi vuotiaana ja kuten sullakin muuttui juoksuksi. Motoriikka pelasi,oppi hiihtämään,pyöräilemään ja koulussa lukemaan sujuvasti. Kehitysviivästymä huomattiin ja kehitysvamma diagnoosi tuli vasta 14-vuotiaana pahimpaan murrosikään. Autismin piirteet,puheen jumitusta ja jankutusta,älyllinen kehitysvamma. Arkipuhe sujuu hyvin lukuunottamatta hetkittäisiä jumituksia. Minustakin meillä ihan normaali elämä,vaikka tyttö ei koskaan kykene ammattikoulutasoiseen koulutukseen. Oppii asioita viiveellä,nyt harjoitellaan ruoanlaittoa yms.Työmuisti huono ,mutta muistaa varmaan kaikki lelunsakkin tosi hyvin ja niitä oli paljon . Tarkka ja harkitseva,rauhallinen.Pahemminkin voisi olla. Syömishäiriö puhkesi luultavasti jo pari vuotta sitten. Hoidon piiriin pääsi kovalla taistelulla vasta viime kesänä,kun painoi enää 38 kiloa.Vaikeaa ollut,mutta selvitty. Jos voisin parantaisin kehitysvamman ja syömishäiriön,joista hän kärsii niin kovasti. Muutoin olen hyvin ylpeä ja rakastan häntä sydömmestäni. Minun kaunis sydänkäpyseni

  • Ihanan erityisen lapsen äiti sanoo:

    Vuonna 2007 olin samaan aikaan synnytysosastolla yhden toisen ensisynnyttäjän kanssa. Kerkesimme vaihtaa vain muutamia kuulumisia kun toiselle tuli jo saliin lähtö. Minä sanoin hänelle, että ei ole väliä onko se tyttö vai poika kunhan se on terve lapsi. Hän sanoi takaisin, että ei sekään mitään kunhan se on oma lapsi. Jäin ihmettelemään hänen sanojaan. Synnytimme molemmat terveet lapset.

    Tapahtumasta kului 9vuotta. Vuonna 2016 lähdin synnyttämään mieheni kanssa kolmatta ennakkoasetelmiltaan tervettä lasta. Synnytyksen jälkeen, muutaman tunnin päästä kätilö tuli saliin ja kysyi olemmeko huomanneet mitään erityistä lapsessamme. Onko hän jotenkin erinäköinen kuin aiemmat lapsemme? Sydän pomppasi kurkkuun. Me ei ymmärretty yhtään mistä oli kyse. Meillehän syntyi täyden kympin poika?! Hän oli ihanan näköinen poika! Kätilö sanoi, että he epäilevät vahvasti lapsellamme Downin syndroomaa.

    Maailmamme romahti 😭 Miksi?Miksi näin? Onneksi tätä tunnetta kesti vain hetkellisesti. Neljäntenä päivänä kävimme mm.sydänultrassa ja neliraajamittauksessa. Kaikki oli hyvin ja olo alkoi itsellä jo helpottaa. Viiden päivän sairaalassa olon jälkeen kotiuduimme ihanan ja terveen pojan kanssa, joka oli vain erityislaatuinen ❤️ Meni pari vuotta ennen kuin jaksoin ymmärtää, että meillä oli kehitysvammainen lapsi..

    Tuona päivänä kun ajelimme poikamme kanssa sairaalasta kotiin, mieleeni nousi nuo 9 vuotta sitten minulle sanotut sanat. ”Ei sekään, että lapsi olisi terve kunhan se on oma.” Emme olleet olleet tekemissä hetkellisen huonekaverin kanssa 9 vuoteen. Kalusin Facebookia ja jostain ihmeen syystä hänen nimensä oli jäänyt mieleeni ja löysin hänet sieltä. Otin häneen yhteyttä ja kiitin häntä sanoista, jotka saivat merkityksen tuona päivänä kun saimme erityislapsen. Silloin selvisi, että hänellä on veli, jolla on myöskin Downin syndrooma ❤️

  • Kolmen erityislapsen äiti sanoo:

    Meille syntyi täyden 10 pisteen poika, lähes 10 vuotta sitten tammikuun pakkasiin 💖
    Oli jo vauvana syömisen kanssa ongelmaa, alun normaali kasvu kääntyi miinukselle… Sitten tuli motorinen kehitys viive..puhe puuttui oli omakieli, ihan oma univalve rytmi…listaa voisi jatkaa pitemmällekin.. 4 vuotiaana dg autismi ja liuta muita diagnooseja… Nyt on diagnoosina autistiset piirteet, hyvin iloinen ja persoonallinen poika, ikäisiinsä nähden 2-3 vuotta jäljessä. Päivääkään en vaihtais ja hänen vuokseen mennään läpi vaikka siitä surkean kuuluisasta kivestä.

  • Arvokas itsenään sanoo:

    Ei meilläkään normaalia lasta ole. Silti maailman rakkain ja teki minusta äidin ❤️ Synnyttyään kerroin että ihana poika tuli, ei ollut päällimmäisenä terveys. Hän on hyvä ja arvokas itsenään.

  • Kara sanoo:

    Me saimme kaksi päivää tyttäremme syntymän jälkeen tietää, että hänellä on sydänvika. Vika leikattiin tytön ollessa alle 2-viikkoinen. Silloin meille eräs viisas sanoi: ”Monesti kuulee vauvan syntymän jälkeen ’lapsi on terve’-kommentin vaikka oikeasti vanhemmille tärkeintä ei ole se, että onko lapsi terve vai ei. Tärkeintä on se, että hän on olemassa.”

  • Äiti vain... sanoo:

    Olen itse kirjoittanut samasta aiheesta kehitysvammaisesta tyttärestäni julkaistun valokuvasarjan yhteyteen.

    Linkistä pääsee lukemaan omat ajatukseni ja katsomaan valokuvaaja Niina Vehmaan huikean kuvasarjan tyttärestäni: https://niinavehmaa.wordpress.com/kuvasarjat/vajaa/

  • Yksis sanoo:

    Onhan se terve. Edelleen äidin silmissä ihan terve. Erilainen kuin muut. Erilainen kuin autistinen pikkuveljensä. Erilainen kuin se toinen veli. Erilainen kuin koulutoverit, mutta terve. Meidän autistinen ihan melkein 10-vuotias tyttö. Tyttö joka ei ensin puhui, sitten unohti puheen. Lopulta puhui Tuomas veturia ja nykyään pikakuulemalla niin kuin kaikki muutkin. Äidin ja isän korva kuulee kuitenkin eron kommunikaatiossa. http://tahdonasiat.blogspot.com/2018/04/yksi-sadastakahdeksastakymmenestayhdeks.html

  • Erityisen äiti sanoo:

    Kyseinen sanonta pitäisi päivittää muotoon ”tyttö tai poika, kunhan on hengissä”. Terve tai ei, yhtä rakas ja ihana lapsi on silti.