Tähän äidin hätähuutoon on tyttäreltä julkaisulupa.

”Tyttäreni yritti, taas, itsemurhaa.
Hän on 16v., kaunis, ihana luonteinen, herkkä tyttö. Minulle erittäin rakas esikoiseni.

Perheeni joutui vuosia kestävän kiusaamisen kohteeksi. Meistä tehtiin turhia lastensuojeluilmoituksia kerta toisensa jälkeen ja sossun vaihduttua lapsemme otettiin turhaan 2,5 vuodeksi. Saimme kovan taistelun jälkeen särkyneet lapset kotia. Lisäksi tyttäreni on kaksossiskonsa kanssa kärsinyt koko kouluaikansa kiusaamisesta.

Hän on kärsinyt pitkään ahdistuksesta, masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Hän on käyttänyt myös useaan kertaan huumeita pahaan oloon.

Puolitoista vuotta sitten koulun käynti kärsi jo todella pahasti ja hän aloitti viiltelyn, huumeiden ja alkoholin käytön. Samoin hänen kaksoissiskonsa reagoi aika lailla samalla tavalla. He ovat olleet reilun vuoden huostaanotettuja ja ovat eri nuortenkodeissa. Nykyiset paikat ovat hyviä ja siellä tehdään oikeasti nuorten eteen töitä. Kaksoissiskonsa pärjää hiukan paremmin nyt, kun hän on saanut uudenlaisen lääkityksen. Hänen itsetuhoisuutensa näyttäisi, toivottavasti lopullisesti, loppuneen ja elämä näyttää valoisammalta. Esikoisen kohdalla tilanne on edelleen järkyttävä.

Hän karkasi kaksi viikkoa sitten laitoksesta, koska hän halusi päästä psykiatrian osastolle saadakseen lääkityksen kuntoon ja kunnon apua pahaan oloon. Hänet saatiin lopulta kiinni tiistaina ja hän oli useamman tunnin sairaalassa seurannassa, koska oli karkureissunsa aikana käyttänyt huumeita useamman kerran ja esim. hänen verenpaineensa oli vaarallisen alhainen. Hän sai lähetteen nuorten psykiatriselle osastolle. Mutta kävi niin kuin arvasinkin. Osaston lääkäri olisi passittanut hänet heti seuraavana päivänä pois, mutta tyttären laitoksen psykiatri sai puhuttua pari päivää lisää. Osastolla hänen eteensä ei vaivaiduttu tekee mitään. Lääkkeitä ei vaivaiduttu tarkistaa sopivammaksi ja tyttären saadessa paniikkikohtauksen mikä päättyi siihen, että hän lopulta pyörtyi, hänet oli jätetty yksin. Hän heräsi pökräyksestä kippurassa, kyljellään ja aivan yksin aulan lattialta.

Tänään hänet haettiin takaisin laitokseen.
Ei edes aurinko ollut kerinnyt laskea, kun sain soiton, että tytärtä ollaan viemässä paikattavaksi sairaalaan hänen yritettyään, taas, itsemurhaa. Tytärkin keskusteli kanssani puhelimessa ja oli pahoillaan aiheuttamastaan surusta, mutta sanoi, että ei jaksa elää. Että hänellä on todella paha olla.

Olen epätoivoinen!

Olen jutellut nykyisen sossumme kanssa useamman kerran siitä, että Suomessa ei pääse vakavasta masennuksesta ja jatkuvista itsemurhayrityksistä huolimatta osasto hoitoon. Sossut ja monet nuoria paikkaavat lääkärit ovat yrittäneet vedota psykan osastojen lääkäreihin saadakseen nuorille apua, mutta turhaan. Minäkin olen hartaasti pyytänyt kummankin kaksosen kohdalla, että pitäisivät kauemman aikaan kuin arviointijakson joka kestää 1-4pv. Pyynnöt on kaikunut kuuroille korville. Useinmiten jo seuraavana päivänä passitetaan avohoidon piiriin.

Pitääkö minun joku päivä todeta, että pahin pelkoni on toteutunut ja tyttäreni elämä on ohi? Tyttäreni, jota niin moni rakastaa, mutta hän ei saanut tarvitsemaansa apua vaikka hän itsekin on sitä pyytänyt.

Kaikki lapsemme ovat ihania ja meille äärettömän rakkaita. Yhtäkään heistä en halua menettää. Mutta pelkään todella paljon, että joskus se päivä koittaa, koska Suomessa ei pääse hoitoon vaikka sitä kipeästi tarvitsisikin. Rahaa säästetään ihan väärässä paikassa. Ja se on jo aiheuttanut monen ihmisen ennen aikaisen elämän päättymisen. Toivon koko sydämestäni, että rakkaan lapseni elämä ei olisi liian aikaisin ohi vaan hän saisi tarvitsemansa avun, saisi elämäänsä mielestäni jokaiselle kuuluvan valon ja elämän halun ja saisi aikuisena elää tasapainoisen, pitkän elämän.

Saa jakaa.”

Rakkaudella, Suvi-äiti

Kuva: Sydney Sims

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle ElämäLapselle Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “”Tyttäreni yritti taas itsemurhaa, mutta psykiatrisella hänelle ei ole tilaa””

  • ElämäLapselle sanoo:

    Itku pääsi. Mutta, ”Suomen Mielenterveysseuran sivuilta löydät tietoa lapsen surusta ja sen käsittelystä.

    Täältä löydät vertaistukiryhmiä läheisensä menettäneille.

    Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00–07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.”

    Nuo löysin täältä. Oma veljeni yritti itsemurhaa ja minä soitin hänelle apua. Vanhempani eivät tajunneet tilanteen vakavuutta. Mutta veljeni kohdalle sattui superhieno lääkäri, joka auttaa häntä vieläkin.

  • Julmaa sanoo:

    Ihan hirveää luettavaa. Suomi muka sivistysvaltio?

    Voimia Suvi-äiti sinulle ja perheellesi!

  • Särkynyt äiti sanoo:

    Uskomatonta lukea tätä tekstiä, kun kirjoitit niin lähelle meidän elämästä. Esikoisen tällä hetkellä takaisin kotona, mutta paha olo ja itsetuhoisuus jatkuvasti läsnä. Psykan puoli suostui tekemään vasta uhattuani viedä tyttö yksityiselle Adhd testit, jotka paljastivat tytöllä olevan adhd, ovat tarjonneet vain 1krt/vko juttelua sairaanhoitajan kanssa vuosia, mutta tyttö ei saa näistä mitään irti, kun tarvitsisi käydä läpi traumoja ja vaikeita asioita, eikä jutella viikon kuulumisia.
    Lääkityksen vaihtoa ja tarkistusta olemme taas odottaneet kuukausia, kun tyttö tarvitsisi sitä nyt.
    Suljetulla tyttö pidettiin itsemurha yrityksen jälkeen seuraavaan aamupäivään ja siitä kotiin vaan, ilman mitään apuja/ohjeita tmv.
    Surullista ja kamalaa elää joka päivä peläten pahinta, ja kadottaen kokoajan palan tyttärestä johonkin kaukaisuuteen…