”Olenko todellakin niin huono äiti ja anoppi? Omasta mielestäni en ole, mutta miniän mielestä olen. Minusta on tulossa pian mummu, muutaman kuukauden päästä. Ja olen odottanut todella paljon että lapsenlapsia tulee. Sanoin vissiin väärän sanan eikä miniää ole näkynyt yli puoleen vuoteen.

Pyysin poikaani puhumaan kanssani ja kysyin että mikä on nyt niin huonosti ettei se miniä suostu tulemaan. Olen häntä rakastanut paljon ja aina lähtiessä halaan ja kerron että on rakas ja tarkoitan sitä myös. En tiedä johtuuko se siitä, että heillä on tällainen moderni koti. En voi ostaa mitään koska jos on vääränlainen/väärän värinen, niin se menee roskakoriin eikä minulla ole varaa sellaiseen.

Minä ajattelin että mummuksi tultua voi käydä ostamassa vauvalle kaikkea tarpeellista, enkä halua sitä että pitää koko ajan saada siitä kehuja. No olen nyt kaikissa mahdollisissa estolla ja ymmärtäisin jos olisin tehnyt tai sanonut jotain pahasti. Eli en saa heihin yhteyttä, en edes kysyäkseni että miten heillä menee. Ja ymmärrän että poikani on välikädessä ja hänen pitää tehdä niinkuin heillä on hyvä olla.

Ostin tuossa alkutalvessa vauvanvaatteitä, jotka heitin pois, kun kiellettiin ostamasta. Hetken päästä jo sanottiin että kyllä voin vaatetta jne ostaa, mutta sanoin että ei minulla ole varaa siihen että ne menee roskiin. Kaupassa katson aina vauvanvaatteita, joita olisi ihana ostaa, mutta muistan ettei kannata. Kun muutenkin olen pienipalkkainen.

Kaupallinen yhteistyö Perhevapaalta työelämään -hankkeen kanssa.

Kaikki oli todella hyvin ennen tuota raskautta ja sitten tämä alkoi. Minulla on ollut aikoinaan raskausajan masennusta ja synnytyksen jälkeistä masennusta ja näen samoja oireita nyt miniässä, tai toivotaan että on rauhoittunut tuo tilanne. Myös jo kuukausia sitten minulle tehtiin selväksi, että minun puoleltani sukulaisia ei kutsuta ristiäisiin, jolloin päätin että en mene minäkään. Ostin kyllä jo ristiäislahjan, jonka lähetän postitse heille.

Ajattelin että olenko ainoa äiti joka joutuu kestämään tämmöistä? En varmaankaan ole. Mutta he tietävät että poika on minulle kaikki kaikessa. On aina ollut ja nyt minusta tuntuu että joku palanen puuttuu. Ymmärtäisin, jos olisin alkoholisti mutta kun en ole edes sitä. Olen miettinyt päätäni puhki että miten tämä tilanne selviäisi, mutta ei mitenkään, koska se on täysin mahdotonta.

Kun nyt näyttää 99.99% siltä etten saa olla lapsenlapseni kanssa tekemisissä, enkä tiedä edes miksi, niin olen parille ystävälle sanonut että minä en tule kestämään sitä. En varmasti tule, kun tiedän että minulla on lapsenlapsi, enkä näe häntä koskaan. Se raastaa sydäntäni. Ja kaikki mitä miniäkin on minulta saanut… en ymmärrä miksi käyttäytyy noin ja ovatko tai pitävätkö he estolla juuri niin kauan kun heitä huvittaa.

Olen käynyt tästä asiasta terapeutilla ja sain miedon lääkityksen ahdistuksen aiheuttamaa unettomuutta helpottamaan. Vain kaiken tämän takia. Ajattelin että jos kirjoitukseni voisi julkaista niin voisin saada vinkkejä ja kuulla muidenkin selviytymistarinaa.”

Nimim. Olenko todellakin niin huono äiti ja anoppi?

Jos juuri sinulla on tarjota kirjoittajalle vinkkejä tai neuvoja tilanteeseen, osallistu keskusteluun kommenteissa alla. Muistetaan pitää keskustelu asiallisena!

Artikkelikuva Anthony Tran.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 125 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle mummuvaan Peruuta vastaus

125 vastausta artikkeliin “Tuleva mummu avautuu: en saa olla mukana lapsenlapsen elämässä”

  • Kuuleppavuan sanoo:

    Elämä on. Minun tyttären vei anoppi.

  • Nosework sanoo:

    Tuo tuntuu pahalta ja jollain tapaa tutulta.
    Takasimme pojan asuntolainan,poika meni naimisiin, hankkivat heti 2 koiraa, sitten tuli yksi lapsi.
    Sen tullessa raha-asiat sotkussa, piti vaihtaa asunto ”lähemmäs ”työpaikkoja.
    Takasimme heidän uuden asuntolainan hänen vaimonsa isän kanssa.
    Tuli toinen lapsi, kolmaskin sekä kolmas koira.
    Hoidimme kaikkia usean kerran viikossa,välillä useitakin päiviä, toisinaan apua tarvittiin noin 1/2 tunnin varoitusajalla , jotta vaimo saisi nukkua ! Kieltäytyä ei sopinut.
    Siis hoidimme myös koirat.
    Itse teimme raskasta fyysistä yötyötä koko ajan.
    Joskus yritin kieltäytyä kohteliaasti lastenhoidosta, mutta vastaus oli :saattehan nukkua kun lapset nukkuu. Väsymys oli järkyttävää ja huoli lapsenlapsista kova.
    Samaan aikaan toisen naisen (vaimon sisar)kanssa 2 lasta, joista meille valehdeltiin pitkään.
    Saivat vielä neljännen lapsen samaan aikaan, kun heille takaamamme asunto meni pakkomyyntiin. Saivat vaimon isän keploteltua takausvastuusta. Kaikki takausvelat meidän niskaan ja olemme toinen ali ja toinen yli 70-kymppisiä.
    11 vuotta hoidimme noita lapsia, veimme tapahtumiin kustansimme uimakoulut( monta vuotta, eri tasoja) leirit, tanssikoulut,kylpyläreissut, risteilyt, teatterit ym. Ostimme vaatteista kenkiin kaikille kuudelle. Opetimme heidät luistelemaan , hiihtämään. Ostimme oppi-ja ilo tehtäväkirjoja ja kirjoja , opetimme meillä. Kotona eivät vanhemmat vaivautuneet edes läksyjä tarkistamaan tahi seuraamaan , onko ne tehty!
    Kun ajattelimme että vanhemmat sitten selviäisivät moninaisista ongelmistaan.
    Siis oli myös koulun kanssa ongelmia, koulu tehnyt kaikista ”lasuja”. Lastensuojelu on täysin hyödytön.
    Mutta kun olimme jäämässä eläkkeelle, aloin kyselemään, koska alkaisivat hoitaa takauslainan maksuja edes vähän?
    Sitä ei olisi saanut tehdä. Eristivät lapsenlapset kokonaan meistä. Mitään yhteyttä ei ole eikä saa olla. Lapsenlapset repäistiin täysin irti.
    Nyt jo monen vuoden ikävä. Pankissa aikoinaan sovittiin että maksavat meille takauslainaa takaisin, koska pankki ei suostunut heille enää lainaa myöntämään.
    Olisimme voineet myös viedä oikeuteen , pankki antoi paperin, että ovat hyväksikäyttäneet meitä .
    Mutta eihän siitä mitään hyötyä olisi ollut, ulosotossa kun olivat ja ovat edelleen.
    Nyt maksamme lopun ikää siitä että olimme inhimillisiä ja autoimme.
    Mielestämme tämä on ollut liian kova hinta auttamisesta.
    Olemme todella surullisia.

  • Ei myötätuntoa sanoo:

    Kovasti oli marttyyriasennetta mummulla nyt matkassa. Ilmeisesti pojan perheessä pitäisi päästä kovasti pätemään, nuori pari eisaisi edes ristiäisvieraita päättää, kun äiti tietää paremmin.

    Itselläni on vastaava anoppi. Sekuntiakaan en ole katunut, että katkottiin välit. Sitä olen katunut, että kaksi vuotta elimme anopin pyörittämässä helvetissä. Olisi pitänyt pistää välit poikki jo paljon aikaisemmin.

    Tsemppiä aloittajan pojan perheellä! Olette toimineet viisaasti. Olisi itsekin pitänyt tehdä sama ennen vauvan tuloa, ei sen jälkeen.

  • Been there done that sanoo:

    Elämä on kuin peili. Mitä näet elämässäsi on heijastusta itsestäsi. Jos rakkautesi poikaasi, miniääsi ja tulevaa lastenlastasi kohtaan on aitoa rakkautta, pystyt rakastamaan heitä ja toivomaan heille kaikkea hyvää vikka et ikinä saisi nähdä heitä. He ovat aikuisia ja saavat näin ollen tehdä oman elämänsä suhteen ne päätökset mitä haluavat – juuri niin kuin sinäkin olet tehnyt. Heidän ”vikansa” ei ole se, että ne päätökset ovat erilaisia kuin sinun. Ajattelet ehkä olevasi joku elämän ja olosuhteiden uhri, mutta muuttamalla ajattelutapaasi huomaat että elämäsikin muuttuu. Keskittymällä ja olemalla kiitollinen siitä mitä sinulla on on paljon terveempi suhtautuminen elämään kuin valittaa asioista joita ei voi muuttaa

    • Been there done that sanoo:

      Anteeksi jos vaikutan tylyltä ja tunteettomalta, mutta tämä todella on oma kokemukseni siitä miten voi löytää mielenrauhan. En toivo muuta kuin kaikkea hyvää kaikille, myös sinulle alkuperäinen avautuja Tuleva Mummu 🙂

  • Paha akka? sanoo:

    Tämä voisi olla anoppini kirjoitus. Hän raukka on vain hyvää hyvyyttään tuonut meille pyytämättä vauvalle vaatteita (rumia, rikkinäisiä, vaatteita joissa vuosia kasvunvaraa tai vastaavasti ihan liian pieniä), leluja (mieluiten isoja ja äänekkäitä), sisustusesineitä, sisustustektiilejä, kun ”tämä valtava ryijy niin sopisi teidän olohuoneeseen…. ”. Ja sitten vingutaan kun se haiseva ryijy ei pääsekään paraatipaikalle. Vinkuminen tässä oli kauhea vollotus, kun mikään ei kelpaa.

    Anoppi tuli kyllä ristiäisiin, omien tarjoilujen kanssa. En kattanut niitä majoneesisötkötyksiä pöytään, anoppi kun ei ole turhan tarkka päivämäärien ja hygienian kanssa. Enkä muutenkaan, periaatteesta. Se ämmä yritti ihan joka tavalla kaapata ristiäiset omaksi juhlakseen. Seuraavana maanantaina anoppi tuli meille ja haukkui juhlat, mun sukulaiset, tarjoilut, jopa lapsen nimen.

    Nykyään on näiden ja monien vastaavien tempausten takia on blokattuna, eikä hänellä ole mitään kontaktia mun lapsiin, minä en edes moikkaa, jos näen kaupassa. Itseasiassa vaihdan kauppaa, jos havaitsen anopin auton parkkipaikalla.

    Anoppi raukalla ei ole aavistustakaan, miksi ei olla väleissä. Hän ei ikinä ole puuttunut meidän asioihin, ihan syytön pulmunen on. Yksinäistäkin on, kun on leski ja mun lapset on hänelle maailmassa tärkeintä.

    Ihan on tummu itse pissinyt muroihinsa. Mun (anopin itsensä diagnosoimat) mielenterveysongelmat on juorujen mukaan syynä. Ainut mielenterveysongelmani oli, että uskoin, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Annoin anopille mahdollisuuksia monta, liian monta. Sain osakseni jatkuvaa pilkkaa, syyllistämistä ja mitätöintiä. Lopulta päätin, että tuollaista paskaa en enää katsele.

    En usko, että lapseni menettävät yhtään mitään tuossa ihmisessä. Perheemme elämän laatu on parantunut huomattavasti, kun dumpattiin anoppi pois elämästämme. Huom! Myös mieheni mielestä.

    • mummuvaan sanoo:

      Ikävää luettavaa. Toivottavasti anoppisi käyttää omaisuutensa eläessään, että et joudu ottamaan vastaan perintöä mokomalta.

      • Paha aika? sanoo:

        Tutustu perintökaaren. Miniä ei peri mitään ilman testamenttia.

        Miksi luulet, että haluan tai tarvitsen anopiltani jotain? Haluan vain olla rauhassa tehdä päätöksiä elämässäni ilman anopin käskytystä. Ammattikin olisi pitänyt vaihtaa naisellisempaan anopin mieliksi.

        • mummuvaan sanoo:

          Ei aikuista ihmistä kukaan voi käskyttää. Ei ole voinut ilmeisesti sinuakaan. Vai vaihdoitko ammattia?
          Monelle miniälle anopin perintö, josta hän uskoo pääsevänsä osille miehensä kautta, on hyvinkin houkutteleva. Onneksi sinä et näytä sitä haluavan. Toivotaan, että anoppisi nauttii omaisuudestaan ihan itse.

          • Paha akka? sanoo:

            No, kun saa _ihan joka päivä_ kuulla ”hyvää tarkoittavia neuvoja” useampaan kertaan, niin kyllä siinä kyllästyy. Varsinkin kun asia esitetään alentavasti ja mahdollisimman ilkeästi. Mutta mädäntyköön omaan erinomaisuuteensa.

            Ja se perintö? Kolmannes purkukuntoisesta rintamamiestalosta muuttotappiokunnassa täynnä roskaa ja paskaa. Ei kiitos.

        • mummuvaan sanoo:

          Minulla on hyvä ja asiallinen miniä. Minulla oli myös hyvä anoppi ja äiti. Pahaa sanaa ei ole tarvinnut sanoa kenenkään meistä toisistamme, mistä olen elämälle kiitollinen. Olen kuitenkin testamentissani määrännyt, ettei lasteni minulta saamiin perintöihin ole entisillä, nykyisillä eikä tulevilla puolisoilla avio-oikeutta. Samaa suosittelen muillekin mummoille ja anopeille.

    • Luultavasti toinen paha akka. sanoo:

      Kuulostaa tutulta, yksikään vaate ei ole koskaan meille tullessaan ollut sopiva, huhtikuun lopussa syntynyt vauva sai 62cm toppapuvun.. joululahjaksi samana vuonna 62cm kesämekkoja, 146cm käyttävänä 134 koon vaatteita.. kauniisti aluksi sanoin että kysy ennen kuin ostat, kun osa vaatteista koossa 122 vastaa toisen valmistajan 116 tai jopa 110 kokoa. Mutta tärkeämpää oli ilmeisesti ostaa sitä mistä itse tykkää kuin mistä lapsi/mikä mahtuu lapselle päälle. Myös kaikkea turhaa sisustusroinaa on tänne kantanu, tuolla ne nyt on kylmässä varastossa kun ei tuo puoliso kuitenkaan halunnut heittääkään pois, enkä pakota, oma on äitinsä. Lapsen nimi ja kummien valinta luonnollisesti päin sitä itteään ja samoin se missä juhlittiin ristiäiset. Valikoivan syömisen kausi oli äidin kyvyttömyyttä ja lapsen hiuksetkin päin sitä itteään kun ei ollu mummon mieleen. Ainut avunpyyntö johti siihen että sain kuulla kyliltä anopin diagnosoineen mulle synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ohjeet ja neuvot lapsen hoitoon olisivat pahimmillaan vaarantaneet lapsen henkisen kehityksen ja kasvun – toki lapsenkin hoisin ihan huonosti ja kyllä hän viiden lapsen äitinä tietää paremmin (onneksi varhaiskasvatuksesta ja neuvolasta tuli päinvastaista viestiä ja sain siitä henkistä tukea, sisimmässäni tiesin toimivani hyvin). Ehkä osin koomista on että hänen lempilapsenlapsensa on nykyisin sellainen, jollaisen hän ennusti minun vanhimmastani tulevan minun kasvatuksellani (paljonhan on lapsen ominaisuuksista ja persoonasta kiinni enkä vähättele tai mollaa tätä lasta hän on hyvä sellaisena kuin on). Nykyään ei enää uskalla onneksi poiketa ”ohikulkiessa” hänen luokseen, eläkkeelle jäämisen myötä korkki aukesi pahemmin ja pois lukien sen ettei lasta tarvitse altistaa päihtyneille niin hän on äärimmäisen paha suustaan ja rajaton etenkin humaltuneena.

      Muutama ystäväni alkuun vähän jopa kyseenalaisti voiko olla vain periaatteellista ”anoppivihaa” nämä mun kertomukset. Mutta kerran eräissä kesäjuhlissa anoppi oli paikalla samaan aikaan ja näytti todellisen karvansa – eivät ihmetelleet ja kysyivät onko anoppi ihan terve päästään.

      Ja ennen kuin joku huomauttaa – ei perintöä ei edes ole oletettavissa tuolla juomistahdilla.

      • Paha akka? sanoo:

        Kyllähän näitä juttuja kertoessa ihmettelee, mihin sairaaseen rinnakkaistodellisuuteen sitä on joutunut.

        Mun anoppi halusi leikata mun lasten tukan ihan millisängeksi, kun heillä kasvaa pyörteen vuoksi ”tinttihyppyri”. Sitä on yritetty syljellä sijoitella. Kun kielsin, niin kuulin kuinka tärkeältä lasten tukat näyttää. Se kuolattu kuontalo oli parempi?

        Sekin on mielenkiintoista, kun joku tulee ja pistää toisen kodissa itkupotkuraivareiksi, kun miniä on vaihtanut ikkunaverhot.

        Mä toimin niiden sisustusjuttujen kanssa niin, että keräsin kaiken yhteen kasaan. Sanoin miehelleni, että saa säilyttää siitä kaiken mitä haluaa. Loput (eli koko kasa) palautettiin antajalleen. Oli muuten iso kasa ruskeaa lasia ja rumia verhoja. Sanottiin vielä, että jos yrittää vielä meillä sisustaa, viedään tavarat kierrätykseen.

        Joo, ja lasten tavarat.. pikkulegoja toi 2-vuotiaalle ja duploja 7-vuotiaalle innokkaalle rakentajalle. Lapsi itki pettymystään, anoppi halveksivasti tuhahteli, kuinka on samanlainen kuin minä, klassinen ”mikään ei kelpaa”. Pääasia kuitenkin lienee, että ne tuodut lahjat vievät paljon tilaa eivätkä vahingossakaan miellytä meillä ketään.

        Sen vielä ymmärrän että anoppi haluaa minulle pahaa. On itsekin sanonut, ettei voi sietää minua kun en tottele anoppia. Mutta miksi pahoittaa lapsenlapsen mieli? En ymmärrä, enkä hyväksy millään tasolla.

        Anoppi käy meillä nykyään lasten synttäreillä, kun mies kokee velvollisuudekseen hänet kutsua. Joka kerta jää paha mieli meille.

      • Kullankaivaja?? sanoo:

        Mun anoppi keksi mulle saman diagnoosin koska EN halunnut anopin apua. Hän olisi vastasyntyneelle mm juottanut tuttipullolla vettä että ei olisi niin usein nälkä, lisäksi fenkolivettä vatsavaivoihin ja olisi pitänyt vauvaa päivällä hereillä, että nukkuisi sitten koko yön läpi.

        Ja noista perintöasioista, Huoh! Meille yrittävät tyrkyttää rahaa ja sitten käyttää sitä vallan välineenä, ihan pienistä lahjoistakin lapselle yritetään vääntää ja väittää minun olevan vain ahne ja rahojen perässä. En ota vastaan heiltä lahjoja eikä rahaa, en edes lainan muodossa. Meillä on miehen kanssa avioehto eikä minulla ole oikeuksia perintöön, tästä sovittiin ihan yhdessä alusta asti. En halua appivanhemmilta yhtään mitään, haluan tosiaankin olla vaan rauhassa.

        • Paha akka? sanoo:

          Tämähän se. Anoppi keksi asioita joissa haluaa auttaa, ja suuttui kun en antanut esim pyykkirumbaa anopin pyöritettäväksi. Tuo onkin oiva kiristyskeino. Ja hyvä juoruilun aihe. ”En millään jaksaisi, mutta kun se mt-ongelmainen miniä ei saa mitään aikaiseksi….”

          Rahaa en ota vastaan. Täytin pyöreitä, anoppi toi 100€. Palautin. Lapsille tuotuja rahoja en palauta, lapset saavat ne pitää. Mies myös palauttaa äidiltään saamansa rahat. Ne eivät ole lahja, vaan velvoite olla anopin käytettävissä. Mua kiristi osallistumaan ties mihin juhliin missä saa pokaalejaan (=mun lapsia) esitellä tuttavilleen. Mies taas joutui tekemään ties mitä korjaustöitä. Joo, auttaminen on ok, mutta jos telkkari lakkaa toimimasta klo 4 yöllä, silloin annetaan muiden nukkua eikä velvoiteta ketään korjaamaan telkkaria paikan päälle.

  • Mummo sanoo:

    Minulla on ihan sama juttu,enole nähnyt lasta 7vuoteen,kyllä se koskettaa,odotan kun lapsi tulee täyikäseksi niin ottaako hän sitten yhteyttä mummun.

    • Nimetön sanoo:

      No miksi ottaisi? Tuntemattomaan ihmiseen.

      • Kiss1 sanoo:

        Jos minun mummut olisivat olleet hengissä kun täysi-ikäistyin, olisin ottanut yhteyttä. Kasvoin ilman isovanhempia, vaikka isän äiti olikin elossa kun olin vielä pieni. Lapsi kyllä ymmärtää, että muilla on mummit ja ihmettelen suuresti, jos ei kertaakaan mummustaan olisi kysellyt lapsena. Syytön se lapsi siihen on, ettei aikuiset kestä toisiaan ja saattaa aikuisempana olla vanhemmilleen katkerakin menetetystä ajasta isovanhemman kanssa. Varsinkin, jos tulee hyvin juttuun.

  • fammu sanoo:

    Et ole yksin tilanteessasi. Olen miettinyt, mistä johtuu, että tuoreet vanhemmat haluavat ja katsovat oikeudekseen valita läheisistä heidät, jotka saavat olla lapsen elämässä, häntä rakastamassa ja toiset eivät siihen kelpaa. Voiko kenelläkään (lapsella) olla liikaa häntä rakastavia ihmisiä? Voiko kukaan saada liikaa rakkautta?
    En usko, että syy olisi sinussa. Ei varmaan tuoreissa vanhemmissa (pojassasi tai miniässäsi) vaan tässä”ajassa” tai ”ajattelutavassa”, että vanhemmilla on oikeus tai jopa velvollisuus valita, kuka läheisistä saa kuulua lapsen elämään ja kuka ei.
    En tarkoita, että pedofiili ukki tai eno pitäisi kuulua ensisijaisiksi lapsenvahdeiksi vaan sitä, että tuoreet vanhemmat luulevat osaavansa arvioida, kenestä on iloa tai apua tai turvaa tai lohtua lapselleen, vaikka he eivät tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
    Luota itseesi ja rakasta lapsenlastasi. Toivottavasti saat mahdollisuuden myös osoittaa rakkautesi lapselle (ja hänen vanhemmilleen).

  • Hyljätty_ihminen sanoo:

    Minulle on myöskin tehty yhtä sun toista. Väitän että yksikään toinen äiti/mummi ei olisi kestänyt. Mielivaltaa ja syyttelyn,syytöksiä vaikka mistä. En juopottele,en polta,en käy edes kahviloissa yms. En seurustele jotta voitaisiin siitä moittia. Mitään en tee oikein enkä hyväksyttävästi. Muusta puhumattakaan. Tätä kestänyt vuosikymmenet. Enää en edes odota yhteydenpitoa. Kaikkeen tottuu😶

    • Nimimerkki sanoo:

      Mun anoppi ei juopottele, polta tms paheita harrasta. Hän on narsistinen ja rajaton ihmishirviö siitä huolimatta. Nyt itkee yksinäisyyttään pitkin kylää, kun kaikki lapset on katkoneet välit.

  • Ymmärrän sanoo:

    Hei tuleva mummu! Ymmärrän tilanteesi,olen elänyt siinä ja osittain edelleen. Anna välillänne olla tilaa. Älä mieti mahdollisia vikoja kenessäkään. Yritä luoda omaa elämääsi ja keskittyä siihen. Kaikkea ei voi aina ymmärtää,mutta sinun tehtäväsi ei ole vain ymmärtää muita. Olet ainutlaatuinen ihminen yhtä lailla kuin lapsesi lapsenlapsesikin, pidä itsestäsi huolta! Älä jää riippumaan kehenkään jos et kelpaa!

  • Kesäheinä sanoo:

    Itse tulin surulliseksi tätä mummun artikkelia lukiessa. Sinä sentään haluat olla heidän elämässään. Olen pahoillani tilanteestasi. En ymmärrä tälläistä. Kyllä poikasi ja miniäsi pitäisi ymmärtää puhua, mistä hiertää. Tosin ei se ole kertonut minunkaan lapseni mummu, miksi häntä ei kiinnosta tavata poikansa poikaa, enkä sitä enää odottakkaan. Se olisi ihme, jos näin tapahtuisi. Toivon, että teillä asiat selviää ja saat olla tuo ihana mummu. Kaikkea hyvää sinne💛

  • Mahdollisuus sanoo:

    Ehkä ongelma on nyt siinä miniän ja pojan suhteessa, oikeuta ongelmia tai pelailevat ja draamailevat, ja muut joutuvat miettimään mistä nyt tuulee.

    • Nimetön sanoo:

      Niin,aivan totta

    • Lipasto oven toiselle puolelle sanoo:

      Tai sitten vauvan mummun ja isän suhteessa. Mummeli on heilutellut tahtipuikkoa poikansa elämässä alusta asti, eikä aio päästää irti ”saavutetusta edusta”.