Mieheni luki Facebookista KonMarista ja innostui. Hänellekin vaatekaappi, joka on aina siisti! Hän hommasi kirjan, antoi minulle ja sanoi, että voisin lukea sen ja sitten referoida miten homma käytännössä toimii.

Minä olin kuullut tästä elämää mullistavasta metodista jo paljon aiemmin, kun oma Facebook-sivuni täyttyi siisteistä komeroista ja uuden, ”iloisemman” elämän riemusta. Niinpä mielenkiinnosta luin opuksen ja kerroin miehelle, mitä hänen pitää tehdä.

Aloitaisimme siis vaatteista. Muutaman jätesäkillisen ja useiden uusien korien täyttelyn jälkeen vaatekomero oli kyllä hieno. Elämä oli mallillaan. Teimme saman myös lapsille, tietysti oma komero jäi silloin hunningolle. Tosin vihjeenä kaikille tätä kokeileville, älkää antako lastenne valkata niitä iloa tuottavia vaatteita tai huomaatte laittavanne pois juuri kuukausi sitten ostamaanne collegepukua tai sitä tosi kivaa mekkoa, joka sopii täydellisesti lastenne silmien väriin ja oli vielä jopa tarjouksessa. Se mitä sinne kaappiin jää, on ne pehmeät ja kulahtaneet, polvista rikkimenneet, rasvatahraiset legginsit…

No niin, homma oli tehty ja alkoi uusi KonMari-arki. Isossa perheessä vaatteiden peseminen on pieni homma verrattuna siihen miten paljon aikaa kuluu niiden likaisten vaatteiden löytämiseen sänkyjen ja sohvien alta ja varsinkin siihen viikkaamiseen. Uusi viikkaustapa osoittautui, jo ihan ilman työajanmittaustakin, huomattavasti hitaammaksi verrattuna entiseen. Komerot olisi myös pitänyt uusia, sillä irtokorit tippuivat lasten käsistä, kun niitä kurkoteltiin ylemmiltä hyllyiltä ja harvoin ne vaatteet olivat siellä enää sen jälkeen pystyssä. Parittomia sukkia oli ihan yhtä paljon pesun jäljiltä kuin aiemminkin ja vaikka ne eivät ”tuottaneet iloa”, oli niitä pakko säilöä jossain.

Ongelmia aiheutti myös lapselta toiselle kierrätettävät vaatteet. Kun se mikä ei isommalle tuottanut iloa, piti ehdottomasti säästää seuraavalle ja vaikka nämä kasat eivät tuottaneet kenelläkään siinä vaiheessa iloa, oli ne silti säilöttävä jonnekin. Sitten se haalarirumba…

En tiedä miten se on Japanissa, mutta meillä valitettavasti on vielä joku 3-4 vuodenaikaa, jotka tietysti vaativat erilaisen vaatetuksen. On välikausihaalaria, takkia ja ulkohousua, talvihaalaria, kumisaapasta, on goretex-housua, pipoa, hanskaa, kuomaa, lenkkaria, kesätakkia, softshelliä, fleeceä, kurahousua ja lippiksiä. Mitä helkkaria näille tehdään, KonMari??

Mikään näistä ei tuota iloa sen paremmin minulle kuin lapsillekaan, mutta en minä voi sanoa eskarissa, ettei meillä oli kuravaatteita, kun ne eivät tuota meille iloa. Mitä tästä siis jäi käteen?

Tavaran määrä hetkellisesti väheni, mutta valitettavasti lapset kasvavat ja vaatteet kuluvat. Koululaisilla on ne ”must-jutut”, jotka on pakko saada kun muillakin on ja ne toden totta tuottavat iloa… Sen kuukauden, kunnes on toinen juttu odottamassa.

Mies kiroaa viikkaustapaa ja ei ikinä muista mikä laatikko piti sisällään ne t-paidat. Minä maksan ajallisesti huomattavasti kovemman hinnan kaappien siisteydestä käyttämällä iltani viikkaamalla sohvalla pieniä t-paitoja. Onneksi voi samalla katsoa paratiisihotellia.

Ja sitten sitä projektiraporttia: Nyt on päässyt konsultti höynäyttämään meidän perhettä. Tämä projekti aloitettiin, koska joku perheessämme näki tarvetta laadullisesti parantaa olemassa olevaa tilannetta. Lupaus paremmasta arjesta oli niin voimakas, ettei nähty tarpeelliseksi selvittää olemassa olevan järjestelmän parantamista, vaan haluttiin heti kerrasta uusi. Ei selvitetty kunnolla sidosryhmien tarpeita ja näin uhrattiin turhaa rahaa implementointivaiheessa.

Ongelmien tultua eteen ne järjestelmällisesti ohitettiin ja ”haudattiin” vaatekomeroon, sillä konsultti ei antanut selkeitä ohjeita miten toimia poikkeamien kohdalla. Ohjausryhmää eivät ongelmat joko kiinnostaneet tai sillä ei ollut halua ottaa kantaa mahdolliseen kustannusten nousuun, joten paljon vastuuta jäi toteuttavan portaan harteille. Ja näitä ratkaisuja tietysti kritisoitiin jälkikäteen.

Ei selvitetty paljonko resursseja kuluu järjestelmän ylläpitoon vaan suunnitelmat tehtiin vaan toteutusvaiheeseen asti. Kuten usein käy, saattoi jonkun osapuolen olot hieman parantua, mutta tässä tapahtui myös sekä kustannusten että työmäärän siirtoa momentilta toiselle. Lisäksi uusi järjestelmä on tuonut mukanaan täysin uudenlaisia ongelmia, joiden ratkomiseen käytetty aika on pois muusta työstä.

Ja sitten se mittarointi. Miten se ilon tuotto mitataan? Ja kuinka usein sitä pitää tehdä? Miten asettaa laatumittarit kohdalleen siisteyden, pyykin läpimenoajan, resurssien käyttöasteen ja kustannusten osalta? Ja tietysti se tärkein kysymys: Kenen iloa tässä pitäisi mitata?

Nimim. Oman elämänsä projektimanageri

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin avautumisesi alta lomakkeella! Valitsemme julkaistavat tekstit ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Suski Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “Toiko KonMari onnen? Aito projektiraportti!”

  • MääVaa sanoo:

    Erinomaisesti kirjoitettu mutta Herra Pääjohtaja olisi meillä kyllä saanut toteuttaa projektinsa ihan itse. Olisin ehkä hienotunteisesti vaiennut projektin kariuduttua henkilöresurssien puutteeseen.

  • Suski sanoo:

    Itse toteutan tätä silleen omalla tyylillä. Vaatteet roikkuu henkareissa ja on siinä helposti saatavilla ja nähtävissä, sekä viikkaukseen ei mene aikaa ja pysyy vaatehuone siistinä! Sukat ja alkkarit on koreissa. Olen aina rakastanut lajitella pikkusälää pienien korien avulla, joten se ei muuttunut mihinkään. Uskalsin vaihtaa uudehkon olohuoneen maton enemmän iloa tuottavaan, kun mietin miten paljon nykyinen minua harmittaa. (rahallisesti se ei ollut järkevää). Häkkivarasto pysyy järjestyksessä hyllykön ja laatikoiden avulla, ja sinne on helppo viedä niitä talvivaatteita kesäsäilöön. Ikinä en mitään tavaraa ole kiittänyt minkä olen hävittänyt. Uskon että tästä on monille hyötyä!

  • Manna sanoo:

    Mies halus konmarin muttei halunnut itse toteuttaa sitä?? Jos jonkun järjestyksen omaan kaappiin haluaa niin saa kyllä toteuttaa ite. Se joka viikkaa niin päättää miten viikataan✌️