Tiesitkö, että puolisosi tekee kaiken tämän?
Jos vanhempia on kaksi, ideaali olisi se, että hommat menisivät puoliksi. Tai edes suunnilleen tasan kykyjen, kiinnostuksen ja käytettävissä olevan ajan mukaan.
Monissa perheissä näin varmasti onkin. Mutta hyvin monissa ei ole. Toisella on paljon suurempi vastuu kaikesta ärsyttävästä, mitä kumpikaan ei erityisesti halua tehdä. Hyvin usein on vieläpä niin, että toinen vanhemmista ei edes tiedä, että nämä ärsyttävät jutut pitäisi hoitaa – kun jotenkin mystisesti käy niin että ne ovat aina kunnossa!
Siksi, että jonkun ne on pakko hoitaa, halusi tai ei.
Useimmiten nämä ikävät askareet, jotka tunnetaan myös nimellä metatyö, kaatuvat naisen harteille. Mies ei ehkä ihan oikeasti edes tiedä niistä, tai ei ainakaan ota asiasta vastuuta.
Tietysti jokainen voi pohtia, että onko esimerkiksi lasten opettajien muistaminen tärkeä asia. Mutta suurin osa näistä töistä on sellaisia, jotka on hoidettava, halusi tai ei.
Tiedätkö sinä, että puolisosi tekee nämä asiat:
– Järjestää vaatekaapit, vaatehuoneen ja kenkähyllyt. Pesee ja lajittelee kausivaatteet, kuten talvi- ja kesävaatteet, ja pakkaa ne säilöön. Karsii ja kierrättää pieneksi jääneet vaatteet ja heittää rikkinäiset pois. Silittää vaatteet ja huoltaa kengät.
”Minä pakkaan meillä talvivaatteet pois ja otan ne takaisin esiin. Sillä välin kun prosessi on käynnissä, eli eteinen jonkin aikaa kaaoksessa, mies ehtii tulla väliin huutelemaan että hirveä sotku, kerää nämä pois.”
– Täyttää saippuapullot ja ostaa varastoon kaikki kemikaalit ja muut tarvikkeet. Eli vessapaperit, shampoot, tiskiaineet, pyykinpesuaineet, ikkunanpesusuihkeet, aurinkovoiteet, hyttyskarkottimet, lääkevoiteet, lääkkeet ja kosmetiikan.
”Mieheni suhde esim. siivoustarvikkeisiin: missä ne on?”
”Että pännii se, että minä vaihdan AINA vessapaperirullan uuteen ja minä heitän AINA käytetyn suodatinpussin kahvinpuruineen roskiin. Voi kuulostaa pikkujutulta, mutta kun nämä ovat itsestäänselvästi minun vastuullani vuosikausia ja sanominen ei auta, niin kyllä ottaa päähän.”
– Tietää, milloin on lelupäivä. Pakkaa päiväkotiin pyydetyn vessapaperirullan hylsyn ja vanhan sukan sekä täyttää lupalaput koulukuvausta ja leirikoulua varten.
– On jyvällä siitä, mitä lapsi haluaa ja miten hän haluaa asioiden olevan. Missä järjestyksessä nukutusrituaali pitää tehdä? Ensin laulu, sitten satu ja sitten peittely vai toisin päin?
– Käy läpi kaiken lapsen kotiin kantaman ryönän. Ja sitähän riittää! On askarteluja, on lupalappuja allekirjoitettavaksi, on vahingossa mukaan otettu luokkakaverin t-paita, on tammenterhoja ja kastanjoita, on karkkipapereita ja irroinneita nappeja.
”En ihan tosiaan tiedä miksi allekirjoittaminen on aina minun hommani. Eihän se vie kuin hetken, mutta onhan se hassua että aina minä. Lapsetkin tuovat laput suoraan minulle.”
– Tekee kaikki tarvittavat toimenpiteet edellisille, kuten heittää roskiin, palauttaa, allekirjoittaa, asettelee paikoilleen ja korjaa.
”Mies ei kuulemma osaa ommella nappeja paikoilleen, siksi minä teen sen. Mutta eikö se opeteta jo koulussa?”
– Leipoo muille. On myyjäisiä, on talkoita, on urheiluseuran ja koulun sitä sun tätä. On tehtävä mokkapaloja, on täytettävä sämpylöitä, on valmistettava gluteeniton omenapiirakka…
”Talkoojuttuihin mies sanoo että ei osaa leipoa…enhän minäkään osaa! Minä sitä reseptiä tavaamaan kuitenkin joudun.”
– Hoitaa ilmoittautumiset ja muut paperityöt. Lapsi pitää ilmoittaa tanssitunneille ja lapsi pitää ilmoittaa retkelle ja kuvauslupalappu täytyy täyttää ja ennen terveystarkastustakin pitää täyttää terveystietolomake.
– Kiittää. Hankkii lahjoja ja kortteja jopa lähemmäs kymmenelle ihmiselle per lukukausi kiitokseksi siitä, että nämä ihmiset ovat hoitaneet, opettaneet ja kasvattaneet lasta päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.
”Hahaha tämä ei kävisi puolisollani mielessäkään! Ai miksi pitäisi viedä lahjoja?!”
– Valmistaa koko perheen juhlaan. On ilmoitettu että kiitos kutsusta tulemme, on tarkistettu vaatteet ja hankittu uudet, on käyty ostamassa lahja ja tehty kortti ja kenties hankittu kukkiakin vielä, on varattu kampaajat tarvittaessa… Juhlapäivänä on silitetty, pesty, suittu ja kammattu.
”Olemme eronneet, mutta mies laittelee edelleen viestejä että voinko mennä ostamaan ristiäislahjan hänen veljensä lapselle ja sellaista…sentään ei pyydä silittämään paitaansa!”
– Sama koskee lapsen harrastusta: ennen kilpailuja on pesty ja pakattu tarvikkeet, hankittu eväät ja letitetty tukat. On selvitetty kuljetusringit ja järjestetty kyydit. Ja on totta kai leipaistu ne mokkapalat!
”Saamme lasten kisakalenterit aina kauden alussa. Ennen jokaisia kisoja mies ihmettelee, että miten nyt on kisat ja miksi kukaan ei ole kertonut hänelle…”
– Järjestää lapsen syntymäpäivät ja järjestää lapsen kavereiden synttäreitä varten lapselle juhla-asun ja lahjan.
– Valitsee matkalle mukaan otettavat tavarat ja pakkaa ne. Sekä purkaa kamat kotiin tultua.
”Puolisoni pakkaa viikon matkaa varten yhden vaihtosukkaparin ja ehkä kahdet kalsarit. Olen alkanut pakata omaan laukkuuni hänelle lisää vaatteita jotta hän ei joudu käyttämään samoja koko matkan ajan.”
– Tietää, missä mikäkin esine kotona on ja ohjaa jatkuvasti muita löytämään ne.
”Asuimme edellisessä asunnossamme lähes kymmenen vuotta. Sinä aikana puolisoni ei oppinut sitä, missä kattiloita pidetään. Ehdotin, että hän saisi järjestää keittiön oman mielensä mukaan jos se helpottaisi. Se ei käynyt.”
Onko sillä sitten väliä, että toinen tekee tämän kaiken, mutta toisella ei välttämättä ole paljoa mitään omia vastuita? Ei tietenkään, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Mutta useimmat kokevat, että kaikesta vastuussa oleminen ja kaiken muistaminen on kuormittavaa ja raskasta.
Nykymaailmassa harvemmalla enää on sellaista tilannetta, että toiselle puolisolle vastaavasti kuuluisi kaikki autonhuollot, kodin kunnostamiset, puiden pilkkomiset, pihatyöt ja ruoan metsästys, mikä voisi selittää jakoa. Se, että auton joutuu viemään katsastukseen ei ihan vastaa päivittäistä, jatkuvaa metatyön tekoa.
Metatyön ongelma on sekin, että se ei oikein näy missään. Se tuntuu turhalta puuhastelulta, mutta se on kuitenkin pakko tehdä. Tehtäviä voi karsia vain tiettyyn pisteeseen. Huonekasveja ei ole pakko hankkia hoidettavaksi, mutta lasten koulunkäyntiin liittyvät asiat on pakko hoitaa. Opettajille ei tarvitse ostaa lahjoja, mutta saippuat ja vessapaperit on pakko olla paikoillaan.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Äiti 74 Peruuta vastaus
26 vastausta artikkeliin “Tiesitkö, että puolisosi tekee kaiken tämän?”
Uusimmat artikkelit
Mistä ihmeen kannon kolosta tuollaiset miehet on revitty. Tosi suomalaisia uroksia jotka ei tee akkojen hommia. Mutta kun sellaine kotitossukka ei kelpaa. Pitää olla oikea miehinen mies joka tekee miesten hommia kuten harrastaa urheilua, autoja, metsästää ja juo muut penkin alle. Sehän se on seksikästä. Sitten kuin itsestään tämän henkisesti järeän korven peikon odotetaan muuttuvan helläksi kuuntelijaksi ja vastuunjakavaksi koti-isäksi. Good luck with that.
Kyllä suomalainen rooliajattelu on niin takahikijältä. Naiset hoitaa poikiensa kaikki asiat niin kauan kuin he ovat kotona ja jopa sen jälkeen. Osaako kouluikäinen poikasi pestä pyykkinsä? No ei kun äiti tietää paremmin eikä usko että vaatteet tulee puhtaaksi. Kuka siivoaa poikasi huonaan? No äitihän sen tekee koska muuten joku sukka saattaisi jäädä sangyn alle. Kärjistettyä, mutta panee ajattelemaan.
No tätä artikkelia ei kyllä yksikään mies lue. Mikä ihmeen pakko on tehdä noin paljon jokseenkin joutavaa työtä?! Ai niin, nyt tajuan! Sehän on se turha nipotus että pitää olla samanlainen kuin muutkin viiteryhmän nipottajat. En ole tehnyt puoltakaan artikkelin luetteloimista tehtävistä. En osta lahjoja enkä lähettele kortteja. Jos ei tekstiviesti riitä niin olkoon. Jos ei joku saa itse vessapaperia niin olkoon pyyhkimättä. Jokainen pesee omat rytkynsä ja silittää jos tahtoo. Teen pitkiä työpäiviä kodin ulkopuolella koska on pakko. Kyllä mies oppii äkkiä hoitamaan asioita kun on pakko. Syyttäkää vain itseänne tyhjän nipottajat. Olisitte edes kiitollisia kun on koti mitä siivota ja lapset vaikka vahingossa hankittuja. Niin, ja kai siitä miehestäkin on joskus jotain hyötyä. Ukrainan naiset pääsee nyt helpolla kun ei oo enää kotia eikä ehkä miestäkään.
No mutta, kun on leski eli ihan yksin vastuussa omista ja miesten velvollisuuksista, niin ei ole ongelmaa kuka ne tekis 🙂
Jos tähän kaikkeen lisää vielä erityislapsen/lapsia, niin työt lisääntyy 50%vielä lisää. Sitten vielä mies, joka omasta mielestään tekeekin paljon sohvalta käsin. Niin apua. Tämä on todella hyvä juttu, että tiedämme muidenkin uivan samassa veneessä.
Täähän alkaa jo meillä naisilla kun raskaustesti näyttää plussaa. Siinä kun on neuvolat, labrat, kelat ja kaikki muutkin asiat..sit kun ne on hoidettu ja mennään synnyttämään niin sairaalassa sitten lasket märkien vaippojen määrää ja merkkaat niitäkin vihkoon käskystä, lisäksi ilmoitat neuvolaan synnytyksestä, lypsäät käsin maitoa, harjoittelet imettämistä, ilmoitat sukulaisille vauvan syntymästä, otat vastaan vierailioita, suunnittelet tarvittavat lisähankinnat, eikä levätä saa ollenkaan.. sen jälkeen se vaan jatkuu, terveystarkastukset, neuvolat, kelalle lisää lappuja..huoh! Ja ne laput tulee kotiin nimenomaan lapsen äitille. Siitä on sit hyvä jatkaa kun on jo ehdollistettu siihen et kaikki nämä asiat kuuluvat äitille.
Jos et eläisi hyvinvointivaltiossa ei olisi neuvolaa, terveystarkastuksia eikä kelaa riesana. Tajuatko ollenkaan etta valitat että, sinun pitää käyttää veronmaksajien kukkarostaan maksamia palveluja. Tässä sulle uutinen: Muuta pois Euroopasta niin ei oo pakko käyttää mitään palveluja koska niitä ei ole.
Olin lähes totaali yh näissä asioissa lasten isän kanssa, mikään ei joutunut ellen minä sitä hoitanut, ei vaikka luki kalenterissa. Jos minä unohdin, niin hoitamatta jäi. Herraa ei edes kiinnostanut, ei kuunnellut mitään ja kaikki tuli ihan uutena asiana, vaikka niistä oli useamman kerran sanottu. Ihan sama mistä oli kyse. Minä hoidin KAIKEN, exän lapset edellisestä liitosta lähtien. Olisivat kulkeneet alasti ilman minua. Exällä ei ollut mitään hajua lasten vaatteiden koosta, ikinä ei kysynyt onko minulla rahaa ostaa niitä vaatteita. Hänelle tuli lapsilisät 5 lapsesta, mutta silti minä pienistä rahoistani ostin kaikki, penniäkään en häneltä saanut. Kyllä oli niin tyhmä, että sen ihmisen matkaan lähdin. Olin ihan loppuun palanut. Kun lapset oli vähän isompia ja sain itseni vähän parempaan kuntoon, niin lähdin ja jätin sen paskan taakseni. Olisinpa jaksanut tehdä sen paljon aikaisemmin. Mikään ei eron jälkeen muuttunut, paitsi se, että ei tarvinnut kaitsea sitä aikuista mies lasta. Kaikki helpottaa, kun ärsytys vähenee.
Sama juttu. Olen yrittänyt huolehtia siitä, etteivät jo aikuistuneet lapseni joutuisi samaan jamaan, mut huonolta näyttää. Onko se y-kromosomin aiheuttama tyyppivika, miehen äidin vika, meidän tyttölasten äitien vika vai missä ihmeessä menee metsään?
Tämä oli kovin miesvastainen kirjoitus. Haluaisin siis tuoda myös toisen näkökulman. Rakensimme taloa minun nykyään jo ex-puolisoni kanssa. Vasta silloin ymmärsin, että miehilläkin saattaa olla niitä metatöitä. Joskus metatyöt saattavat liittyä palkkatyöhön, joskus taas normaaliin arkeen. Kuka huoltaa perheen kaksi (?) autoa, kuka tankkaa ja pitää huolta huolloista, kuka kiertelee siellä motonetissä aina uudestaan etsimässä jotain osaa autoon, ruohonleikkuriin, lapsen mopoon tms. Meillä tämä konkretisoitui, kun aloin ymmärtää miten paljon asioita miehelläni piti olla hallussa talonrakennukseen liittyen. Siinä vaiheessa minusta alkoi yhtäkkiä tuntua, että lapsen ja perheenhoito oli ihan pikkujuttu. Toki tällaisia tilanteita elämässä on yleensä kohtuu harvoin, mutta toisaalta myös lapset ovat pieniä vain melko pienen ajan. Vaikka siis olemmekin jo eronneet, niin edelleen muistan lämmöllä hänen asioidenhoitokykyään. Ja jos joku miettii, että mitä kaikkea talonrakennuksessa pitää mielessä olla, niin ihan hemmetin paljon asioita!!! En edes osaa luetella niitä kaikkia.
Auto huolletaan yleensä kerran vuodessa ennen katsastusta, varaosia ei tarvitse etsiä Motonetin la on varaosahaku nettisivuilla , sinne auton rekisterinumero ja arvot , sen jälkeen Motonetin palvelutiskille, sieltä pyydetään varaosa ja kassalle maksamaan, meneehän siihen 15min ja jos jonoa no hetki kauemmin. Tulpat vaihtaa 15min. Öljyt öljy suodattimen 30min. Isommat vaatii vähän enemmän duuniin mutta silti ajallisesti äiti joka tekee kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä hommat tekee paljon enemmän.
Olen siis nainen mutta tehnyt myös autohuoltoja.
Ihan itse maksan, huollatan ja katsastutan autoni. Teen myös työtä, jossa joutuu ajatella ja keksiä itse ratkaisuja ongelmiin.
Silti hoidan kaikki juoksevat asiat itse, käyn kaupassa ja hoidan lasten asiat. Maksan talouden menoista puolet. Eikä tämä saa ärsyttää?
Samaa olin juuri tulossa kirjoittamaan.
Miksi naiset nykyään jatkuvasti ja laskevat jokaisen pienenkin työnsä? Esim kokeen allekirjoitus. Mikä iinä on niin helkkarin uuvuttavaa, että se pitää listata ja sitten röyhistellä rintaa, että kun MINÄ teen kaiken.
Usein tuollainen uhriutuminen on oire jostain ongelmasta. Tai sitten se johtaa ogelmii.
…hoitaa kaikki sukulaisten ja tuttavien syntymäpäivä- yms. muistamiset ihan riippumatta siitä, ovatko ne ns. omia vai puolison sukulaisia. Ja sitten hymyilee vieressä, kun puolison mummo selittää tohkeissaan jollekin sukulaistädille, että ”kyllä xxx aina muistaa meidän syntymäpäivät, kortti tulee aina”. Juu, xxxpä hyvinkin – hän ei edes tiedä, milloin mummonsa syntymäpäivä on.
Pitää kyllä sanoa että itsellä olisi kunnostautumisen varaa näissä päivämäärissä, mutta yleensä kyllä minä olen se joka niitä lahjoja sitten kiireellä käyn ostelemassa, ja huolehdin äitienpäivä-, isänpäivä- ja joululahjat myös mun miehen sukulaisille. Mun äidilläni on taas aivan mahdottoman hyvä päivämäärämuisti, joten hän yleensä kyselee oonko muistanut mun isovanhempien synttäreitä. Hauskinta tässä on se, että tekee näin myös mun isän vanhempien kohdalla, ja isäni ja äitini ovat olleet kohta kymmenen vuotta erossa, mä ilmoitan sitten isälleni et muistitko äitisi syntymäpäivän. No eihän se koskaan ole muistanut.
Mistä ihmeestä muille naisille riittää aikaa ja energiaa ja kiinnostusta pitää huolta miehen sukulaisten kummin kaimojen syntymäpäivistä. Jos ei oma mies tiedä eikä viitsi vaivautua muistamaan niin se ei todellakaan ole minun murheeni. Minä en nimittäin ole se joka mieheni kasvatti. Saavat sitä minkä kasvattivat. Piste.
Meillä ehkä minä äitinä olen huolehtinut siksi kaikesta, varsinkin lapsiin liittyvästä, että niin olen halunnut tehdä. Stressaisin siitä jos tietäisin, että joku osuus olisi miehellä. Yksi päivä totesin, että haluan olla lasten elämässä täysillä mukana. Ajatella, miten moni isä jää lasten elämän ulkopuolelle, kun eivät käy mukana neuvolassa, opettajan tapaamisessa, eikä välttämättä mukana edes ekana koulupäivänä. Ja itse minä mieluiten sen tytön tukan letitän. 😉 Mies hoitaa kyllä talossa kaiken sen mitä en osaa: autot, remontoinnit, sähkötyöt, vaikka joo – eihän ne ole jokapäiväisiä.
Olet siis ulkoistanut miehesi suuresta osasta lasten elämää. Kuinka on oman elämäsi laita?
Miten kirjoittaja on muka näin tehnyt? Sekö on myös naisen tehtävä varmistaa että miehellä on lämmin suhde omaan lapseensa? Voi mies osallistua vapaasti, mutta jos ei osallistu se ei ole naisen syy.
Olemme asuneet 15 vuotta samassa talossa ja koko tuon ajan on tavarat olleet keittiön kaapeissa samoilla paikoilla. Silti mies ei edelleenkään löydä keittiössä mitään ja laittaa kaikki tavarat vääriin kaappeihin ja laatikoihin, kun tyhjentää tiskikonetta. Mies ei myöskään tiedä esim. mistä ruuista tai millaisista voileivistä 16-vuotias lapsemme pitää.
No tyhjentää kuitenkin!
Usein miehiä/avuttomampaa kumppania puolustellaan sillä, et hyvä, että jotain tekee, vaikka päin mäntyä tekeekin. Toisinaan ihan järkyttävän kaoottinen vaikutus.
Just tänään mies väitti mun säilövän tyhjii hammastahnatuubeja kaapissa. Muuten hyvä mutta mies on hoitanut lasten hammaspesut joten en tiennyt niiden olevan tyhjiä
Kuka kirjoitti arkeni? Mies on reissutyössä. Nyt on kuitenkin ollut työmaat lähellä ja päässyt käymään kotoa päin…ei muista muistuttaa esikoistamme (koulussa jo) tietyistä asioista….Esim. tulin juuri iltavuorosta ja huomasin, että lapsi ei ollut pakannut kouluteppuun kirjojaan (olivat tänään koulusta kokopäivän retkellä, joten oli vain vatteita). No minä sitten kirjoitin lapselle keittiönpöydälle lapun: pakkaa kirjat reppuun. Huoh…. tosta listasta puuttui viikon ruokalistan suunnittelu. Ja kun kysyt ruokaehdotuksi? Vastaus: ei oo väliä…sitten valitetaan että aina samaa…
Tämä kirjoitus naurattaa yksinhuoltajaäitiä. Tämä huono äiti voisi kirjoittaa siitä kuinka ei osaa ottaa miestä kuvioonsa kun aina tottunut tekemään kaiken yksin. Osallistamisen hankaluudesta, mitä kehtaa ja mikä on oikein kun liiaksi miettii jopa miesystävän tuntoja.
Parasta oli, kun 4 vuotta samassa asunnossa asuttuamme, tulin koulusta kotiin ja mietin, että miksi kattilallinen vettä on liedellä. Vastaukseksi sain, että vieras halusi juoda teetä. Liettä vastapäätä pöydällä oli 4 vuotta ollut vedenkeitin, mutta ei mies sitä ollut tajunnut….. Myöhemmin vieraalle naureskelin asiasta ja hänkin oli vain, ettei sanonut mitään kun luuli ettei se keitin toiminut.