Tämä on kaupallinen yhteistyö Kiasman kanssa – ihan mahtavaa!

Testin lähtötilanne oli varsin otollinen. Vaativaa koeyleisöä Kiasmaan ei tarvinnut raahata mukaan, sillä koeteinit oli päässeet jo päiväkoti-ikäisenä Kiasmaan monet kerrat. Älkää siis koskaan aliarvioiko päiväkodin hyvää työtä varhaiskasvatuksessa, päiväkoti-iässä Kiasmaan viety lapsi oppii jopa pyytämään sinne teininä. Se on jo melkoista!

Kompassissa Pohjoinen sitten.

Teinin numero 1 suosikki oli Arttu Niemisen 4 minuutin pituinen videoteos ”Awareness” eli suomennettuna tietoisuus. Niemisen videoteos oli nuoremman teinin mielestä ”hieno ja vaikuttava”. Tiedä sitten, herättikö ihmisen tietoisuutta ainakin jossain määrin käsittelevä teos teinissä jotain elämää suurempia ajatuksia, vai olivatko kuvat ja maisemat vain hienon näköisiä. Joka tapauksessa hyvä, että tykkäsi.

Isomman teinin suosikki teos oli Laura Könösen ”Still Life” vuodelta 2013. Könösen teoksessa nähdään vihreitä omenia, joiden sisusta on kiveä. Isomman teinin mielestä kirkkaan vihreät kiviomenat olivat hienoja ja pääsimmekin yhdessä pohtimaan teoksen merkitystä. Ahaaelämyskin saatiin, kun luettiin teoksesta kertova teksti. Tässä käsitellään siis jotain ikuisuutta ja elämän lyhytaikaisuutta. Kivi on materiaalina lähes ikuinen, kun taas omenat pilaantuvat. HUOM! Huono Äiti ei ole taideasiantuntija, joten annamme jokaisen tehdä omat päätelmänsä. Positiivista tässä on se, että omenat nostivat teinin päätä pois kännykältä ja hetkeksi jopa innoittivat keskustelemaan.

Miespuolisen henkilön suosikki oli lyijytetty Omenapuutarha. Radoslaw Grytan ”Apple Orchard” vuodelta 2004. Mielenkiintoista tässä oli se, että puut oli lyijyllä päällystetty ja siis ikuistettu, vaikka lyijy on ympäristömyrkky ja oli ennen vielä hyvin merkittävä sellainen.

Ja Huonon Äidin suosikki oli teos ”Rebekka ja kansallispuku”.

Hiljattain edesmenneen kuvataitelija Raakel Kuukan teos vuodelta 2003. Kuvassa Kuukan nuorempi lapsi Rebekka, joka tunnetaan nykyään myös artistinimellä ”Yeboyah”. Raakel Kuukan omin sanoin teoksesta: ”Mielikuvissamme elää edelleen suomalaisuuden symbolina kultakutrinen Elovenaneito. Rebekan tummahipiäinen olemus ei ole suomalaisuuden perikuva. Vai voiko Rebekka ja kansallispuku – kuvasta tulla sellainen.

Näyttelyn lähtökohtana on ollut henkilökohtainen kokemukseni valtaväestöstä ulkomuodoltaan poikkeavan tyttären äitinä. Kysymykseni on: Mitä ihon väri, hiukset ja pukeutuminen kertovat tai jättävät kertomatta identiteetistämme? Ja määrittelemmekö suomalaisen ihmisen olemuksen edelleen 1900-luvun alkupuolella syntyneiden mielikuvien mukaan? Pyrkimykseni on myös luoda uusia positiivisia mielikuvia liittyen erilaisuuteen tai kyseenalaistaa käsitettä erilainen. Olemmeko sittenkin kaikki tavallisia omassa ympäristössämme.”

Tästä teoksesta syntyikin mielenkiintoinen keskustelu suomalaisuudesta sekä saamelaisuudesta. Teiniosasto ei ollut omien sanojensa mukaan käsitellyt saamelaisuutta koulussa juuri lainkaan ja saamelaisten historia Suomessa oli täydellisen sumuverhon takana. Pientä tsemppiä sivistyspuolelle nyt tähän kohtaan!

Kenelle näyttely sopii? Näyttelyyn voi tulla kaikenikäisten lasten kanssa, kuten arviosta näkyy, myös teinien.

Paljonko riittää nähtävää? Hyvä puolipäiväretkikohde, lopuksi kahvit ja pientä syötävää kahvilassa.

Huono Äiti arpoo neljälle sisäänpääsyyn näyttelyyn sekä kahvit ja pientä naposteltavaa. Kerro meille kommenteissa kenet sinä ottaisit mukaan näyttelyyn, ja olet mukana!! Osallistumisaikaa on 15.11.2022 saakka ja voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. ARVONTA PÄÄTTYNYT. KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!

Artikkelikuvassa Kaija Kiurun teos ”Forcing Nature” vuodelta 2019.

Lähde: 1

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia