Jaahas ne ovat taas ne viikot, kun pitää valmistautua päiväkodin ja koulun kevätjuhliin. Toisilla on enemmän hommaa, kun on tiedossa koulujen päättäjäisiä ja lakkiaisia, mutta muillakin ohjelmassa on juhlavaatteiden hankkimista ja opettajien ja hoitajien muistamisia.

Siitähän riittääkin mielipiteitä. Pitääkö opeja ja hoitajia muistaa vai ei? Mikä on sopiva lahja, mikä on liian vähän, mikä liikaa? Minkä arvoinen lahja katsotaan lahjomiseksi? Pitääkö äitien väsätä itse tehtyjä lahjoja yötä myöten? Saako opettajalle viedä alkoholia lahjaksi?

Jos lahjat hankkii jokaisen lapsen hoitajille, opettajille ja harrastusohjaajille, summasta voi tulla yllättävän iso. Lahjojen hankkiminen vaatii tietysti myös aikaa ja vaivannäköä. Olisiko koko lahjarumba parempi lopettaa vai onko kyseessä kiva tapa, josta on myös kasvatuksellista hyötyä?

Kymmeniä vuosia päiväkodissa lastenhoitajana toiminut nainen kertoo, mikä on hoitajan mielipide asiaan:

”Ne teidän lapset haluaa antaa hoitajille lahjoja. Se on ihan sisäsyntyisenä heissä, että tärkeää ihmistä halutaan muistaa ja ilahduttaa. Lahjat ovatkin enemmän lasta kuin meitä hoitajia varten.


Kuva Jerry Wang, ylin kuva Arren Mills.

Karu puoli tässä on se, että jo viisivuotiaat osaavat kilpailla lahjoilla ja kiusata toisiaan niistä. Kysellään, että mitä sinä annat tädille ja milloin sinä annat lahjan tädille. Kallis lahja on parempi, kilpavarustelu on samaa kuin vaatteiden ja lelujen suhteen. Lapset on opetettu siihen, että ne joilla on varaa ostavat kallista, jos ei niin sitten on köyhä. Vaikka eihän se niin mene.

Kaikki eivät halua ostaa lahjoja tai haluavat käyttää rahat muuhun. Ja sitten on niitäkin perheitä joissa ei oikeasti ole varaa ostaa hoitajille lahjoja. Siinä ei ole mitään väärää.

Vastustan itse kilpavarustelua ja sitä että perheiden pitäisi näyttää että heillä on varaa ostaa lahjoja.

Minä kerron lapsille aina, että ilahdun eniten siitä, että saan heiltä piirustuksen. Pyydän, että kuvassa on lapsi itse ja minä, ja sanon että laitan kotona piirustuksen jääkaapin oveen. Kotona otan kuvan piirustuksesta ovessa ja päiväkodissa näytän kuvan lapselle: katso, tähän ripustin sen. Kerron, että se on paras lahja mitä voin saada!”

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö päiväkodin hoitajia ja lapsen opettajia muistaa lahjoilla? Stressaatko lahjojen hankinnasta? Keille kaikille hankit lahjat, ja onko se sinun vastuullasi vai osallistuuko puoliso? Oletko tuntenut syyllisyyttä siitä, että et ole hankkinut lahjaa?

Osallistu keskusteluun kommenteissa, olitpa sitten vanhempi, hoitaja tai opettaja tai vaikka molempia!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ope Peruuta vastaus

26 vastausta artikkeliin “Terveiset päikyn tädiltä: Sun lapsesi HALUAA antaa hoitajalle lahjan!”

  • Nimetön sanoo:

    Mistä se lapsi tietää, että keväällä pitäisi antaa lahjoja?

    • Äiti ja hoitotäti sanoo:

      Meillä opetettiin lapset kiittämään mmkummeja joululahjoista ym
      Ja annettiin myös pienet lahjat.
      Mielestäni tämä kiittäminen on tärkeä taito ja se opetetaan lapsille myös…eiväthän he sitä muuten tiedä.
      Kevät/kauden päättyminen on perinteisesti ollut kiitosten aika.

  • Opettaja Uudeltamaalta sanoo:

    Juurikin piirrokset ja lapsen itse tekemät asiat ovat parhaita. Minä opetan alakoulun puolella ja minulla on monia, monia piirroksia ja kirjeitä aarrearkussani. Laitan saamani piirrokset aluksi kotona juuri jääkaapin oveen ja ajan kansswa ne siirtyvät aarrearkkuun. Sieltä sitten joskus kaivan esille ja muistelen niitä lapsosia, joilta olen teokset saanut. Olenpa yksissä häissäkin antanut Sulhaselle kehystettynä hänen 2. luokalla tehdyn taulunsa lahjaksi.

  • Yläkoulun niuho sanoo:

    Olen opettaja. En tarvitse lahjoja, enkä osta/tee lahjoja lasteni opettajille. Saan työstäni palkan. Jos lahjoja saan niin olen vilpittömästi ilahtunut, mutta käsitykseeni oppilaasta en anna sen vaikuttaa, lahjomaton oppilas on samalla viivalla. Lahjonta ei siis vaikuta arviointiin. Lisäksi tällaista lahjomistapakulttuuria tärkeämpänä pidän pilkkusääntöjen opettamista.