Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Kuinka monesti olenkaan kironnut itseäni, omaa tyhmyyttäni ja lapsellisuuttani kiitos exän taitavat selittelytaidot. 6 vuotta kesti suhdetta, joka tuntui jo alussa ahdistavalta. Miksikö en eronnut? No sitä voisi täysin verrata johonkin uskonlahkoon, missä lahkon johtaja on niin taitavaa puhumaan ja markkinoimaan itseään, vaikka niissä puheissa ei mitään järkeä olisikaan. Vaikka hienot puheet hänestä itsestään, ajatusmaailmastaan, ja toimintatavastaan ei kävisikään toteen, niin sitä vain syyttää itseään. Jos eteen tulee tilanne mikä ei itsestä tunnu hyvältä ja oikealta, niin johtaja osaa senkin perustella, tai selittää hyvin, ja tietysti syyllistää. Hän oli niin taitava puhumaan ja keksimään tekosyitä että loppujen lopuksi itse koin olevani se lapsellinen ja ilkeä ihminen. Niin TAITAVA että monta kertaa eroa miettiessänikin ajattelin kuinka hyvä mies se on, eikä tuommosia hirveästi tule eteen. Vika on minussa, minun lapsellisuudessani ja tunnevikaisuudessani, vaikka todellisuudessa hän ei käyttäytynyt niin kuin antoi ymmärtää.

Hän puhui aina vain itsestään, kuinka rankkaa hänellä on käydä töissä jne.. (ihan kuin muut ihmiset eivät kävisi töissä). Suhteen alussa hän asui äitinsä asunnossa enimmäkseen yksinään koska äiti asui kaiken aikansa uuden miesystävänsä tykönä. Exä sai käyttää äitinsä autoa koko ajan, äiti kävi täyttämässä jääkaapin, siivoamassa, pyykkäämässä, varasi tarvittaessa esim. nuohousajan ja hammaslääkäriajankin jne. AIKUISELLE POJALLEEN. Vaikka minua suhteen alussa tuo touhu suuresti kummastutti ja ärsytti, niin silti exä osasi niiiin taitavasti kaikki selittää, että pidin häntä edelleen hyvänä sulhasehdokkaana, ja minun pitäisi vain parantaa omaa käytöstä.

Vuodet kuluivat ja minä olin ottanut exäni äidin paikan, hoidin kaikki ja riitoja tuli välillä sen johdosta.. olin niin idiootti, että päätin tehdä jopa lapsen hänen kanssaan, vaikka syvällä sisimmässäni tiesin hoitavani senkin yksin, niin kuin kävikin. Lapsi ei ollut helpoimmasta päästä ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jo raskausaikana silmäni alkoivat todella aueta ja ero tuntui oikeasti hyvältä ratkaisulta, ei kuitenkaan erottu, kun syytin jälleen itseäni ja raskaushormoneita.

Ensimmäiset vauvakuukaudet menivät masennuksen siivillä ja pelätessä etten napsahda ja heitä vauvaa ikkunasta ulos. Olin niin yksin, exä oli se viimeinen, jolle olisin voinut avautua, koska tiesin jo että hän ei yrittäisi olla avuksi arjessa, vähättelisi minun tilaani, ja lopuksi saisin kuunnella pari tuntia hänestä ja hänen ”väsymyksestään”. En uskaltanut puhua neuvolassa koska pelkäsin että minut leimattaisiin hirviöäidiksi ja lapsi otettaisiin pois, vaikka eroon minä siitä silloin halusinkin. Pahimpana aikana nukuin vain 2-3 tuntia pätkissä, päivisin en ollenkaan. Olin niin sekaisin, että jälkeenpäin hirvittää.

Kuva Jen Theodore.

Niihin aikoihin muistan eräänkin aamun jonka olin aloittanut jo klo 5.00. Istuin sohvalla nukkuva vauva sylissä tuijottaen välissä seinää, välissä ostoskanavaa kunnes exä vihdoin aamupäivällä heräsi keittämään kahvia ja naureskeli kun ”on niin humalainen olo kun on nukkunut VAIN 7 tuntia”, sanoin että enköhän minä ole väsyneempi, minkä hän jälleen kerran sivuutti ja vähätteli.

Kerran ystävän kanssa puhelimessa puhuessani ystävä sanoi että ”tuo sinun tilanne kuulostaa kamalalta kaiken kertomasi perusteella, eikä sinun pitäisi joutua kestämään tuollaista ja silti sinä joka kerta lopuksi puolustelet häntä”, siinä oli yksi hetki, joka herätteli minua tajuamaan tilanteen Lapsen ollessa yli vuoden olin päättänyt että eroan, en kestänyt enää aikuista lasta, joka vältteli kaikkea ilmaista työtä ja välillä palkallistakin työtä. Kotona ei rempattu mitään tai tehty ulkotöitä ja sisätöitä ellen minä sitten tehnyt. Hänen äitinsä kävi edelleen välissä esim. halkoja kantamassa ja latomassa, samalla kun talon ”mies” nukkui päikkäreitä, istui koneella ja valitteli kun on niin rankkaa, ja sormi kipeä, ja selkä kipeä jne. Silti hän on pitänyt itseään aina niin miehisenä miehenä ja maailman raskaamman työn raatajana, kellään ei ole niin rankkaa kuin hänellä.

Työvuorot miehellä meni niin, että viikko töitä – viikko vapaata. Oli monia vapaaviikkoja kun hän ei käynyt kertaakaan talon ulkopuolella. Illalla saatoin tulla töistä, jossa minulla oli yleensä aina lapsi mukana, koska mies ei voinut hoitaa, jos ei ollut saanut tarpeeksi nukkua tai muu tekosyy. Tiskivuoret, pyykkivuoret, paskaiset lattiat, ja muutenkin sekaisin oleva kämppä olivat odottamassa joka ilta ja päivä kun tulin kotiin. Tekosyitä kotitöiden hoitamattomuudelle oli muun muassa se että ”ei hän (exä) kerkiä tehdä mitään, kun olen niin nopea” tai ”olin juuri tulossa laittamaan astiat mutta sinä taas kerkesin ensin”, nämäkin kerrat silloin kun jätkä on vapaaviikolla koko päivän istunut ja nukkunut kotona sillä välin kun minä olen töissä lapsi mukana, ja tulen kotiin 21.00- 22.00 aikoihin, ja alan laittamaan erittäin väsyneenä ja stressaantuneena astioita, että olisi huomiselle edes puhtaita astioita.

Eron koittaessa exä yritti kovasti syyllistää minua, kun en yhtään ajattele lapsen parasta ja kuinka haluan rikkoa perheen, mutta se päätös oli täysin oikea ja paras lapselle. Nykyään asutaan exän kanssa n. 20 min ajomatkan päässä toisistamme, lapsen hän ottaa hoitoon yhdeksi yöksi n. kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Nyt hän on työtön jälleen, eikä hänellä ole mitään muuta tekemistä tai menoa kuin istua kotona koneen äärellä. Ehdotin, että ottaisi vaikka edes kahdeksi yöksi, johon hän sanoi ottavansa peräti kahdeksi yöksi, jos kaikki menee hyvin.

Tiedän hyvin ettei hän ole ainoa tuollainen mies ja isä tässä maailmassa, eikä edes pahimmasta päästä, mutta en pääse vain tämän jutun yli juurikin sen takia, että hän aina ja edelleen markkinoi itseään ja on antanut kaikkien ymmärtää että hän on meidän suhteessa kaikkensa tehnyt, ja hän on aina yrittänyt, että toisella on hyvä olla ja silti toinen vain kärttyää eikä mikään kelpaa. Jos hän olisi puoliksikaan sitä mitä väittää, häntä ei olisi niin monta kertaa jätetty ennen minua ja jos olisi niin minä en olisi.

Eron jälkeen koin niin suurta onnellisuutta, ja sen jälkeen kauhean järkytyksen ja katkeruuden tunteen, kun aloin miettimään suhteen tapahtumia ja muistamaan kaikki pienemmätkin asiat, jotka olivat saaneet mieleni hyvin alas. Miksi en pöljä lähtenyt? Tajusin kuinka olin tuhlannut elämästäni 6 vuotta tuollaisen ihmisen takia, ja voisin edelleen tuhlata.”

Nimim. Katkeroitunut

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Teoriassa vaikutti täydelliseltä, käytännössä täysi susi”

  • Nyt hyvässä suhteessa sanoo:

    Minusta tajusit aika nopeesti. Itse kärsin yli 10v. Mies oli myös väkivaltainen, valehteli, loppuvuodet työtön jota elätin ja hän varasti tai myi lastenkin rahat ja tavarat. Pahimpina hetkinä valvon ja kärsin siitä miten olen pilannut lasteni elämän miesvalinnallani. Mies kohteli heitä huonosti. Olin väsynyt ja hulluuden partaalla miehen puheiden ja hänen aiheuttamien sotkujen ja väkivaltaisen hallinnan vuoksi. Mies karkoitti sukulaiseni ja muutimme usein. Suurin pelkoni oli että karmea elämäni paljastuu ulkopuolisille. Häpesin valtavasti.

    Ei se ollut minun häpeäni. Erosta on yli 10 vuotta. Lapset ja minä kävimme psykoterapiat läpi. Lapsilla on edelleen haasteita karmean lapsuuden vuoksi vaikka voivat kuitenkin ”ihan hyvin”. Elämä jatkuu.

    Kuten kuvasit, nämä tyypit ovat taitavia. Normaali ihminen, joka on heikoilla jostain syystä, on hyvä uhri näille tyypeille. Itse en nähnyt todellisuutta ajoissa vaikka ahdisti helvetisti. Elämä oli kamppailua ja vahinkojenhallintaa. Ei siinä pystynyt ajatella. Kuvio on monimutkainen vaikka ulkopuolisten on helppo neuvoa. Nyt ajattelen että eron syyksi riittää se, etten halua olla kyseisen henkilön kanssa. Ei tarvita ”oikeita syitä”. Ja niitä syitä olisi ollut kun olisi ilman manipulaatiota niitä ymmärtänyt heti katsoa. Toivottavasti joku pelastuu tiedon ansiosta ja lähtee nopeasti vastaavasta suhteesta.

  • eronnut isä sanoo:

    Ammatti avulla saat hänet pääsi sisältä, ja opit kuuntelemaan omia tarpeitasi.Voimia🤗

  • Onnellinen sanoo:

    Itse erosin 16 vuoden jälkeen suhteesta, josta olisi pitänyt erota 10v aiemmin. On yleistä vitkuttaa eroa ja toivoa muutosta liian pitkään. Itse en silti kadu enkä ole katkera. Sain liitosta kaksi ihanaa lasta. Jos heillä olisi eri isä, he eivät olisi juuri noita lapsia. Toivottavasti pääset katkeruudesta. Sait lapsen, opit paljon itsestäsi ja parisuhteista. Itse löysin eron jälkeen uuden, hyvän parisuhteen. Tällä kertaa tiesin mitä haluan ja missä rajani menevät. Kun osasin ja uskalsin sanoa mitä haluan ja mitä en siedä heti reippaasti suhteen alusta asti, olen saanut mitä olen halunnut.

  • Selvinnyt sanoo:

    Itse tuhlasin vastaavassa tilanteessa yli 18 vuotta elämästäni, joista ainakin viimeiset 12 vuotta yritin päästä eroon suhteesta. Viimein kun pääsin pois olin niin onnellinen että tuntui kuin olisi herännyt eloon uudelleen. Joka kerta kun luen vastaavia tapauksia tulee muistot mieleen ja olen yhtä aikaa sekä pahoillani jokaisen puolesta joka on tämän kokenut että uskomattoman iloinen jokaisesta joka on tällaisesta selvinnyt pois. Väkivalta ei aina ole fyysistä ja oma kokemus on että tällainen henkinen väkivalta satuttaa aivan yhtä paljon. Pahinta on vielä se että vaikka suhde on ohi, pelko jää omaan mieleen vielä vuosiksi ehkä jopa ikuisesti. Itselläni vieläkin tulee välillä painajaisia tai paniikki kohtauksia vaikka erosta on jo 2 vuotta. Voimia sinulle ja jokaiselle joka on samassa tilanteessa. Ainoa neuvo jonka voin antaa on hae itsellesi apua.

  • anonyymi sanoo:

    Te kaikki, jotka olette olleet tuollaisessa suhteessa ettekä tahdo päästä siitä yli, niin menkää ammattia-auttajalle. Ei kannata tuhlata enempää elämää vellomaan ajatuksiin, kun ette ole tehneet mitään väärää.

  • Eronnut sanoo:

    Mä olisin voinut kirjoittaa melkein samanlaisen tarinan omalta kohdalta. Tsemppiä ❤️

  • Väsynyt sanoo:

    Itku pääsi kun luin tätä. Itse olin täysin samanlaisessa liitossa 15 vuotta ja lopulti jätin kaiken taakseni ja poistuin kuvioista; taakse jäi tavarat, talo ja kaikki muistot. Rakensin täysin alusta uuden elämäni. Lasta hoidetaan viikko-viikko-systeemillä. Näin pari vuotta myöhemmin edelleen syyllistää ja haukkuu selkäni takana esim. vaatevalintoja lapselleni kun ei joka viikko ole uusia vaatteita. Miksi pitäisi olla?! Olen pohtinut terapian aloitusta, jotta pääsisin kaiken tämän yläpuolelle.

  • Samaistun sisko sanoo:

    Olen elänyt juuri tätä samaa elämää. Hienoa että pääsit siitä miehestä eroon. Tuollaiset tappavat itsetuntosi ja uskon ihmisiin. Tsemppiä!

  • Liinu sanoo:

    Minulla meni 19 vuotta samantyylisessä elämässä. Ole onnellinen että pääsit eroon jo kuudessa

  • En minä ainakaan suostuisi tallottavaksi. Enpä :/ sanoo:

    Ole onnellinen, että tajusit kuudessa vuodessa. Itse olen sietänyt kaikennäköistä, osin samankaltaista paskaa jo 16 vuotta. Ja nyt kun olen lähdössä, vedetään kaikki kortit tutusta syyllistämisestä vihoitteluun ja uhkailuun ja toisaalta myös vedotaan empatiaani ja myös tietysti noihin lapsiin ja perheen rikkomiseen. Ja pahinta on tajuta, että kuinka pahasti olen itseni tallonut ja itselleni (ja samalla tietty myös puolisolleni, mistä otan vastuuni) valehdellut vuosikaudet. Miten minä, joka olen aina ollut niin vahva ja itsenäinen, olen voinut päästää jonkun ihmisen niskani päälle noin täysin? Toivon todella tästä pääseväni ja että saisin asiat käytyä läpi, vaikka terapiassa, jotta voin päästä tästä eteenpäin.

    • Nimetön sanoo:

      Tätä samaa mietin. Miten minä itsenäinen ihminen päästin jonkun niin niskan päälle. En usko tekeväni toiste samaa virhettä. Nyt kuusi vuotta eron jälkeen exän satunnaiset ”avautumiset” eivät mene enää ihon alle.

    • Enpä olisi itsestäni uskonut sanoo:

      Ihan kuin olisin tämän kirjoittanut. Nyt yhteistä taivalta takana 17v, 10v naimisissa ja 3 lasta. Itse menin nyt terapiaan, koska haluan lähteä tästä parisuhteesta. Nyt syyllistetään kodinrikkojaksi ja vaikka miksi. Ehdotellaan että kyllä se tästä, kun hänkin NYT muuttuu. Nyt ollaan valmiita jopa parisuhdeterapiaan ja vaikka mihin kun eropaperit on jo kirjoitettu. Odotin tätä tilannetta n. 7 vuotta, ja nyt riittää kun nuorin lapsi on jo 10.. vielä kun saadaan talot ja omaisuudet jaettua niin..

  • Jenna sanoo:

    Ymmärrän täysin mistä puhut. Kirjoitat, kuin täysin omasta tilanteestani. Ihan todella ärsyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. En kadu eropäätöstä päivääkään. ❤️

  • Nimetön sanoo:

    Kuin oma tarina. Mut mä oon jotenkin aatellut et tuo on eletty, elämä on tavallaan edessä pitää kurottaa tulevaan.

  • Elettyä elämää voittajana sanoo:

    Eroon ja eron jälkeen kuuluu käydä asioita läpi ne voi murehtia ja märehtiä, mutta täytyy myös päästää irti ja onnitella itseään että silmät avautuivat ja pääsit pois suhteesta, nyt voit elää elämää itse, exäkin rauhoittuu ehkä, alkuun yrittää syyllistää koska on aina tehnyt niin, mutta huomaa pian että sinä pärjäät ilman häntä. Ole lempeä itsellesi ja muista että olet voittaja ja takana on vain elettyä elämää!