Jälleen yksi uusi asia pitkään listaan siitä, miten jotkut asiat on vaan helpompia kun lapset ovat pieniä:
Vaatteiden hankinta eli shoppailu.

Jos sulla on leikki-ikäinen lapsi,joka tarvitsee uuden takin, niin sä kävelet liikkeeseen ja ostat sen. Jos tämä samainen lapsi keksii nurista jotain, esimerkiksi takin huonosta väristä, niin sä kerrot, että Batman käyttää samanlaista rotsia ja asia on loppuunkäsitelty. Lapsi on tyytyväinen ja äiti on tyytyväinen!

Kun lapsi saavuttaa tuon murrosiän maagisen rajapyykin, edellämainitun vaatekappaleen eli takin ostaminen, saa asiat ihan uusille sfääreille.

Tässä tapauksessa jo lähtökohdat shoppailulle olivat katastrofin tasolla.
Lapseni ilmoittaa minulle kaupungin isoimman ostoskeskuksen helvetillisessä kuhinassa, ettei ole syönyt koko päivänä mitään, koska koulussa oli ihan pahaa ruokaa. Saatoin sisäisesti itkeä hieman tämän kuultuani, mutta korjasin tilanteen ehdottamalla hampurilaisia viereisessä pikaruokalassa.

Teini halusi pitsaa.

Minä en halunnut.

Ensimmäinen mykkäkoulu siis saavutettu jo ennen yhdenkään takin sovitusta…Tästä tulisi hauskaa!

Pääsimme sopuun ja söimme hampurilaiset (tunsin voittaneeni). Tämän jälkeen kolme (3!) tuntia pelkkää takkien sovittelua ja ”leppoisaa” yhdessäoloa.
Kaikki kaupungin nuoriso- ja urheiluliikkeet läpikäytyämme oli pakko todeta, että tehtävä jää suorittamatta. Tässä kaupungissa ei ole yhtään takkia, joka kelpaisi lapselleni.

Ylin kuva Sara Rolin.

Hiljaisuudessa ajeltiin kotiin ja mielessäni toivoin,että pakkaset eivät yllättäisi ihan heti. Kotiin päästiin ja lapsi ilmoitti, että voisi aivan hyvin kulkea vanhalla takilla (vetoketju rikki), tai isoveljen vanhalla (kolme kokoa liian suuri). Shoppailuepisodista on nyt aikaa muutama viikko ja edelleenkään teini ei koe tarvitsevansa uutta takkia…

Tätä asiaa ystävän kanssa miettiessä, keksimme ratkaisun: Nuorisolle suunnattu vaateliike,johon vanhemmilta olisi pääsy kielletty. Ostokset tapahtuisivat niin,että nuori menee kyseiseen liikkeeseen ja kertoo myyjälle, mitä etsii. Kun tarvittava tuote on löytynyt, kauppa ottaa videopuhelun avulla yhteyden vanhempaan ja hyväksyttää ostoksen. Nettipankilla ostosten summa kauppiaalle ja asia hoidettu.
Kaupasta astelee ulos tyytyväinen nuori. Kauppaan jää tyytyväinen myyjä ja kotona odottaa tyytyväinen vanhempi!

Löytyykö muista äideistä kannatusta idealle, vai olenko ainoa, joka kipuilee asian kanssa?!

Nimim. Hermoromahdus ostoskeskusessa

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle mh Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Teini + shoppailu = HELVETTIÄ”

  • feministinatsin äiti sanoo:

    Koulussa oli itsenäisyysjuhla 5.12. Teini ilmoitti minulle töihin 4.12. klo 15.35, että tarvitsee kyseiseen itsenäisyysjuhlaan mekon, jonka tulee olla sininen, valkoinen tai sinivalkoinen. Vaikka teinin kanssa olemmekin samassa mittakaavassa, ei minunkaan vaatevaraastooni kuulu soveliasta kolttua.
    Joten kun pääsin töistä, lähdimme kohti kaupungin ostoshelvettejä.
    Tästä kaupungista ei löydy mekkoa, jonka tyttäreni kelpuuttaisi.
    Oikaisen suoraan lopputulemaan ja kerron, että noin klo 20 tiimoilla päädyimme juhlavasti kiilteleviin mustiin pöksyihin ja mustaan pitsipaitaan, jotka tietenkin sijaitsivat eri puolilla kaupunkia..
    Seuraavana päivänä tyttäreni tuli kotiin ja ilmoitti, että KAIKILLA muilla oli mekot ja nyt ne luulee, että hän on joku feministinatsi.

  • Poletti sanoo:

    Shoppailuko ainoa ongelma? Ne vaatteethan täytyy sovittaa myös! Kyseinen tapahtuma on verrattavissa kidutukseen, rääkkäykseen tai huonona päivänä tappoon, jos jotain voi päätellä esiteinin (kyllä – esi!) ilmeistä ja eleistä. Pojalla on ilmeisen maaginen kyky todeta vaatteet hyväksi tai huonoksi pelkällä aistituntemuksella. On se ihan hyvä, hän toteaa vilkaisemattakaan vaatetta. Jos saan kiristämällä (uhkaan jättää hänet ilman vaatteita koko loppuiäksi ja takavarikoida puhelimen) hänet sovittamaan, vedetään vaate hätäisesti puoliväliin ja todetaan vaate hyväksi tai huonoksi. Sovitukseenhan ei kuulu takin vetoketjun kiinni laittaminen, kengännauhojen solmiminen, puseron helman alas vetäminen, housujen vetoketjun/napin sulkeminen tai housujen kokonaan ylös nostaminen.

    Tämä kuuluu ilmeisesti siihen joka äidin ja isän vanhemmuudenkorkeakoulun kurssiin ”Vaatetus: sen hankinnat, haasteet ja tavoitteet”?

  • Velkavangitar sanoo:

    Miten niin teini-iän kynnyksellä vasta shoppailu hankaloituu. Mie en uskalla ostaa vaatteita ilman käyttäjien mukanaoloa jo nyt vaikka ovat vielä alle kouluikäisiä 😀 Odotan innolla sitä päivää, kun voin vaan lykätä rahan käteen, että hus siitä vaateostoksille. Periaatteessahan on jo mahdollista pistää nuori yksin ostoksille, varatkoon vaatteen niin, että vanhempi käy seuraavana päivänä sen lunastamassa ja voilá, asia hoidettu.

  • mh sanoo:

    Siis takit ja muut vaatteet tilataan nykyään netistä. Ei teinit enää kivijalassa juurikaan käy. Säästää hermoja.

  • Justiina-äiti sanoo:

    Kyllä kiitos, teinivaatekonseptisi olisi tervetullut! Pakotin teinityttäreni kerran valitsemaan lenkkarit yhden tavaratalon valikoimista. Sanoin ettei lähdetä ennen kuin on valinnut jotkut tarjolla olleista. Teinipojan kanssa oli helpompaa. Noin 15-vuotiaasta alkaen ostokset alkoivat sujua eräässä miesten kansainvälisessä ketjuliikkeessä, jossa on ollut todella hyvä palvelu. Kerrottiin myyjälle mitä etsitään, hän toi sopivat tarjolle, sovitus, ostaminen ja ulos kaupasta tyytyväisenä.