Tavallisen liikkujan ponnistelu on häpeällä kuorrutettu

Jos olet 50-kiloinen, muhkuraton bambi, tämä juttu ei koske sinua. Mutta jos olet tavis, joka yrittää harrastaa liikuntaa, tämä on just sulle:

 

Tämä kauhea ja nöyryyttävä tapahtumasarja on Facebookin vika, kuinkas muuten!

Ensin näet ystäväsi FB-päivityksestä, miten hän on jossain täysin käsittämättömässä jooga-asennossa narujen varassa. (Ulla/Joogastudio Padma, Kerava, Järvenpää)

 

 

Muistat uuden aktiivisen elämäsi ja päätät mennä joogaan heti seuraavana päivänä. Varaat joogan. Jooga muistuttaa sinua ystävällisesti, että edellisestä varauksestasi on 640 päivää eli siis kaksi vuotta. Näin se aika näköjään vierii!

Lähdet tohkeissasi aamulla joogaan. Lähdössä on hirveä hässäkkä ja huomaat, että Polar Loop -aktiivisuusmittari on kadonnut juuri tänään, kun sitä nimenomaan eniten tarvitaan. Loop löytyy ja kirmaat joogaan viimeisten joukossa sillä seurauksella, että sinun joogamatollesi on tilaa vain ja ainoastaan kahden paidattoman, moitteettomassa kunnossa olevan nuoren miehen välissä. Sana hot jooga saa todella uuden merkityksen, kun yrität venyä, pysyä tasapainossa ja kestää hot joogan lämpöä. Tunti kestää 90 minuuttia ja jossakin 45 minuutin kohdalla alkaa tuntua siltä, että nyt just vintti pimenee. Tietokonetyöläisen niskat ovat hirveässä jumissa, samoin pakarat huonosti venyteltyjen kuntosalikertojen jäljiltä.

Otat välillä lukua matollasi, siinä kahden virheettömän nuoren miesjoogaajan välissä. Olet punainen ja suun ympäriltä valkoinen. Hiki tippuu jokaisesta ruumiinosastasi. Haiset. Tukkasi on sen näköinen, kuin sinua olisi käytetty viemäritukoksen avaajana. Kunnes katsot kylkeäsi, että mikäs se siinä liehuu – olet pukenut urheilupaitasi väärin päin päälle niin, että pesumerkit liuhottavat   kaiken kansan nähtävänä. Lasket minuutteja, että piina päättyy ja saat kasata itsesi pukuhuoneen hämärissä.

Väitän, että tavallinen liikkuja käyttää ryhmäliikunnastaan ison osan itsensä häpeämiseen ja tuomitsemiseen. Me olemme omasta mielestämme liian isoja, liian selluliittisia, liian kankeita, liian rumia, väärän värisiä, huonokuntoisia ja kaikin tavoin tosi paljon ankeampia kuin siskot salilla. Jokaisessa liikunnan pukuhuoneessa käydään läpi itseinhoa siitä, että säärikarvat ovat liian huonosti ajettu tai ettei alusvaatteissamme kehtaa edes riisua.

Eikä se riitä, että me itse häpeämme itseämme jatkuvasti. Myös muut häpäisevät meitä kilojemme tai niiden puuttumisen takia. Jotkut jopa saavat vinoja katseita hikoilustaan. Liikkujan taival on häpeän makuinen, vaikka ainoa hävettävä asia on se, ettei yritä liikkua!

Kaiken henkisen ja fyysisen kärsimyksen päälle häväisty joogajamme huomaa pukuhuoneessa, ettei ollut muistanut ladata aktiivisuusmittariaan, valtavaa joogasuoritusta ei saada tilastoitua.

No, yritys hyvä kymmenen, ensi kerralla paitakin oikein päin!

—-

Pyysin Polaria Huonon Äidin yhteistyökumppaniksi, koska halusin kokeilla onko mitään tehtävissä liialle istumiselle. Joogaskandaali puolestaan tuli ihan puun takaa, pyytämättä. No, kuntoilu jatkuu! Huonon Äidin joogavideota odotellessa alla sen täydellinen vastakohta ;).

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.