Tavallisen lapsen äidillä tuli mitta täyteen nepsyperheitä
Tämä on avautuminen, jonka on lähettänyt Huonon Äidin lukija. Tämä julkaisu ei ole Huonon Äidin kannanotto nepsy-perheitä vastaan, älkää ottako sitä niin. Tämä on yhden vanhemman kokemus. Tämänsuuntaisia avautumisia on tullut muitakin, joten päätimme julkaista näistä yhden. Tiedämme, että tämä herättää keskustelua. Yritetään olla asiallisia, kiitos. Toivomme, että nepsy-lasten vanhemmat kertovat oman kantansa ja valottavat asian toista puolta. Nepsy-vanhempien avauksia olemme julkaisseet useasti. Tässä yksi:
Mutta tässä siis avaus tavallisen lapsen äidiltä:
”Olen jo pitkään seurannut kuinka eri keskusteluissa, päiväkodeissa ja kouluissa pyydetään ymmärtämään nepsy-lasten haasteita ja heille tarjotaan jos jonkinlaista opastusta ja ohjausta. Vanhemmat itkee kun luokkakaverit ei ymmärrä kun lapsi käyttäytyy eri tavoin kuin muut ja niin edelleen.
Kaiken tämän jalkoihin jää kaikki niin sanotut tavalliset lapset, joilla ei ole haasteita, joilla on kavereita ja jotka pärjäävät koulussa ilman mitään ylimääräistä tukea.Milloin on heidän aikansa olla keskipisteenä, saada extra-resursseja oppimisensa tueksi, iloita kavereista, ylipäätään käydä rauhassa koulua ilman, että joku häiritsee tai koko ajan pyydetään ymmärtämään ikätoverin haasteita??
Varmasti on kurjaa, kun lapsella on haasteita ja koko perheen elämä pyörii nepsyn ympärillä, mutta myönnettäköön: minä en ainakaan jaksa ymmärtää niin kauan kun haasteet vievät resursseja ja koulunkäynnin ilon niin sanotusti tavallisilta.”
Nimim. Tavallinen äiti
— Huono Äiti -toimitus
Artikkelissa on 118 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Suljemme kommentoinnin tästä artikkelista tähän. Kiitos kaikille asiallisesta keskustelusta, josta selvästi käy ilmi resurssien riittämättömyys kouluissa sekä päiväkodeissa kaikin puolin.
Välillä tuntuu, että hakemalla haetaan lapsille niitä nepsy diagnooseja. Aiemmin oli trendinä hakea diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, nyt itketään lääkärille aistiyliherkkyyksistä. Mihin tää maailma on menossa?
On hajusteyliherkkyyksiä, kielletään kaikilta hajusteet. On kuuloherkkyyttä, laitetaan kaikille peltorit korville.
Onko vielä jotain mitä haluatte näiltä tavallisilta ihmisiltä kieltää?
Mä voisin päättää, että mä en siedä keltaista, kielletään se kaikilta.
Ainiin, en ole nepsy, eli en voi vaatia mitään. On tää maailma yksi hullu paikka.
Se, että Huono Äiti antaa tällaiselle tekstille tilaa, tarkoittaa, että Huono Äiti ei ole liittolainen vammaisille ja neuromoninaisille, vaan avoimesti syrjivä. Miten voitte vaatia kommentoinnilta asiallisuutta, kun teksti on läpeensä syrjivä ja ableistinen?? Teidän vastuuvapautuslauseke tekstin alussa on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ottakaa nyt vastuu siitä, millaiselle vihapuheelle annatte tilaa.
Sinun kommenttisi ovat todella hyökkääviä, vihaisia, pelottavia ja riidanhaluisia. Ymmärrän kyllä, että nepsut tarvitsevat tukea, eikä nepsyjä voi tunnistaa päältä päin. Itse olen ei-nepsyn, mutta herkän lapsen vanhempi. Lapsen, joka kaipaa huomiota ja oppii kyllä hakemaan sitä ei niin hyvällä katsotulla tavalla, jos sitä ei saa, ja tulee sitten häirinneeksi muita luokassa.
Meidän aikaamme oli erityisluokat kouluissa. Alueen koulut oli jaettu niin, että yhdessä oli autismiluokat, yhdessä ylimääräisen fyysisen tuen luokat, yhdessä ns tarkkikset (veikkaan että suurimmalla osalla heistä silloin tunnistamaton ylivilkkaitta aiheuttava adhd) jne. He olivat osa kouluja, mukana niillä yhteisillä tunneilla, jotka sopivat, ja he saivat tarvitsemansa tuen. Samaan aikaan me saimme taas sen tuen, mitä me tarvitsimme, eikä opettajan tarvinnut ratketa kahteen suuntaan.
Jokainen lapsi ansaitsee huomiota, jokainen eri tavoin. Ja se, että ei-nepsy lapsi saa huomiota ei ole pois nepsyltä, jos ei toisinkaan päin.