Tiedät varmaankin tunteen. Näytät todella näpsäkältä, kaikki on juuri ihanasti, hiukset hyvin, iho tasainen, silmät iloiset ja meikki kohdillaan. Tästä pitää saada selfie!

Otat pari selfietä. Hyi kamala! Otat parkymmentä selfietä. Miksi oi miksi näytän tältä?! Otat pari sataa selfietä, mutta mikään ei auta. Peilissä oli prinsessa mutta kamera paljastaa kammottavan noita-akan.

Mistä ihmeestä se johtuu? Onko omakuvasi vääristynyt ja oikeasti oletkin hirveä rumilus, et vain tiedä asiaa? Ei kai sentään!

No ei, mutta käsityksesi itsestäsi selittää osan.

Aluksi hämmentävä ajatus: Emme ole koskaan itse nähneet kasvojamme. Peili ja kamera eivät näytä niitä sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Mietitään ensin peiliä: se näyttää nimensä mukaisesti peilikuvan, eli kasvosi näkyvät toisin päin kuin ne oikeasti ovat. Mutta koska olet nähnyt lapsesta asti kasvosi peilissä monta kertaa päivässä, olet tottunut peilikuvaasi. Kamera taas näyttää kasvosi sillä tavalla kuten muut ne näkevät. Koska se näkymä on sinulle vieras, pidät sitä rumempana kuin tuttua.

Kokeile vaikka itse. Ota selfie ja käännä se kuvankäsittelyssä toisin päin. Tadaa! Paljon parempi!

Peiliin liittyy myös tapoja. Katsomme peiliin peili-ilmeellä, eli saatamme esimerkiksi hieman hymyillä tai kohottaa kulmakarvoja. Jos emme tee samaa ilmettä kameralle, kuva tuntuu näyttävän väärältä. Kokeile itse: rentouta kasvosi kokonaan ilmeettömiksi ja katso peilikuvaasi – eipä näytä samalta, ei. Harva meistä on myöskään nähnyt peilistä vaikka sitä ilmettä, joka syntyy kun nauramme oikein kunnolla. Kun sen näkee valokuvassa, saattaa järkyttyä syvästi!

Lisäksi pystymme tarkkailemaan valokuvaa huomattavasti huolellisemmin eri kohdista kuin peilikuvaa. Valokuva paljastaa kaikkea sellaista, mitä emme peilistä huomaa.


Ylin kuva Rawpixel.

Peili ja omat käsityksemme eivät ole ainoa syyllinen. Myös tekniset asiat kuten kameran linssi sekä valaistus vaikuttavat.

Olet ehkä joskus omistanut kameran, jolla otetuissa kuvissa näytit normaalia paremmalta – tai pahemmalta. Syy on kameran linssissä. Riippuu linssin pituudesta ja ominaisuuksista, miltä sillä otetut kuvat saavat vaikkapa kasvot näyttämään. Kännyköiden kamerat tekevät kasvoista helposti normaalia pitkänomaisemmat. Kokeile ottaa selfie vaakaan sen sijaan että ottaisit pystykuvan, se saattaa ratkaista ongelman.

Lisäksi kuvausetäisyys vaikuttaa. Selfiet otetaan yleensä melko läheltä, ja tällöin lähellä linssiä olevat kohteet korostuvat, kuten esimerkiksi nenä.

Valaistuksella on todella iso merkitys. Epäedullisessa valossa korostuu kaikki mitä ei halua korostaa, silmäpussit, rypyt, kaksoisleuat ja sen sellaiset. Hyödyntääkseen valaistusta ei tarvitse olla ammattivalokuvaaja tai edes lukea kuvaamisen teoriaa. Yksinkertaisesti käänny hitaasti 360 astetta ja tarkkaile samalla kameran näytöltä missä valossa näytät parhaimmalta. Voit myös vaihtaa hieman paikkaa huoneessa tai ulkona.

Myös kuvaajalla on merkitystä siihen, miltä näytät kuvassa. Jos pyydät jonkun toisen kuvaamaan sinua, pyydä että hän myös yrittää katsoa miltä näytät kuvassa ja ohjaamaan asentoasi. Yleensä kannattaa kääntää päätä hieman sivuun ja nostaa leukaa aivan aavistus sekä pitää ryhti suorassa ja käsivarret jossain muualla kuin tiukasti kiinni kyljissä.

Huom! Monet naiset tietävät sen tunteen, että mies räimäisee yhden kuvan jossa olet suu auki ja silmät kiinni ja poseeraat muutenkin yhtä luontevasti kuin muumien Mörkö. Tähän auttaa oman asennon tarkistaminen ja se, että pyytää ottamaan useamman kuvan. Eikä sitten vedetä miehelle hirveitä pultteja, eihän – useasti ammattilaisen kuvattavana ollut nainen paljastaa, että kaikki heistäkään eivät osaa ohjata kuvattavaa poseeraamaan edustavammin…

Mutta kumpi sitten on totuus, näytätkö siltä miltä peilissä vai siltä miltä kamerassa?

Vastaus on, että et ihan tarkalleen ottaen näytä kummaltakaan oikeasti, mutta kamera on lähempänä totuutta juuri siksi, että se ei käännä kasvojasi toisin päin. Mutta silmä näkee silti eri asian kuin kameran linssi. Älä silti hätäänny, jos olet mielestäsi peilissä paremman näköinen: Ihmiset yleensä pitävät enemmän niistä valokuvista, jotka näyttävät saman mitä he näkevät muissa ihmisissä kuin peilin mukaiseksi käännetyissä kasvokuvissa. Jokainen myös tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka näyttävät valokuvissa aina hyvältä, mutta luonnossa välttämättä eivät, ja toisin päin. Jo pelkästään se, että valokuva on yksi pysäytetty hetki, vaikuttaa todella paljon. Elävässä elämässä ihmisen viehättävyyteen vaikuttavat todella paljon ilmeet ja eleet.

Muista myös, että ihminen ei itse osaa valita edustavinta kuvaa itsestään. Ihmiset valitsevat vähemmän viehättävän kuvan profiilikuvakseen, kuin mitä muut ehdottavat, väittää tutkimus.

Burnout olikin mahdollisuus

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

13 vastausta artikkeliin “Tästä syystä olet kaunis peilissä mutta kauhea valokuvissa!”

  • Hmnn sanoo:

    En halua tulla kuvatuksi se on jotain kamalaa. Passikuvauksessa tärisen tai työpaikan henkilökuvauksissa. Ehkä kehonkuva vääristynyt. Itse selfietä ottaessa yksin on ainoa paikka milloin voin naamaani kuvata, filttereillä. Peilit myös kammotus. Toki katson peilistä että olen siisti kun olen ulos lähdössä. On pään sisällä vamma.

  • […] Muista myös, että ihminen ei itse osaa valita edustavinta kuvaa itsestään. Ihmiset valitsevat vähemmän viehättävän kuvan profiilikuvakseen, kuin mitä muut ehdottavat, väittää tutkimus, Lähde, — Huono Äiti -toimitus Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Katso täydellinen vastaus […]

  • Ode sanoo:

    Oikeastaan haluaisin vain kysyä, miksi ihmisen pitäisi ottaa kuvia itsestään. En ole vielä keksinyt ainuttakaan syytä.

  • Kerro kerro kuvastin sanoo:

    En tunnista itseäni valokuvista. Näytän aina väsyneeltä, nenä on vino ja toinen silmä toista alempana. Peilikuva on aina tyydyttävä. Kun joku telee kertomaan, että näytän väsyneeltä sanon, etten ole väsynyt vaan tarvitsen kasvojenkohennusleikkauksen. En silti aio kulkea paperpussi päässä. Koska itse en juuri kiinnitä huomiota ihmisten kauneusvirheisiin vaan siihen mitä he sanovat ja miten käyttäytyvät, uskon että näin tekee myös suurin osa ihmisistä. Jatkan edelleen peilikuvani ihailua.

  • Kehonkuvaväärä sanoo:

    Kamerat, linssit ja kuvaajat eivät ole keskenään samanarvoisia. Joskus näytän kuvissa aivan karmealta, toisinaan upealta. Minulla on jopa valokuvaajatuttu, joka on tottunut kuvaamaan lähinnä junia ja autoja. Putkivalinnat eivät ole hyviä, kun pitäisi ihmisiä kuvata. Kerran hän otti minusta kuvan, jossa sai poskipääni ja leukani katoamaan täysin – jälki oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

    Monet ihmiset näyttävät videolla paremmilta kuin kuvissa. Sukulaiseni ovat jäyhiä, minä olen aika eloisa. Kuvissa näytän heidän rinnallaan aika sekopäiseltä, videolla taas oikeastaan eläväiseltä ja karismaattiselta. Podin pitkään ahdistusta asiasta, en ymmärtänyt että tästähän siinä oli kyse, ennen kuin ystäväni sen minulle selitti.

    Tilannekin voi vaikuttaa. Olin hautajaisissa, joihin eräs omainen oli järjestänyt kuvaajan. En tiedä, mikä hänellä oli ideana, koska olo oli kuin paparazzin armoilla. Kuvaajalta puuttui tilannetaju kokonaan, ja kun jouduin arkun viereen, seurakunnan eteen, olo oli todella ahdistunut. Suru, mustat vaatteet, kirkon kelmeä valo ja tahditon kuvaaja takasivat kuvat, jotka ilmaantuvat vieläkin painajaisiini. Kuvaaja kuvasi myös syöviä ihmisiä (itkusta pöhöttyneet kasvot, punertavat silmät ja suu täynnä piirakkaa – kuka haluaa tällaisia kuvia?)

  • Rumilus sanoo:

    Tää oli niin osuva artikkeli. Olen koko elämäni vältellyt kameraa. Kaikki kuvat itsestäni on aivan kauheita,ei niitä pysty katsomaan. Muutun kuvassa ihan noita-akaksi eikä niistä löydy ikinä mitään hyvää. Niitä ei vaan pysty katsomaan. Joten jatkan samaan malliin niin ei tule paha mieli.

  • Bulldogin naama sanoo:

    ”Jokainen myös tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka näyttävät valokuvissa aina hyvältä, mutta luonnossa välttämättä eivät”

    Tää tuli yllätyksenä kerran teininä. Tapasin nettitutun livenä ja olisin voinut vannoa että sillä oli netissä 10v vanhat kuvat, jollei se olisi ottanut itsestään selfietä siinä nenäni edessä! (aikana ennenko filttereitä oli keksitty) Kerron yhä järkyttyneenä tarinaa hilseilevästä perunasta, joka kuvassa näytti… no, ei nyt sentään mallilta tai mitään, mutta paljon paremmalta kuitenkin. Itse tietysti kuulun siihen yleisempään ryhmään jolla korostuu kuvissa niin finnit kuin kaikki muukin epäedullinen, filttereistä huolimatta.

  • Nimetön sanoo:

    Totta, että peilissä näyttää ihminen kauniimmalta kun räpsätyssä valokuvassa. Siksi kai naiset mielellään turvautuvat herkästi pieniin kauneustoimenpiteisiin näyttääkseen kauniimmilta.
    Mutta miten sen sitten selittää, että toimenpiteen jälkeen, joka ei ole mennyt liiallisuuksiin näytätkin kauniilta valokuvissakin.

  • Minä sanoo:

    Hymy on aina valokuvauksellisempi kuin vakava ilme

  • JustMe sanoo:

    Mua ei haittaa valokuvissa muu kuin mikroilmeet, etenkin kun mies ja esikoinen on molemmat ”poseeraajia”. Jos sanot että muikku eli he ehtivät valmistautumaan kuvan ottoon, niin se kuva onnistuu AINA. Osaavat rentouttaa kasvot ja sopivan ilmeen päälle ja se kai on sitä, kun puhutaan että on ”valokuvauksellinen”.

    Mun kuvat on aina se 1sek ennen tai jälkeen eli joku ihme mikroilme päällä. Tai sit se hymy on väkinäisen näköinen, kun pakotan sen kasvoilleni hetkeksi.

    • Kummajainen sanoo:

      Tämä on ihan totta myös meillä! En ymmärrä miten muut perheessä onnistuu paitsi minä!

  • Nimetön sanoo:

    Niin totta! Selfiet on aivan kauheita vaikka peilin mukaan ois ihan ok. 😨 Ja omaa kuvaa katsoessaan miettii, että miten sitä ilkee ihmisten ilmoilla liikkua. Van se on vain pakko, kun ei naamaansa voi muuksikaan muuttaa. 😀