Saako sinkku toivoa ja kaivata lasta, kun ei ole edes puolisoa löytänyt? Ymmärtääkö kukaan perheellinen tai suhteessa elävä lapseton, miltä tuntuu haluta omaa lasta vaikka elää yksin?

Lapsen kaipuu voi olla fyysistä, konkreettista ja kipeää, vaikka ei ole parisuhteessa. Monet sinkut yrittävät saada lapsen yksin, hedelmöityshoitojen avulla. Kun on sinkku, joutuu käymään yksin läpi myös kaikki hoitoihin ja lapsen yrittämiseen liittyvät tunteet. Toivon, pettymyksen ja surun – toivottavasti lopulta myös ilon. Myös kalliiden hoitojen rahoittamisesta on vastuussa ihan yksin. Tämä sinkku kertoo, miltä se tuntuu:

”Taas se aika kuukaudesta, koko kroppa turta ja turvonnut, särkee ja kolottaa. Silti kaikki tuo fyysinen on pientä. Pientä sen kivun (tai tuskaksi kai sitä ennemmin nimittäisin) rinnalla, miltä nämä pettymykset tuntuvat. Taas yksi kuukausi, yksi muistutus siitä, ettei minusta vieläkään ole tulossa äiti.

Kun odottaa sitä, että alkaisi odottamaan, kun tämän kaiken tekee yksin, se vie voimat. Tiedän, että uusi yritys on jälleen myös taloudellinen ponnistus. Se, voinko enää edes jatkaa yrittämistä on tasapainoilua taloudellisten asioiden ja haluni olla äiti, kanssa. Uskallanko ja kykenenkö jälleen ottamaan haparoivan askeleen sitä suurinta unelmaani kohti? Elää jälleen kerran varovainen toivo sisälläni, toisaalta aivan liian tarkasti muistoissani ovat myös ne testit, jotka eivät plussaksi muuttuneet…

Kun en voi yrittää raskautta joka kuukausi, nämä välikuukaudet ovat aivan kammottavia. Vauvoja, raskaana olevia naisia ja pariskuntia tuntuu olevan joka puolella. Ihmiset ympärilläni tuntuvat tulevan raskaaksi aivan vahingossa, yllättäen tai tarkasti juuri siinä kuussa kun on suunniteltu, sillä sen ja sen projektin väliin on ihana olla vauvalomalla!! Miten muille voikin aina käydä niin?

Oma mieleni alkaa väittää, etten ole nainen ensinkään, kun en ole löytänyt edes sitä miestä ja raskaaksi tuleminenkin tuntuu toivottaman vaikealta.

Ystäväni ja tuttavani, kysyt minulta ”mitä kuuluu”, olisitko valmis kuulemaan tämän kaiken? Kun eihän sinkku vauvakuumeesta kärsi, vaan ainoastaan siitä, ettei sitä kumppania ole löytynyt…”

Nimim. Tuplasti yksin

Tämä keskustelunavaus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Kerro sinäkin tarinasi tai lähetä keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eräs äiti Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “Tältä tuntuu sinkun vauvakuume”

  • Eräs äiti sanoo:

    Olen sinkku. Ja sinkkuäiti, alusta saakka, tarkoituksellisesti. Matka ei ole aina tasaista, ei sinne päinkään. Mutta pois en vaihtaisi tai tekisi toisenlaisia valintoja.

    Joten ymmärrän täysin mistä kirjoitat. Sitä on vaikeaa ottaa puheeksi edes sisarusten tai läheisen ystävän kanssa. Useille (etenkin näennäisen onnellisessa parisuhteessa oleville ja eläville) sinkkuäitiys kuullostaa itsekkäältä ja epäreilulta valinnalta. Ja siitä saa toisinaan kuulla.

    Periaatteessa nainen pääsee lähes helpolla, kaikesta huolimatta. Miehen mahdollisuus sinkkuisäksi on todella olematon ja vaihtoehtoja on vähän. (Joskus siis ajattelen sitäkin.)

    Toivotan kaikkea hyvää jatkoon. Kaikella on aikansa! 👍