”Huono, huonompi, huonoin…

Kiireellinen huostaanotto, pakkaan vapisevin käsin lapsen vaatteita ja muita tärkeitä tavaroita reppuun. Ajatukset ja kysymykset risteilevät päässä, miten tässä nyt näin kävi? Miten selviän tästä kaikesta? Minkälaiseen paikkaan lastani ollaan viemässä?

En pystynytkään pitämään huolta, olemaan hyvä äiti ja luomaan turvallista kotiympäristöä.

Mikä meni vikaan, menetinkö elämäni hallinnan, otteen kaikkeen siihen mistä olin huolehtinut? Epätodellista, kuin pahaa unta josta haluaisin vain herätä. Todeta huojentuneena, että se olikin vain painajaista, jonka voin unohtaa. Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Tekee kipeää katsoa lasta silmiin ja nähdä epätoivo, joka niistä heijastuu. Kohta äidistä joutuu eroon, miten meidän käy.

Uskomatonta kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Inhimillinen erehdys, väärä arvio, alkoholin vaikutus. Itsestäänselvyydet katoavat kuin savuna ilmaan. Voin vain todeta, olen huono äiti, tai olenkohan ainostaan huonompi kuin muut…ei sittenkään, olen varmasti huonoin tietämäni äiti.


Kuva Ben White, ylin kuva Melanie Wasser. Kuvituskuvia.

Musertavaa, koko se vuosien, vuosikymmenien äitinä oleminen, saa uuden merkityksen, olen epäonnistunut. Kokemuksella ei ole merkitystä, havaitsen olevani kehittymätön ja mikä pahinta en voi kutsua itseäni äidiksi vaikka sitä olen…biologisesti.

Olen saanut huomata, että sanonta ”aika kultaa muistot” ei pidä paikkaansa kohdallani. Miten tälläiset kokemukset muuttuisivat paremmaksi muistoissa? Se ei ole mahdollista, korkeintaan asian voi siirtää ajatuksista hetkeksi. Sitten kuitenkin kaikki palaa mieleen ja tekee niin kipeää…rakastanhan kuitenkin lastani.”

Nimim. Kirsikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 48 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti yksin Peruuta vastaus

48 vastausta artikkeliin “Tältä tuntuu kun oma lapsi otetaan huostaan”

  • Joskus itsekin ollut ls-sossu sanoo:

    Lapsen sijoitus tai huostaanotto ei tarkoita, ettei vanhempi rakastaisi lastaan. Jostain syystä lapsesta huolehtimiseen on vain tullut jokin sillä hetkellä liian iso haaste. Näin yleensä.
    Tarkoitus sijoituksessa ei pääsääntöisesti ole lopullisuus, vaan sen hetken turvaaminen. Siitä eteen päin kannattaa vanhemman/vanhempien työskennellä yhdessä lastensuojelun kanssa, avoimin mielin. Sosiaaliviranomaisenkin harras toive on, että olosuhteet saadaan sellaisiksi, että lapsi voi palata vanhemmilleen. Kunnes se toteutuu, kannattaa pitää huoli, että tapaa lastaan hyvissä olosuhteissa ja muistaa kertoa rakkaudestaan tähän.
    Tsemppiä sinulle!

  • Naapurin Irina sanoo:

    Haethan apua alkoholin käyttöösi. Voit turvallisesti puhua ajatuksistasi, tekemisistäsi, kokemuksistasi, avata lukkoja, löytää itsestäsi uutta ja kasvaa vahvemmaksi. Lapsen kotiinpaluu tulee ajallaan, äitiyttä sinulta ei vie mikään eikä kukaan. Tämän hetken voit kuitenkin käyttää omaan kasvuusi, olet ansainnut sen.

  • DesertIsland sanoo:

    Meillä vietiin sairauksien takia. Kyllä, luit oikein. Suomessa saatetaan viedä siksi lapsi että tämä sairastuu fyysisesti. Joitakin sairauksia ei hoideta. Esim. CFS/ME.

    Kuinka monelta viedään lapsi jos tämä ei esim. Long Covidin vuoksi pääse kouluun?
    Nepsyjen takia? Sairastumisien?

    Yksikin on liikaa.

  • Väsynyt tunteettomuuteen sanoo:

    Voi, minulla isovanhempana tuli kyyneleet lukiessani näitä.
    Meillä kävi samoin vaikka kaikkeni yritin pienokaisten puolesta. Ei ”ulkopuolista” edes kuultu. Vanhemmat eivät asuneet yhdessä. Asioista sopiminen vaikeaa. En saanut heitä kuulemaan järkipuhetta. Sovitteluja oli, molemmilla muita kuvioita. Autoin minkä voin. Ristiriitoja ja huolivalituksia sekäätaustamerkintöjä eikä suostuttu yhteistyöhön.
    Olen työssäni kyllä ammattikasvattajana nähnyt toisenkin puolen enkä ihan näitä huostapaikkoja näkisi pelastajina nuorempien lasten kohdalla jolleivat ihan heitteillä ole alkoholin tai huumeiden takia. Raha siellä on perusvaikuttimena. Myös taustaltaan kansainväliset yhtiöt jotka ylläpitävät myös laitoksia vanhuksille. Omat tätini aikoinaan saattoivat lapsensa aikuisiksi sotaleskenä ja invalidina. Ei siinä ollut muita kasvattajia kuin sukulaiset jotka nykyään eivät kelpaa. Vielä 15 vuotta sitten oli toisin. Suomen tie ei ole ollut oikea lapsille kuten uutiset viime aikoina kertoneet.

  • Järkyttynyt lähes työkyvytön sanoo:

    Vierestä läheisenä seurannut huostaanottoprosessia ja sosiaalityöntekijöillä kauhea valta! Heidän mielipiteet kun muuttuvat negatiivisiksi niin se on menoa. Paperilla politikoivat kaikki asiat ongelmiksi ja vääristelevät jopa valehtelevat kirjauksissa! Todellakin on hyvä nauhottaa kaikki palaverit ja puhelut ja joku ystävä/tukihenkilö aina mielellään mukaan. On toki hyviäkin sosiaalityöntekijöitä jotka ainosti ajattelevat lapsen parasta ja biologisten vanhempien ja suvun tärkeyttä. Valitettavasti näitä sossuja harvassa. Suomessa on 20 000 huostaanotettua lasta ja määrå vaan kasvaa ja tähän lastensuojelulaitosten ja sijaisperheiden tukemiseen uppoaa miljardi vuodessa! Nämä laitokset on monikansallisia yrityksiä joista voitot menee ulkomaille! Todella surullista ja järkyttävää, koska eniten kärsii lapsi! Ps.Entisaikojen huutolaiskaupat tulee mieleen sillä maaseudun perheet saavat hyvät rahat haalimalla sijaislapsia kotiinsa!

  • Arghh sanoo:

    Hitto mun tekee pahaa lukea useita kommentteja. Toki vaikuttaa kun olen elämäni seurannut lasta (nyt aikuista) joka lopulta kiireesti huostaanotettiin. Hänestä huokuu viha biologista vanhempia kohtaan. Hän on kiitollinen kuinka yhteiskunta lopulta vei hänet. Mutta siitä on yhteiskunnalle katkera, että vanhemmat saivat tätä touhua jatkaa melkein 10 vuotta lastensa kustannuksella.
    Äiti makasi kännissä ojassa viimeisillään raskaana ja kukaan ei puuttunut silloinkaan. Tästäkin meni nelisen vuotta ennen ensimmäistä huostaanotttoa. Kokoajan äitiä hyysättiin, ettei äidin mieli vaan järkkyisi. Lapsillahan ei ole niin väliä tässä yhteiskunnassa vieläkään.

  • Mercedes sanoo:

    Huonostakin äidistä voi tulla hyvä äiti, kun tietoisuuden taso rankan kokemuksen kautta kasvaa. Sillä nyt on kasvun paikka. Pitää lähteä tielle, jossa on katsottava peiliin. Jos on rehellinen, muutos on mahdollinen. Anna se itsellesi! Voit vielä saada lapsen takaisin ja elää hyvää elämää, jos vain itse haluat tarpeeksi.