”Miksi hyvin usein kun käyn vessassa, on lavuaarissa tyhjä vessapaperihylsy? Onko se niin vaikeaa laittaa sinne lavuaarin alle roskikseen?

Tämähän ei tähän jää.

Jos vessapaperi loppuu, niin otetaan uusi rulla siihen lavuaarin reunalle eikä revitä paperia sieltä seinätelineestä, johon rulla on niin paskamainen vaihtaa? Se on vieraita varten ja koristeena, kun on niin nätti. Kuulit oikein, koristeena, eli kun se elämää suurempi jööti tulee, sieltä lavuaarin reunalta voi ottaa vessapaperia, tai sitten pöntön takaa hyllystä uuden rullan. Onko se niin helvetin haastava homma laittaa telineeseen se rulla? Niin monimutkainen että sitä ei pienillä miehen aivoilla pysty suorittamaan? Kun siitä asiasta on ollut puhetta, ihan jonkun kerran.

Ja ne likapyykit. Miksi ne roikkuvat sohvan nojalla, saunan naulakossa, eteisen naulakon päällä ja uunin päällä? On ihan helvetin mieltä ylentävää, kun huomaat vieraan asettaessa hanskojaan naulakon päälle, että naulakossa roikkuu isännän jarruraitakalsarit. Ei hävetä ei.

Ja taas lähti juttua liikkeelle, että ei sen ja sen mökin emäntä taida paljon siivota…

Tästäkin on ollut puhetta, muutaman kerran. Se puhe on vain tainnut kaikua niille oransseille peltoreille, kun ne päässä on niin hauska kulkea, ei tarvitse kuunnella eikä puhua, voi kuunnella vain sitä oman pään sisällä kuuluvaa yksitotista melodiaa.

Heinät ja puunsälät sohvalla, olohuoneen lattialla ja sängyssä. On nähtävästi todella vaikeaa ravistella itsensä ennen sisälle tuloa? Mikä siinä on niin vaikeaa, koirakin ravistelee itsensä ennen kun tulee sisälle, mutta isäntä ei. Isäntä riipaisee metsurinsaappaat juuri sopivasti keittiön oven eteen. Kun yrittää laittaa ovea kiinni, ne kymmenen kilon painoiset saappaat ovat oven raossa, eivätkä siirry siitä pelkällä jalan liikkeellä, vaan ne pitää varta vasten nostaa syrjään.

Ensin niillä nastapohjaisilla saappailla ollaan lontsuteltu edestakaisin keittiön puulattialla niin että siihen jää polku. Saappaista pursuaa kaikkea heinästä kuusenkäpyihin ja puolet tästä tavarasta on tarttunut rakkaisiin villasukkiin, jotka riisutaan jalasta olohuoneen sohvalla. Siinä vaiheessa kaikki päivän mittaan sukan varteen säilötty paska leviää pitkin olohuoneen mattoa ja lattiaa. Siitä kun isäntä rennosti viskaa koivet kohti kattoa, on paska sohvalla ja tiukassa. Niitä heiniä, tikkuja, karvoja ja neulasia on todella kiva imuroida pari tuntia siitä sohvasta. Ai mutta imuroihan se muija muutenkin jatkuvasti, ei kai siinä pari heinää haittaa. Niinpä, miksihän imuroin??

Leivinuunin päällinen on suoraan paholaisesta. Se kerää kaiken ylimääräisen rojun, lehdet, pahvilaatikot, munakennot, märät villasukat, muut likaiset sukat, makkaratikut, metsurinsaappaat, puoliksi koiran syömät Crocksit ja muut aarteet, jotka himohamstraajamieheni haluaa säilyttää näin kaiken yleisön nähtävillä. Siellä lämpimässä tämä romumäärä kerää kivasti pölyä ja koirankarvaa ja kun sitä uuninpäällistä alkaa tyhjentää, siinä saa olla imuri ja hengityssuojain mukana. Sukista lähtevä aromi on hyytävä. Yleensä viskon kaiken saappaita lukuun ottamatta roskasäkkiin, josta roju suvereenisti kaivetaan takaisin heti kun tulee tilaisuus.

Luontoa säälivänä ihmisenä en kehtaa viskoa tuota sekalaista romua suoraan uuniin ja tulta perään, vaikka sillähän siitä pääsisi. Olohuoneen pöytä on meillä likaisten astioiden säilytyspaikka. Jos minä en niitä siitä kerää, ne kävelevät varmasti pian itse perässä ja jokeltavat äitiä. Kun kerään ne, isäntä kävelee perässä ja ihmettelee, miksi hänen lautasensa on viety pois, missä se on, kun just nyt olisi sitä tarvinnut.. Olisi syönyt ruokaa siitä viikon vanhasta ruuan tähteiden peittämästä lautasesta. Juu – u, se on tiskikoneessa, meillä on sellainen. Kieltämättä näillä pinttyneillä astioilla saa pyörittää kaksi ohjelmaa läpi, jos lähtevät puhtaaksi sittenkään. Syy tähän astioiden keräämiseen on kuulemma säästö. Sähköä säästyy, kun ei tarvitse jatkuvasti konetta käyttää. Mitä ihmeen säästöä se semmoinen on, jos astiat pitää kaksi kertaa pestä?

Olen jo kauan suunnitellut, että siirryn mustiin petivaatteisiin. En ole vain vielä saanut ihan selvyyttä, että päästääkö mieheni tummaa vai vaaleaa väriä vai molempia. Käymme kyllä saunassa kaksikin kertaa viikossa ja suihkussa tarvittaessa, mutta silti parin päivän päästä lakananvaihdosta mieheni puolella lakanassa on tumma silhuetti. Silhuetti tummenee, kun päivät kuluvat lakananvaihdosta. Olen ohjeistanut tätä luonnonlasta ja maalaispoikaa, että tässä on sieni, se kastellaan ja siihen laitetaan suihkusaippuaa ja sitten sillä hangataan koko keho puhtaaksi. Näin lähtee myös kaikki rasvat, mitä ukonketaleeseen on imeytynyt saunakäyntien välillä.

Silti, en tiedä eikö tämä äidin kultapoika, iso jässikkä, ymmärrä puhetta, vai onko hän kehkeytynyt niin hyväksi huijariksi, että jättää itsensä kunnolla pesemättä, kun selkäni käännän. Ja siksi paska tarttuu lakanaan ja tyynyliinoihin. Ne kun eivät lähde edes 60 asteessa enää puhtaaksi! Olen kuitenkin tässä iässä ja varsinkin mieheni ollessa jo tuossa iässä, sitä mieltä, että en todellakaan tarkistele korvantauksia, että ovatko ne puhtaat. Siis jos lahjatoivetta jouluksi saan esittää, niin mustat lakanat olis ihan jees.”

Nimim. Äiti ikuisesti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Vastaus henkilölle Kuppi meni nurin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Tällaista on olla mieslapsen ”äiti””

  • balanssi sanoo:

    Koska olen lääkäri, kun joku tulee valittamaan vaikkapa jotain epämääräistä kipua, kyselen usein, koska kipu on alkanut. Silloin voidaan usein päätellä mistä kipu on peräisin.

    Tässäkin tapauksessa kysyisin, että koska mie on ruvennut sotkemaan. Sinä päivänä on täytynyt tapahtua jotain erikoista. Ehkä mies on vaikkapa lyönyt päänsä tai jotain, kun on siihen asti ollut siisti.

    Vai voisiko olla, että mie on ollut samanlainen kutakuinkin aina ja nainen on alussa todistellut olevansa vaimomateriaalia siivoamalla ja laittamalla ruokaa?

  • Keittiöpossun kiitollinen piika sanoo:

    Miten on Huonot mieslasten Äidit, onko teidän sottaisien mieslasten käytös ollut alusta pitäen samankaltaista? Jos on, tämä äiteys on sokean rakastumisen hetkissä tehty päätös, teidän oma valinta ja pottuuntunut pulina on turhaa!

    Oma rakas mieslapseni on alusta asti jättänyt kokkailun jälkeen keittiön juuri sen näköiseksi, että kasa armeijaikäisiä legoukkoja olisi käyneet leikkimässä kotitaloustuntia; liesi pannuineen ja kattiloineen päivineen rasvassa ja ruoan roiskeissa, apuvälineet pöydillä, ainekset pakkauksineen esillä, roskat, kuoret, pilkottujen ainesosien jämät kuivaneet leikkuulaudalle.. Ja ruoan jälkeen likaiset astiat jäävät pöydälle.

    Tämän keittiörituaalin lisäksi vaatteet jäävät lojumaan siihen, missä juuri silloin tuntuu hyvältä riisua. Kaikki jää siihen, missä on tuntunut sinä hetkenä hyvältä tehdä ja levittää jotakin. Petiä ei voi pedata koska ”se tuulettuu”…mytyssä. Ja sama pätee sohvallaoloon, johon kuuluu viltteihin kietoutuminen ja tyynyjen myllääminen. Listaa ja kiukustumisen aiheita voisi luetella loputtomasti, mutta kah! Kun minä rakastuin juuri tähän keittiöpossuun, sottaiseen mieslapseen ♡
    Ja jos minua on alkanutkin vuosien saatossa ärsyttää se päivittäinen paskasen paistinpannun peseminen hänen jäljiltään niin vika ei ole keittiöpossussa, muutos on tapahtunut minussa eikä keittiöpossun ole sitä muutos pakko hyväksyä. Itse hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän oli ja on, millä oikeudella alkaisin vaatimaan yhtäkkistä muutosta toiselle koska minussa on tapahtunut muutos? Käsitys, että se sottainen nuor mieslapsi kasvaisi ja muuttuisi sisäsiistiksi prinssiksi naisen kanssa tai vuoksi on prinsessapäiväkirjojen utopiaunelma -sivuilta poimittua. Ei se ainakaan nalkuttamalla tai syyllistämällä tapahdu.

    Jos sen sijaan Huonot mieslasten Äidit, on tämä teidän sottainen mieslapsi herännyt siististi eläneen unelmien prinssin sisältä ja alkanut suhteen edetessä käyttämään teitä siivoojina, sisäkköinä, suurinpiirtein kotiorjina, olisiko siinäkin peiliinkatsomisen paikka – milloin te aloitte unohtamaan pitämään puolianne? Missä vaiheessa te hyväksyitte vastaanottamaan tuollaista mieslapsen muuttunutta alistavaa käytöstä ja miksi edelleen jatkatte sallien itseänne tai kotianne kohdeltavan niin?

    Saan olla onnekas prinsessa, sillä keittiöpossuni yllättää välillä ja saan tulla siistiin kotiin ja siistiin keittiöön ”ettei sun ihan aina tarvii siivota” ja se suurin kiitollisuus; tämä sottainen keittiöpossu taikoo toistuvasti ruoan ja ravinnon taloudellemme jos jonkinnäköisillä ihmeresepteillä – miksi en siis siivoisi kiitokseksi.

    Joten turha valitus pois ja tilalle vahva vastuu omasta Huonon Äidin Hyvinvoinnista!

    • tuumailija sanoo:

      ”Jos sen sijaan Huonot mieslasten Äidit, on tämä teidän sottainen mieslapsi herännyt siististi eläneen unelmien prinssin sisältä ja alkanut suhteen edetessä käyttämään teitä siivoojina, sisäkköinä, suurinpiirtein kotiorjina, olisiko siinäkin peiliinkatsomisen paikka – milloin te aloitte unohtamaan pitämään puolianne? Missä vaiheessa te hyväksyitte vastaanottamaan tuollaista mieslapsen muuttunutta alistavaa käytöstä ja miksi edelleen jatkatte sallien itseänne tai kotianne kohdeltavan niin?”

      Olet aivan oikeassa. Mutta vastaus kysymykseesi on helppo: silloin kun lapset tulivat.

      Luonnollisesti ongelmista yrittää keskustella kauniisti, yksi asia kerrallaan. Joko saa vastaukseksi teinin joo, joo ja sama meno jatkuu tai sitten asiasta puhkeaa riita. ”Aina nalkuttamassa, mitäs itse teet väärin jne”. Mieheni on kiukustuessaan todella lapsellinen ja käytös muistuttaa erehdyttävästi uhmaikäistä. Jos kyse olisi vain minusta, niin sanoja ja ääntä kyllä riittäisi meheväänkin riitaan. Mutta kun sama koti on myös lasten koti. Jonkun on joustettava, enkä halua, että ne ovat lapset.

      Pala palalta murtuu vahvinkin, ja jonain päivänä huomaa olevansa itselleenkin vieras. Se rakkaus kuihtuu, sillä kuka voisi pitää fyysisesti houkuttelevana miestä, joka on uhmaikäinen ja hellyyden kipeä hoidokki.

  • Vierailija007 sanoo:

    Entinen suhde päättyi siihen, että jouduin kotipiiaksi miehelle ja miehen kolmelle muksulle. Mies ei vaatinut mukeloilta mitään, jopa mikron käyttäminen 11- ja 13-vuotiailta oli hepreaa rikkalapiosta puhumattakaan. Jarrut jätettiin pyttyyn ja kun niistä huomautin, sain uhkauksena, että suhde loppuu. Tosin suhde oli loppumassa myös, koska mulla oli a)mielipiteitä b) en suostunut maksamaan yli puolia menoista c)kun pyysin apua kotitöihin jne. Aina verrattiin exään tai homoihin, kun pyysin apua. Siivoukset, kaupassakäynti, pyykkihuolto, läksyt, tiskaukset- kaikki oli mun vastuulla. Wc- rullaa ei ilmestynyt vessaan, jossen täyttänyt vessan kaappia, sohvaa ei voinut nostaa imuroidessani kun oli tärkeä ohjelma menossa. Sama oli kauppakassien tyhjennys- ohjelma oli toosi tärkeä vaikkei ollut sitä aiemmin seurannut. Jopa autojen pesu kuului mulle, rwnkaiden vaihdon sentään hoisi kunhan sai vähän jotain palkkioksi. Pihatöissä olin enimmäkseen yksin tai apuna, tosin melkein tyhjä bensatankki ja siitä syystä helposti sammunut ruohonleikkuri sai aikaiseksi kiukun mua kohtaan.ja vertailu kohdistui tällä kertaa vanhimpaan poikaansa kun mies vaan osaa paremmin ajaa nurmikon. Eron hetkellä kotityöt alkoivat maistua, tosin naapureiden silmiä varten jotteivat olisi häntä laiskaksi ja eron syyksi epäilleet. Tosin eräs naispuolinen naapuri tätä tuskin olisi tehnytkään,kun siellä ukko oli mm.käynyt öisillä vierailuilla kertomassa kuinka kamala ja kelvoton akka ja äitipuoli olin. Eipä ole uutta parempaa löytynyt, samanlaisia kurahousuja, jotka odottavat pääsevänsä koeajolle ekoilla treffeillä ja kertovat sitten, ettei tarpeeksi suurta odotettua kipinää syntynyt kun ilmoitan, etten ole auto. Ulkomaat- here I come!

  • Periksi antanut sanoo:

    Niin tuttua! Sitä olen suomalaisessa yhteiskunnassa ihmetellyt, että miksi automaattisesti ajatellaan, että asunnon naispuolinen ihminen on laiska, jos rojut on levällään: ”Ja taas lähti juttua liikkeelle, että ei sen ja sen mökin emäntä taida paljon siivota…” Naisen rooli on ilmeisesti siivota toisten tekemisiä ja jos ei niin tee, niin on huono, laiska ja ties mitä.

    Kerran eräs tuttuni, joka tarkoin jakaa miehensä kanssa kotityöt, sanoi että jos hella on likainen, niin talossa on laiska emäntä. Täh?! Niin, minä puhdistan hellan, mutta sitä hellaa käyttää muutkin kuin minä enkä aina ole edes paikalla palokuntana siivoamassa sotkuja.

    Meidän taloudessa kaikki vaakasuora pinta kerää tarpeetonta tavaraa. Jos sitten itse järjestelen tavarat ”johonkin” piiloon tai roskiin, niin pari seuraavaa viikkoa kuluvat sen parissa, kun itse kukainenkin kysyy, että missähän se ja se on. En vain kertakaikkiaan osaa siihen vastata, kun en muista, heitinkö roskiin tai minne laitoin kysytyn tavaran.

    Olen antanut periksi, en jaksa enää siivota toisten jälkiä. Puhukoon kyläilijät laiskasta emännästä, jos niin haluavat tehdä. Meille ei ole pakko tulla.

    • Nimetön sanoo:

      Ja kyseessä ei ole mikään vätys ukko. Tekee ja puuhaa, korjaa autojakin -30 pakkasessa ulkona, on niin käsittämättömän ahkera. Mutta silmää kodin siisteydelle ei ole pätkääkään.

  • Maitoparta sanoo:

    Voi miten ihana lauantaipäivän piristys niin tuo artikkeli kuin kaksi ensimmäistä kommenttia!

  • Kuppi meni nurin sanoo:

    Vaihdoin juuri miestä.
    Nykyinen osaa pestä itsensä lisäksi vessan, pyykit, astiat (jopa ilman tiskikonetta!), pyyhkii joskus pölyjäkin ja imuroi. Ei ihan niin nopeasti ja tiheään kuin minä, mutta omatoimisesti kuitenkin.
    Ja ei, ei ole mikään androgyyni naismainen runopoika (tähänhän miehet usein vetoaa, että ei ole tosimies sellainen), vaan ihan tavallinen rokkaava, raamikas varastoäijä. Makkarissakin tulee lakanat vaidettua tiheään, kun kalsareista leijuva löyhkä ei ulotu kolmen metrin päähän.

    Kunnon yksilöitä on, älkää alistuko vain jatkamaan miesvauvan pyllyn pyyhkimistä siitä, mihin äitinsä sen aikanaan lopetti.

  • eevia sanoo:

    😁 i feel u! itse jouduin pienehköön leikkaukseen äskettäin ja kotiin tullessani kielsivät kurottelun.

    pyysinpä sitten avokkiani hakemaan imuriin uuden pölypussin siivouskaapin ylähyllyltä etten joudu kurkottelemaan.

    mies sanoi: tottahan toki mutta missä meillä on siivouskaappi?

    asuttu yhdessä viisi vuotta eikä mies ole koko sinä aikana kaivannut/tarvinnut siivouskaappia kertaakaan. lahjakasta sanoisin.

    joululahjaksi minä olen avokilta toivonut siivoojan joka käy kerran viikossa hoitamassa sen mitä avokki ei hoida 😂