Poikani ei ole koskaan maistanut mustikkaa, vadelmaa eikä mansikkaa. Maistamattomien ruokien lista on muutenkin loputon. Karkkia, kakkua tai vaikkapa rusinoita poikani ei syö lainkaan! Hän ei käytännössä koskaan syö mitään lastenkutsujen pöydästä.

Lapsellani on todettu aistiyliherkkyys, josta tämä johtuu. Hän ei halua maistaa ruokia, jotka ovat epäilyttäviä eli saattaisivat maistua ja tuntua suussa oudolta. Enkä halua pakottaa häntä syömään ruokia jotka arveluttavat. Tottakai kaikkea olisi hyvä maistaa ja kannustamme siihen.

Poika syö kyllä riittävästi, kunnon ruokaa voi mennä kolmekin annosta. Riittävä ruoan määrä mietityttää siksi, että poika käytännössä juoksee joka paikkaan koko ajan ja muutenkin kiipeilee eli energian kulutus on posketonta!

Poika rakastaa kaikkein eniten hampurilaisia, hän söisi niitä vaikka joka ikinen päivä aamusta iltaan! Lisäksi hänelle maistuvat hodarit, kananugetit ja lihapullat. Lemppareita ovat myös itsetehdyt makaronilaatikko, jauhelihakastike/nakkikastike pastalla. Myös kana eri muodoissaan ja ihan pihvit maistuvat. Yhdessä vaiheessa poika ei syönyt mitään muuta kuin pihviä ja paljon!

Lihaa lapselle uppoaa, mutta kasvisruokien kohdalla pitää ennakkoluulojen takia hiukan jekuttaa. Hiilareiden syömiseenkin pitää kannustaa. Väite, että niitä syömällä kasvaa Hulkiksi, toimii aika usein!

Jossain asioissa kokeilunhalua riittää: Poikani on syönyt kiinalaista, thaimaalaista, intialaista ja nepalilaista. Lisäksi hyvin hänelle uppoavat pizza ja kebab. Makeista herkuista lapsi kelpuuttaa pikkupullan ja satunnaisesti suklaan tai vaniljajäätelöpuikon.

Ylin kuva Erol Ahmed.

Kaikki yhtään haastavampi ruoka pitää pilkkoa pieniin paloihin. Nyt varotaan myös heiluvaa ylähammasta, jonka poika ei haluaisi koskaan irtoavan.

Aistiyliherkän lapsen kanssa pitää keskittyä siihen, että lapsi saa syödyksi tarpeeksi ruokaa ja tarpeeksi monipuolisesti. Tässä vaiheessa en voi ideologisoida ruokaa. Vanhempana hän voi sitten itse tehdä eettiset ratkaisunsa ruoan suhteen.

Toki kaikki olisi helpompaa, jos poikani olisi kaikkiruokainen mutta pitäähän elämässä olla haasteita!

Nimim. Huono isä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 51 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Väärin ymmärretty Peruuta vastaus

51 vastausta artikkeliin “Tällaista on aistiyliherkän lapsen ruokailu”

  • Poppana sanoo:

    Ikäviä kommentteja täällä. Syyllistetään vanhempia ja väitetään, että olisivat jotenkin tämän itse aiheuttaneet. Tapausta täysin tuntematta ei voi mielestäni päätellä syyllistä tai heitellä älyttömiä elämänohjeita.

    Itse söin lapsena todella huonosti. Leipä, meetvursti, yhdenlainen juusto, makaroni ja peruna olivat ok, mutta nekään eivät voineet olla suussa yhtäaikaa. Tunsin ruoasta kuvotusta, yökkäsin herkästi ja välillä jopa oksensin. Kyse ei ollut mausta, vaan siitä miltä asiat tuoksuivat ja miltä ne tuntuivat suussa. Monet mausteet ja hajut aiheuttivat päänsärkyä, migreeniä jopa. En osannut näitä asioita kuvata äidilleni lapsena, teini-iän nurkilla vasta. Nykyään siedän ihan kaikkea ruokaa, syön monipuolisesti ja voin jopa sanoa pitäväni hyvin monesta ruoasta. En kärsi enää migreeneistä ja eri suutuntumiin olen tottunut. En tiedä olisiko asiat näin hyvin, jos en olisi saanut lapsena syödä kuten söin. Jos joku olisi syytellyt, painostanut tai pakottanut ruokapöytäjutuissa, olisin luultavasti kasvanut pysyvästi ”nirsoksi”.

  • Suht kaikkiruokainen sanoo:

    Jos syöminen on niin haastavaa kun mitä on kuvattu, niin miten sitten nk. roskaruoka (kebab, pizza, hodarit, hampparit jne jne) kuitenkin maittaa muksulle?

    Kouluruuan inhoamisen ymmärrän, pelkkää maustamatonta einestä. Jos oli kotona tottunut syömään kunnon safkaa, niin se mausteeton mössö ei maistunut millekään..

  • Lapsena nirsosyömäinen, aikuisena kaikkiruokainen sanoo:

    Jos lapsi kuitenkin syö säännöllisesti jotakin ravitsevaa, niin se riittää. Olin itse lapsena hyvin huono syömään, söin niukkoja annoksia tuttuja kotiruokia, mieluiten äidin tai mummin laittamana, että maistui ”oikealta” ja mieluiten mössömuodossa (esim. perunat) ja pienellä lusikalla syötynä. Kouluun mentyäni kieltäydyin syömästä, kunnes totuin keittäjän laittaman ruoan makuun. Annoskoot, jonka sain alas, olivat edelleen pieniä ja opettaja painosti kovasti. Myöhemmin ilmeni, että valtavien nielurisojen takia syöminen oli tuottanut haasteita. Lääkäri oli kysynyt äidiltä, kuinka olin pystynyt ylipäätään nielemään mitään, kun nielussa oli hädin tuskin aukkoa. Leikkaus auttoi paljon. Lisäksi todettiin allergioita, joka selittää sen, miksi en tykännyt syödä tiettyjä ruokia. Poisoppiminen tutuista ruokailutavoista tietenkin vei aikansa, mutta yläasteella söin jo monipuolisesti ja aikuisena olen kaikkiruokainen.

    Lapsi ei aina osaa kertoa, mikä on vialla. Aikuisen tulisi ottaa vakavasti, jos lapsi selittää että ruoka tuntuu oudolta suussa tai ei kerta kaikkiaan pysty syömään. Syy voi olla myös fysiologinen tai jokin muu kuin pelkkä ”nirsous”.

  • Asperger nuoren vähän väsynyt äiti sanoo:

    Aistiyliherkkyys löytyy kuopukselta.. Ruokailut erittäin rajoittuneita.
    Onneksi salaatti, yms vihreä uppoaa kebabin tai tacojen mukana.
    Sokeri ja sokeri pituiset maistuu.
    Jääkaappi saa olla ihan täynnä mutta sopivaa ei löydy…
    En jaksa enää stressata. Laitan ruuan ja kutsun syömään, syö mitä syö… Joskus kun tosiaan sattuu hyvä ruoka.. Sitä syödään niin kauan kuin sitä on…
    Ja tämä valikoiva syöminen on ollut pahenemaan päin tässä murrosiässä.

  • Annan lapseni valita jatkossakin sanoo:

    ”sitä syödään mitä on laitettu tai sitten ei syödä ollenkaan”

    ”miksi kyselet lapselta mitä ruokaa teet”

    ”miksi annat noin mointa vaihtoehtoa”

    ”sen lapsi syö jokapäivä 1 einespizzan” (joo, ja paljon muuta t. Äiti)

    Lapsi on maistanut uutta ja kertoo että on maistanut ja ei pidä siitä
    Sanoilla, maistoin mutten pidä tästä.
    ”kyllä on otettava niin monta lusikallista kuin on vanha”

    Siis mulla on kiehunut ja kiehuu edelleen muiden ihmisten kommentit ja puuttuminen lapseni ruokailuun.
    Pahimmalta tuntuu kuulla näitä omilta läheisiltä.

    Koskaan ei ole kukaan muu taho ollut huolissaan kasvusta.
    Jatketaan siis edelleen samaan tapaan.
    Kiitos ja anteeks

  • Annie sanoo:

    Perheessämme on kolme (minä mukaanlukien) aistiyliherkkää joilla kahdella on lisäksi ruoka-aineallergioita. En pidä tätä mitenkään ongelmallisena. On ruokia joita kaikki syövät ja on ruokia joita osa syö. Pääasia että jokainen syö monipuolisesti ja itselleen sopivasti.

  • Nakkisoppa sanoo:

    Meillä asuu nirso lapsi, joka ei syö jos jokin ”maistuu erimakuiselta”. Rakastaa raejuustoa, mutta vaihdapa raejuustomerkki toiseen niin ei syö, koska maistuu erimakuiselta. Hän on vielä aika pieni ja opettelee uusia makuja. Olisi tosi kiva olla tiukka äiti ja laittaa parsakaalit lautaselle ja sanoa että etpä sitten mitään muuta saa jos et näitä syö. Mutta jo vauva-ajan kasvuongelmien vuoksi on vaan kiva kun näen että lapsi syö edes jotakin. Olisi myös tosi kiva pakkomaistattaa lapsella asioita, mutta kun hän ihan oikeasti yökkäilee ja voi oksentaakin. Ei ole kauhean kiva varsinkaan jos ravintolassa tai kylässä lapsi oksentaa pöydälle. Siksi menen helposti siellä mukavuusalueella ja toivon että iän myötä lapsen makumaailma avartuu. Olin itsekin lapsena huono syömään enkä tykännyt edes herkuista. Söin täytekakun päältä vain kermat ja ainoa keksi mikä meni oli Marie. Kyllä nykyään syön monipuolisesti, mutta en ole kaikkiruokainen enkä maistele mielelläni uusia asioita.

  • Nepsymuksun mutsi sanoo:

    No onhan tossa nyt jo vaikka mitä erilaista. Ja syö paljon. Keskitytään vaan oikeisiin ongelmiin.

  • Marke 64v. sanoo:

    En tiedä olenko yliherkkä (64) mutta en lapsena syönyt rusinoita,täytekakkua,hedelmistä ja marjoista pidin raakana (omena,karviainen,muurame eli raaka lakka, vadelma,kaiken piti olla kirpeää.) Nytkään en pysty edes maistamaan pinaattilettuja.kebabia aikka paljon on muuttunut ajan kanssa.Mutta ne pinaattiletut,-kumpa tietäisitte kuinka monta kertaa olen yrittänyt,ne vaan on ihan hirveän näköisiä.

  • Happy Meal sanoo:

    Saatan olla tyhmä, mutta en ymmärrä miksi on ongelma? Selkeästi lapsi syö riittävästi ja tulihan tuossa melkoinen lista ”kelpaavia” ruokalajeja. Ottaahan se tietysti koville jos anoppi paheksuu kun lapsi ei syö marjoja tai kaikkea muutakin mitä lautaselle laitetaan. Kehottaisin ottamaan vähän rennommin, pahempi tilanne olisi jos ei söisi mitään ja sinä olet ihan yhtä hyvä vanhempi söi se lapsi marjoja tai ei.
    Ps. Olen 46 vee ja mustikkaa en syö vieläkään, ei se vaan kaikille uppoa

  • Helpottunut sanoo:

    Oma poikani eli lähes 5 vuotta ilman mitään lämmintä ruokaa. Asiota joita suostui suuhunsa laittamaan oli 8
    Kiristys, uhkailu eikä ahjonta toimineet. Ei myöskään käynnit psykologilla eikä ravitsemusterapeutilla.
    Nyt hän on 15-vuotias, syö edelleen hyvin suppeasti mutta vuosien varrella on ruokavalio muuttunut, nyt se on lihapainotteinen. Nyt hän hyvinä päivinä saattaa jopa maistaa jotain, mitä ei ole aiemmin maistanut.
    Enää en ole niin huolissani, hän on pysynyt hengissä tähän asti, pysyy varmasti myös jatkossa.
    Annoin aikoinani periksi asian kanssa ja auttoi meitä kumpaakin. Ruoka ei ollut enää mikään mörkö.

  • Nimetön sanoo:

    Todella surullista lukea kommentteja, jotka ovat täynnä arvostelua, ohjeita ja moitteita. Suomessa kasvatuskulttuuri pitää sisällään vahvasti tunteiden kieltämisen ja se näkyy juurikin näistä kommenteista. Lapsi kommunikoi käytöksellään, hänellä ei ole käytössään vielä laajaa analysointiin perustuvaa itseilmaisua. Vahvasti tunteiden varassa elävät lapset luottavat siihen, että aikuiset ovat heidän tunteiden tyynnyttäjiä, sanoittavat ja auttavat. Inhoan sanaa nirsoilla. Lapset, joilla on aistiyliherkkyyttä kokevat todella asiat eritavalla, myös ruuan. Kukaan lapsi ei mene pilaalle siitä jos hänen aistiyliherkkyytensä otetaan huomioon ja ruokavalio on jonkin aikaa sen mukaista mikä milläkin hetkellä maistuu. Tuskin tämä jatkuu läpi elämän, tai jos jatkuu niin mitä sitten. Ravitsemusterapeuttien näkökulma on, että aterioilla tulisi tarjota uusia makuja pikkuhiljaa. Lautasella aina jotain minkä tietää varmasti maistuvan. Näin voi varmistua, että energiaa tulee joka päivä. Voin kyllä kertoa, että osa lapsista jättää vaikka koko päivän ateriat väliin jos eivät herkkyytensä vuoksi niitä kykene syömään. Niin ja tosiaan, huoli kasvusta on vanhemmilla ja asiantuntijoilla todellinen. Kehottaisin miettimään mikä omassa lapsuudessa on mennyt kasvatuksen osalta pieleen, jos ei kykene näkemään ruokailun osalta muuta vastausta kuin lapsen nirsoilu. Itse olen oppinut jo tällaisille sanomaan vastaan.

  • Nirso sanoo:

    Minä olen aistiyliherkkä, likemmäs 40 vuotias ja tiennyt tällaisen olemassaolosta ehkä 10 vuotta. Itselläni tämä ilmenee lähinnä siinä miltä asiat tuntuvat suussa, minua ei ahdista vaikka saumat sukissa. Tätä ennen olen itsekin luulleeni olevan nirso, tottakai kun sitä oli minulle 30 vuotta hoettu. Luulin, että nirsouteen kuuluu se, että esimerkiksi oksentaa jos joutuu pakosti syömään jotain mistä ei tykkää. Luulin, että kaikille käy niin. On varmaan ihan totta, että moni vaan nirsoilee ja vanhemmat antavat periksi ja sitten todetaan, että kun se on aistiyliherkkä… mutta tiedättekö millaista se on kun vaikka koulussa pakotettiin syömään vaikket pysty? Miltä tuntuu pidättää itkua ja syödä ja lopulta oksentaa se kaikki lautaselle? Tai ruokailun lopuksi tunkea kaikki epämiellyttävä suuhun, yrittää nielaista ja juosta vessaan missä se oksennus viimeistään tulee? Ja miltä tuntuu vältellä syömistä vaikka kavereiden luona ja olla koko päivä syömättä. Väitän että sekin on yhdenlainen syömisongelma tai ainakin altistaa sille hyvin paljon. Ja kyllä, olen vanhemmiten pystynyt opettelemaan syömään jotain mitä en ole ennen pystynyt syömään, siis ihan tietoisesti opetellut, mutta vieläkään en voi syödä kaikkea. On vaikka jotain hedelmiä, minkä tiedän maistuvan hyvältä mutta en voi niiden koostumuksen takia niitä syödä. Joku ruoka voi olla sellaista minkä mausta en pidä mutta voin sitä silti syödä kun se ei tunnu pahalta suussa. Tiedän, että ”normaali” ihminen pitää tätä ihan huuhaana, syöt vaan niin opit tykkäämään ja muista että afrikan lapset näkevät nälkää… tai luullaan, että syön pelkkiä epäterveellisiä ruokia, mutta sama vaiva koskee ihan vaikka karkkejakin. Syön myös ruuat ”erikseen” eli en ota samaan haarukalliseen vaikka salaattia ja perunaa, vaan yhdellä suupalalla yhtä sorttia. Luulin pitkään, että kaikki syövät näin. Olen tehnyt tosi ison työn opetellessani aikuisena syömään monipuolisemmin, mutta kyllä se olisi ollut paljon helpompaa jos ei olisi lapsena pakotettu syömään tai haukuttu syömättömyydestä. Vaan tunnistettu tämä ”vaiva” ja jotenkin koitettu opettaa ja kannustaa syömään niitä inhokkejakin. Edelleen mulla on takaraivossa sellainen ajatus, että pitää syödä reilusti nyt kun on ruokaa mitä pystyn syömään kun ei tiedä koska seuraavaksi voi syödä. Ja tämä on ihan lapsuudesta opittu.

    • Toinen nirso sanoo:

      Valitettavasti hyvin samanlaiset kokemukset täällä. Tajusin itsekin olevani aistiyliherkkä n.8 vuotta sitten, kun mm. näistä aisti asioista tuli muutenkin itselleni ajankohtaisia.
      Ongelma juurikin on ruokien koostumuksessa, harvemmin maussa. Lapsena tuli liiankin tutuksi tämä sinun mainitsema epämieluisien ruokien syömisen pakottaminen ja sen jälkeen oksentaminen. Harva ymmärsi, että oikeasti siitä raa’asta porkkanasta tai mansikasta voi oksentaa.
      Jos silloin 20-30 vuotta sitten olisi näistä asioista puhuttu/tiedetty, ja pystytty ottamaan kasvatuksessa huomioon, uskaltaisin väittää että pystyisin syömään nykyään monipuolisemmin. Viimeisen 15 vuoden aikana olen harjoitellut paljon ”uusien” ruokien syömistä ja tahtotila oppia syömään esimerkiksi sitä kreikkalaista salaattia on kova, vielä en ole siihen kuitenkaan pystynyt..

  • Elekää pakottako sanoo:

    Olen lapsuuden elänyt nirsona. Olisiko ollut 5 eri ruokaa mitä söin ja nälän tunnetta on vieläkin harvoin. En syönyt edes joka päivä ja valehtelin syöneeni, jos ruokaa ei tehnyt mieli. Eniten inhosin kouluruokailua, jossa pakotettiin maistamaan tai istutettiin ruuan ääressä ruokailun loppuun. Aikuisiällä opin vasta syömään ja maistamaan ruokia, kun sain tehdä sen pakottamista. Näyttää, että lapseni on yhtä nirso, mutta en aioi häntä pakottaa maistamaan/syömään ruokaa.. näyttää, että välillä hän haluaa kokatessa maistella eri ruokia.

  • Sitä syödään, mitä on ruokana. sanoo:

    Eräs sukulainen totesi, että on niin vaikeaa, kun pieni tyttönsä suostuu syömään vain nakkeja ruuaksi. Vähän aikaa seurasin touhua. Suklaata naposteltiin ennen ruoka-aikaa ja heti, jos ei ruoka maistunut lämmitettiin tytölle nakkeja, koska niitä hän suostui syömään. Jännä juttu, ettei muu ruoka maistunut! Ymmärrän, että erityisherkällä ruokailu voi tuottaa oikeasti haasteita. Mutta aika usein vanhemmat ovat vain niin sokeita omalle käytökselleen.
    Toki lapsissa on eroja. Meillä tyttö himoitsee salaatteja, hedelmiä ja marjoja, jotka taas ovat olleet aina poikani inhokkeja. Silti meillä kaikki syö samaa ruokaa ja huolehdin, että poikani syö myös noita inhokkejaan, jotta ruokavalio on monipuolinen.

  • Aikuisten vastuu sanoo:

    Kuulostaa jotenkin todella globaalisti epäeettiseltä taipua lapsen ennakkoluuloisuuteen ja ronkelointiin, kun maailmassa on oikeasti nälkäänäkeviä ja roskiksesta syöviä lapsia.

  • Joskus voisi katsoa myös peiliin sanoo:

    Moni kasvattaa lapsistaan nirsoja ihan omalla käytöksellään. Tää on nähty monesti mut eihän sitä ääneen saa sanoa ettei vanhemmille vaan tule paha mieli

  • Mimosa sanoo:

    Yksi naapuri kertoi että hänen tyttärensä ei suostu syömään muuta kun hernekeittoa ja ranskanleipää. Meillä kyllä söi mitävaan kun kävi kylässä tyttären luona. Joskus me aikuiset ollaan aika herkkäuskoisia. Ihmeen monia erikoisuuksia popsii silti menemää joihin ei aistiyliherkkä suostu koskemaan.