Vanhemmat ja appivanhemmat puuttuvat elämään liikaa. Se on aika yleinen valituksen aihe monilla kolmi-nelikymppisillä perheellisillä.

Varsinkin parisuhdeasiohin puuttumista pidetään tunkeiluna. Parisuhdekriisit ja erot eivät ole isovanhempien ja appivanhempien asia millään tavalla, ajattelee moni.

Toisaalta moni saattaa eron jälkeen miettiä, olisiko siitä ollut apua, että jos perheellä olisi ollut enemmän tukea vanhemmalta sukupolvelta? Olisiko silloin ollut enemmän voimia jaksaa vaikean ajan läpi, ja olisiko vanhemmilla ja appivanhemmilla ollut tarjota perspektiiviä omaan tilanteeseen? Ehkä, tai sitten ei.

Yksilökeskeisyyttä korostavassa kulttuurissamme ajatellaan, että oma elämä, oma perhe ja omat ongelmat pitää hoitaa yksin. Rajoja vedetään tiukastikin, eikä apua uskalleta tai haluta pyytää. Jos taas apua saa pyytämättä, siitä saatetaan loukkaantua ja sitä pitää tuppautumisena.

Mutta mitä ajattelee isovanhempi ja anoppi? Sitä puolta ei usein kuulla, eikä edes ajatella.

Tässä Avaudu tästä -lomakkeen kautta tullussa kirjoituksessa äiti ja anoppi kertoo, että hän on huolesta aivan sairas, kun lapsen perheessä on parisuhdekriisi:

”Huoli ei lopu kun lapset kasvavat aikuisiksi.

Huolet muuttavat muotoaan, ja aikuisen äitinä ei enään ”pääse” vaikuttamaan lapsen tilanteeseen ja päätöksiin.

Sydäntä riepoo nähdä lapsen parisuhteen kriisit, perheen lapsi huolestuttaa, hajoaako perhe ja jos, miten käy lapsenlapsen… Ja miten käy oman lapsen, masentuuko hän, viekö alkoholi, toteutuuko vanhemmuus enää? Miten miniä pärjää, miten kaikkien käy?!


Kuva Marissa Price, ylin kuva Karim Manjra.

On raastavaa katsoa tilannetta sivusta kun ei voi tehdä mitään. Huoli kyykyttää, täyttää pään ja mielen. Miten paljon asiaan voi puuttua, ja ovatko omat neuvot sen viisaampia, kun itse olen samassa iässä tehnyt liki samat virheet?

Miten lapsen mieli kestää…kysymyksiä, huolta. Ja kuitenkin kyse on jo aikuisista ihmisistä.”

Nimim. Äitiyden vaikeus

Olisitko sinä toivonut apua ja tukea omalta perheeltäsi tai puolisosi perheeltä silloin, kun kävit läpi parisuhdekriisiä tai eroa? Saitko apua pyytämällä tai pyytämättä? Vai puututtiinko asioihinne vaikka et sitä toivonut? Miltä sinusta on tuntunut katsoa lapsesi tai sisaruksesi parisuhdekriisiä ja eroa? KERRO KOMMENTEISSA!

P.S. Lue myös: Kuuluuko avioero appivanhemmille? ja Ehkä olen itsekäs, mutta kaveripariskunnan ero oli shokki.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hilppa Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “Sydämeni särkyy, kun lapseni on eroamassa”

  • Ei tarvii puhua sanoo:

    Olen tehnyt eroa jo 10 vuotta, osin pysynyt paperiavioliitossa äitini tähden. Vanhan koulun rouva kun on. Nyt lapset lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja äitini on jo hyvin vanha. Tulen eron tekemään, kunhan huoltajuustappelun pelko väistyy. Kerron äidilleni sivulauseessa erosta, mutta en tule ikinä puhumaan siitä sen enempää. Ero on vain pariskunnan välinen asia, josta ei tarvitse puhua kenellekään jos ei sitä halua. On monesti parempi haudata eron syyt avioliiton mukana, sillä lapsien pitää saada säilyttää hyvä suhde molempiin vanhempiin, kaikesta huolimatta.

  • Mummeli sanoo:

    Mikset luota omaan lapseesi? Itse en edes halua puuttua aikuisten lasteni elämään. He kysyvät neuvoa kun tarvitsevat ja tekevät sitten omat päätöksensä. Jokainen tuntee oman tilanteensa parhaiten itse. Välit säilyvät lapsenlapsiin kun ei tuppaudu lapsensa parisuhteeseen neuvoineen ja mielipiteineen, vaan kunnioittaa lapsenlapsensa vanhempia. Jokaisella on oikeus tehdä omat valinnat, ne virheetkin ja elää omaa elämäänsä.

  • Erilaisia reaktioita sanoo:

    Itse olen eronnut 2krt ja molemmista eroista jutellut omien vanhempieni kanssa lähinnä enemmän äidin kanssa. Eka ero siinä suhteessa 1 lapsi ja ex anoppi ymmärsi täysin eron. Lapsi saanut tavata mummoaan ja vaarian ja on läheiset välit. Oma äiti on aina sanonut ettei halua puuttua suhteisiin, jos haluan mielipidettä, tukea, apua suhde asiassa voin aina jutella hänelle. Toinen ero siitä puhuin äidille jo heti ongelmien tullessa suhteeseen, pettäminen josta en päässyt yli se hiersi suhdetta, hajotti, mutta joku varmasti lapset ja sokea rakkaudelle pitivät vielä siinä😐. Isää säästelin ero uutiselta, mutta sekin hetki oli kohdattava, näin isän pettyneen huolestuneen ilmeen, koska hän ei tiennyt eroon johtaneista syistä. Hän kävi siinä läpi omat eronsa, hetket joiden seurauksena hänen exä ei antanut kiusallaan tavata lapsia, kuinka lapsista tuli pelinappuloita joiden kautta, isää kiusattiin pahimmal taval ettei saa nähdä lapsia. Näin silmieni edessä haavoittuvan, hauraan, rikotun isän johon kaikki tuo on syvästi vaikuttanut. Isä, joka on aina rakastanut meitä 6:tta tehnyt kaikkensa meidän hyvinvoinnin eteen, vienyt harrastuksiin, osannut puhua lasten kanssa vaikeistakin asioista ja nyt hän oli se, joka palasi selkeästi kipeisiin muistoihin eron hetkiinsä. Lohdutin isää sanomalla, että onneksi teillä on niin fiksu tytär ettei lapsista tule ikinä pelinappuloita ja ex saa aina tavata lapsia niin paljon, kun haluaa. Sanoin myös, että täytyy olla ymmärrys minua kohtaan etten halua sellaisessa suhteessa olla jossa minua kohdellaan noin, isän silmissä hänet omat kokemukset saivat exäni näyttämään uhrilta. Meillä exän kanssa 2lasta,hänen puolelta molemmat vanhemmat kuolleet joten mielipidettä en tietenkään saanut heiltä. Oma isäkin ymmärsi eron olevan paras ratkaisu ja sen, että pärjään lasten kanssa 3,7 ja 12yksin myös, ex oli reissu hommissa eli arki ei tullut muuttumaan. Äidille se, että erosin on varmasti ollut vaikeaa, vaikka hän ei sitä ole ulospäin näyttänytkään. Äidin oma suhde, kun on kestänyt jo 40vuotta isän kanssa niin hänellä ei ole kokemusta erosta,ero perheen lapsista kyllä. Itselle ero oli suuri pettymys, etten saanut pidettyä perhettä kasassa, pienemmät eivät eroa oikein ehkä käsitä samal tavoin, kun isoin ymmärtää sen. Välit exään hyvät lomat viel vietellään yhdes osin, ku molemmat dikkaa mökkeillä ja minul ei ajokortti ni se mahdollistaa kaikille irti arjesta loman. Kyllä itse varmasti olen samanlainen vanhempi, kun omani en puutu lasten suhteisiin mikäli ei väkivaltaa ole silloin puutun kyllä, kerron lapsille että aina voi puhua suhteistaan annan tuen ja mielipiteen jos he sitä kaipaavat.

  • Ellinoora sanoo:

    Ex mieheni joi, petti, käytti rahaa niin että itse sain laskea tarkkaan miten saamme ruokaa. Pyysin monesti itkien ex-anoppia puhumaan lapselleen, jos olisi saanut pojalleen järkeä päähän kun minä en sitä saanut ja tuntui ettei perheen mahdollinen rikkoutuminen/menettäminen merkinnyt isälle mitään. No ei suostunut puhumaan koska ”ei teidän asiat minulle kuulu”. Kummasti hän kuitenkin muuten puuttui joka ikiseen asiaan, mutta silloin kun oikeasti perheemme ja parisuhteemme Ja varsinkin mies olisi tarvinnut isoa ravistelua, silloin pistettiin liinat kiinni. Ei sillä, ero olisi varmasti tullut joka tapauksessa.

  • Pahis.. sanoo:

    Olen eroamassa ja tuntuu että kaikille läheisilleni tämä on suuri shokki, kriisi ja muutenkin aivan kauhea juttu. Äitini on ottanut asian raskaimmin, joka rankaisee minua nyt pitämällä minuun etäisyyttä. Tuntuu että moni miettii itseään eikä minua, kaikki vaan tietävät parhaiten mikä minulle on oikein. Olen erittäin pahoillani, että olen aiheuttanut erollani surua teille! Olen erittäin onneton sen takia! Mutta muuten… uskallan tunnustaa, että voin paljon paremmin kuin viimeiset pari vuotta liitossani..

  • Siniruusu sanoo:

    Itsestäni olisi hyvä puuttua. Olen itse kriisissä ja kysynyt omilta vanhemmilta neuvoa mitä teen. Anopin kanssa ole myös puhunut. Saanut rakentavaa palautetta ja ovat tukenani. Toisaalta tuntuu itselrä pahalta että miehen puolella ei tunnu olevan kukaan, mutta itse aiheutettu. Mutta itse olen tykännyt kun puututtu. Ehkä tämä kriisi voitetaan, vaikken kyl täysin rinnoin usko 🙄

  • Esikoistytär sanoo:

    Oman äitini kaikki kolme lasta (itseni mukaanlukien) ovat aikuisiässä eronneet, kaikilla lapsilla on myös omia lapsia. Voin vain kuvitella äitini huolta, kun hän on meidän kaikkien tilannetta vuoron perään läheltä seurannut. Äitini on viisas, ihan tavallinen nainen (itsekin isästämme aikanaan eronnut). Kaikista parhain tuki häneltä on ollut se, että hän on sanonut että on tässä lähellä, aina valmis kuuntelemaan- jos ei paljon muuta ole voinut tehdäkään. Toki on tehnyt paljon- auttanut lastenlasten kanssa. Ei ole lähtenyt syyllistämään tai syyttämään ketään osapuolia, vaan ymmärtänyt että tilanteet ovat usein tosi hankalia, eivätkä mustavalkoisia. On osannut sanoittaa myös omaa huoltaan (toki me lapset ymmärrämme että hän on meistä lapsistaan tavallaan huolissaan hautaan saakka), mutta antanut silti meille vastuun tilanteistamme kannettavaksi. Minä olen kokenut sen välittämiseksi. Hän ei ole koskaan myöskään syyllistänyt minua omista elämänvalinnoistani, vaikka kaikenlaista on tullut esikoistyttärenä kokeiltua. Äiti on vieläkin se, kenelle voin soittaa mistä asiasta tai huolesta vaan, niin varma olen hänen tuestaan. Ole tukena, se on ehkä paras neuvoni ja jaksamista sinulle❤️, asiat yleensä järjestyvät parhain päin.

  • Lyttyyn lyöty sanoo:

    Oma äiti exän puolella, minua paheksuen. Exän vanhemmat löivät kiilaa väliin lähes koko suhteen ajan. Minua haukuttiin lapsille, exää manipuloitiin kääntymään omaa puolisoa vastaan. Elämä oli helvettiä. Lapset hokivat isovanhempien sanomisia kun mantraa, ei minua tarvitse kuunnella jne. Kun tilanne lopulta rauhoittui, oli myöhäistä. Exä seisoi vanhempien puolella. En jaksanut enään kannatella suhdetta. Lähdin…

  • Hilppa sanoo:

    Minun vanhempani hylkäsivät minut eron myötä ja asettuivat ex-puolisoni puolelle. En ole misaään tekemisissä vanhempieni kanssa. Lapset tapaavat isovanhempia silloin kun ovat ex-puolisollani. Sillä hetkellä kun olisin eniten tarvinnut vanhempieni tukea, en sitä heiltä saanut. Suru ja pettymys ovat järkyttävän suuret.

  • Oliko ero minun vai äitini sanoo:

    Oma äitini syytti minua erosta lapseni isän kanssa. Hän koki asian niin, että toimin itsekkäästi, kun erosin. Syitä eroon hän ei halunnut kuulla, koska toimin ylimielisesti. Välit äitiini eivät ole palanneet ennalleen ja se surettaa. Ero oli raskas ja olisin tarvinnut oman äitini tukea eniten. Eron aikoisin tein päätöksen, että aion olla oman tyttäreni tukena aina, perhe tulee aina ensin. Toivon, että jonain päivänä myös oma äitini ymmärtää sen, vaikka anteeksipyyntöä en tule koskaan häneltä saamaan.

  • Palikka sanoo:

    Itse erosin unelmamiehestä: tienasi hyvin, antoi vapaata, huomioi, hoisi lapsia. En edes tiedä varsinaista eron syytä. En vain ollut siinä suhteessa onnellinen. Eron jälkeen ystävät huomasivat muutoksen: vapauduin.

    Erossa äitini haukkui minut ja asettui tukemaan exääni. Välimme katkesivat kokonaan. Vaikka nyt vuosia myöhemmin välit ovat palautuneet, tulevat ne tuskin koskaan ennalleen. En enää osaa luottaa äitiini.