Supertabu: lapsenlapsi onkin mummosta ällö
Kaukana ruotsalaisten lastenkirjojen sivuilla ovat ne idyllit, joissa isovanhemmat paimensivat hymy huulilla lapsenlapsiaan illlasta toiseen. Nykypäivässä vallitsevat vähän toisenlaiset kuvastot:
Daily Mail nostaa esiin ultimaattitabun: lapsenlapsi on mummosta epämiellyttävä. Nyt ei siis ole enää kyse siitä, että isovanhemmilla ei ole aikaa, koska he harrastavat kiihkeää uutta kuudettatoista parisuhdettaan/harrastavat joogaa/harrastavat matkailua/harrastavat uutta kaappien siivoustekniikkaa/harrastavat kaikkea mutta ei lastenlastaan. Ei, kyse on nyt siitä, että sukuun syntynyt uusi toukka on isovanhemmista vähemmän miellyttävä.
Lapsenlapsien miellyttävyyttä vähentävät esimerkiksi seuraavat seikat:
- lapsen ulkonäkö ei miellytä mummoa
- lapsen luonne on hirveä
- lapsi kirkuu kauhuissaan aina mummon nähdessään eikä mitään sidettä synny
- lapsen toinen vanhempi on epätoivottu
Isovanhemmat eivät kohtele tasaveroisesti lapsenlapsiaan, sekin on tabu. Isovanhempi ei välttämättä rakasta eniten juuri sitä kaunista, menestyvää ja helppoa lapsenlasta vaan ehkä juuri sitä vaikeaa lasta, jonka kaipaa eniten mummon apua ja turvaa. Eli samalla tavalla kun vanhemmat eivät rakasta lapsiaan tasaveroisesti, eivät rakasta mummotkaan.
Mitäs sitten, jos Vauvakirjat on täytetty vain perheen yhdestä lapsesta – siitä Kolmen Pojan Äidin kertomus täällä.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Äiti -77 Peruuta vastaus
6 vastausta artikkeliin “Supertabu: lapsenlapsi onkin mummosta ällö”
Uusimmat artikkelit
Varmasti tiukka paikka, kun tämä kohdalle sattuu. Meidänkin tapauksessa varmasti selittää, miksi yökylään ei mummo kovin usein muksuamme halua. Enkä ihmettele, muksumme on haastava, ja itsekin joskus omantunnon tuskissa mietin, miksi hänen pitää olla noin kurjan luonteinen, että eihän häntä jaksa, jos ei ole tätä äidin rakkautta voimia antamassa. Eli mitäpä tälle elämän perustotuudelle voi tehdä? Siis sille, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään (kemia!) ja jotkut ihmiset, olivat ne sitten isoja tai pieniä, osaavat olla tosi rasittavia. Eli muuta ei mun mielestä voi tehdä kuin vain hyväksyä totuus sellaisena kuin se on, ja kestää se. Katkeroitumisella ja syyttelyllä ei ainakaan synny hyvää.
Omasta lapsuudesta hyvin muistan kuinka rakas mummoni jakoi selvästi meidät lapsenlapset suosikkeihin ja muista ei piitannut juurikaan. Niin näkyvää että lapsikin huomasi. Muistan miten surullinen olin asiasta vaikka itse olinkin yksi suosikeista.
Monesti olen miettinyt jälkeenpäin että miksi näin käy ja mikä siihen vaikuttaa.. Luonne vai mikä?
So True.. Ja niin koettua! Ensimmäinen lapsenlapsi(ei siis minun),miehen ensimmäisestä suhteesta, poika, niin rakas ja täydellinen ainokainen mummolle ja vaarille(ex-anoppi ja ex-appi)! Uusi miniä(minä) ei vaan meinaa mahtua kuvioihin ja alussa olenkin mummolle kuin ilmaa! Jäätävää! Uudentulokkaan tulosta kertominen aiheutti vielä pahempaa draamaa, olisi voinut heidän mielestään jättää tulematta. Kyllähän tämä nuorempi ok meni kuitenkin täydellisyyden vierellä,mutta ei koskaan samalla viivalla, täydellisyyttä kun haettiin ja tuotiin jokavkonloppu mummon ja vaarin tykö. Kyllä niin kertoiltiin mitä kaikkea on tehty, mutta minun nuorin kun oli samassa iässä,ei mummoa ja vaaria näkynyt koskaan hakemaan hoitoon. Sitten toinen, ihan ok,aika isokokoinen mummon mielestä,siskonsa tyttö kun oli saanut niin siron tytön, ei hoitoon haettu,sillon muistettiin kun siellä käytiin. Sitten kolmas, onhan ne vauvat vaan niin ihania,mutta aika isokokoinen tämäkin, ei hoitoon,pari vierailua vuodessa. kun jokainen kasvoi ja vuosia kului, on jäänyt synttärit käymättä soitellen ja selitellen, ei käydä, ei kysellä, ei soitella lasten omiin puhelimiin,ei niin mitään.. Ovat silti kuitenkin niin rakkaita kun kerran vuoteen sieltä soitetaan??? Noh,eivätpähän lapsetkaan osaa heitä kaivata. Onneksi on toiset mummo ja vaari todella onnellisia heistä, eikä yksi ylitse muiden.
siis toi Kolmen Pojan Äidin kirjotus, mummo en viel ole
-jopas läimäs syyllisyyden märällä haisevalla tiskirätillä naaman täydeltä….
tosin rehellisesi sanottuna ei mulla noita vauvakirjoja ees ole,, valokuvatkin suurimmaks osaks pahvilootas,, malliin: ”On vanhainkodis tekemistä”
Juuri näin isovanhemmilla lapsen lapsia neljä. Kolmea vanhempaa viedään puistoihin, matkoille, ulkomaille tai muuten vaan hoidetaan. Ostetaan uusia vaatteita, kännykkämaksut maksetaan kuukausittain.
Neljännelle lapsenlapselle mustalle lampaalle on kannettu kirpparilta tasan kaks vaatekappaletta se on siinä.Joulukortti tuli, mutta toisen isovanhemman nimi oli ihmeellisesti vain ilmestynyt korttiin.lapsenlapsi ei ollut alunperinkään odotettu ei kysytty vointeja ei ostettu tai häslätty vauvantarvikkeiden kanssa.mutta mitäpä sitä. Sitä saa mitä tilaa lapsenlapsi kirjoittaa joskus kortin joka on vain osoitettu toiselle isovanhemmista.osaa ne isovanhemmatkin olla ilkeitä kostavat lapsenlapselle jos ei lapsensa kumppani ollut mieluisa.
Permanenttikiharapilventaakse kätkeytyy yllättävän kiero isovanhempi.
Kaikki ei ole aina niitä pullantuoksuisia mummoja jotka hymyilee vienosti ja on ystävällisiä kaikille.Parempi olla siis ilman.