Sunnuntai on se päivä, jolloin nukutaan niiiiin pitkään kun huvittaa. Sitten kun on huvittanut nousta ylös, luetaan paperilehteä aamulattea siemaillen ja mietitään, josko lähtisi iltapäivällä vaikka pikku kävelylle. Siis näin tapahtuu ehkä niissä aikuisten kuvakirjoissa. Aika monissa huusholleissa tapahtuu sen sijaan näin:

”5.45 Äiti, yritin vetää sitä peittoo päälle mut ei se onnistunu… (on juteltu lapsen kanssa että jos herää omassa sängyssä eikä oo hätää niin hyvin voi vetää peiton korviin ja jatkaa unia)

Ei se mitään, tuu viereen vaan.

5.55 Äiti, tuutko peittää mut omaan sänkyyn kun mä meen sinne takasin…

Joo, tulen.

6.15 Äiti, mä meen pissalle…

Selvä.

Jossain välissä koirakin alkaa liikehtiä, vien sen ulos.

Äitiii, päästätkö koiran ulos?

Joo.

Miksi sä päästät koiran ulos?

No eihän tuo voi sisällekään pissata..?

6.30 Äiti, voinko mä viedä ton levittäjän mun huoneeseen… (rehun levittäjä traktorin perään, uusi ihanuus)

Joo, vie vaan.

6.45 Äiti, mä meen kakalle…

Selvä.

6.50 Äitiiii, pyyhkimääään!

Äiti! Pyyhkimään! Nyt!

Joo, tulossa ollaan…

7.jotain Äiti, mä vien ton puimurinkin mun huoneeseen.

Joo, vie vaan.

7.jotain Äiti?

No mitä…

Eiku ei mitään…

7.jotain Äitii, mä laitan kalakeittoo aamupalaksi!

Aha, selvä.

NYT syödään! (Seuraavaksi meillä onkin sänky puolillaan lautasia, vihanneksia ja sitä kalaa nuoren isännän omasta keittiöstä.)

7.jotain Neljäveen painia iskän kanssa ja kovaäänistä kiljuntaa, tässä ’minun’ sängyssä…

7.jotain Äitii, voidaanko mennä jo aamupalalle?

Joo, kohta.

Bout 8 Iskä nousee ja neljävee seuraa, äiti simahtaa hetkeksi kunnes lapsonen tulee juosten tuvan läpi (miten voikin noin pieni ihminen kuulostaa norsulaumalta…?)

En ole itsekään ihan varma tapahtuiko tämä kaikki tosiaan yhden aamun aikana mutta ainakin 90 %. Oli meinaan hiukan huuruinen olo ;D Ja ei, en ole ollut viihteellä…”

Nimim. Herätelty Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mamivaan Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “Sunnuntaiaamun rauhaa”

  • Kahvia kahvia sanoo:

    Isä on harrastuksissaan koko viikonlopun, esikoinen kuumeessa, vauva hulinoi yöllä. Nukuttiin sitten kolmistaan samassa sängyssä, aamulla vauva heräsi klo 6, taapero heräsi siihen. ”Äiti, onko nyt aamu?” Ja siitä se päivä sitten alkoi Esikoisen syntymän jälkeen pitkät aamut jäivät mulla kokonaan pois. Joka ilta kuitenkin toivon että yö menisi hyvin ja saisin aamulla nukkua edes hieman pidempään, joku päivä ehkä toiveeni toteutuu.

  • Ihan tavallinen äiti sanoo:

    Ah, tuttua <3 Voimia kaikille heräilijöille ja herätetyille <3

  • Mamivaan sanoo:

    Klo 6 alkaa huutelu hyvin tuttua, ärsyttää. Eikä edes miestä kuka nousisi. Olen yleensä hoitanut lasten aamutoimet ja siirtynyt sohvalle peiton kanssa ja torkkunut siellä.

  • Aamuvirkku sanoo:

    Ei ole ikinä ollut ongelmaa, olen aina herännyt kaikista ensin ja saanut tunnin omaa aikaa itseni kanssa (tai koiran kanssa)

  • Nimetön sanoo:

    Ihan normaalia lapsiperheessä.
    Joidenkin kannattaisi ihan oikeasti miettiä hetki ennen kuin hankkiutuu raskaaksi

    • Katsu sanoo:

      Aika tyly kommentti. Ei sillä, että kaipaa unta, ole mitään merkitystä sille onko ’oikeutettu’ haluamaan ja saamaan lapsia. Onnea sinulle, jos jaksat aina nauttia jokaisesta aikaisesta aamusta ja yöherätyksestä. Itsellä nuo ovat jo takanapäin, kun lapset ovat 16 ja 18. Aamulla ei herätä, ja joskus pitää tuota täysi-ikäistynyttä valvoa ja odotella kotiin kavereilta yömyöhään. En niistä nauti, koska omat yöunet menevät siinä. Silti sitä äitinä valvoo ja odottaa. Enkä koe itseäni siksi ’huonoksi’ äidiksi.

    • Suurperheen mutsi sanoo:

      Typerä mutta odotettavissa oleva kommentti 👎

    • Joskus äitiäkin väsyttää sanoo:

      Ehkä sulle yllätys, mutta elämään kuuluu niiden mukavien kokemusten lisäksi välillä vähän vähemmän mukavia ja jopa raskailta ja väsyttäviltä tuntuvia hetkiä. Mun mielestä on ihan ok sekin että ei aina jaksa olla hymy korvissa jos väsyttää tai ahdistaa, niihin tavallisen elämän rankempiin hetkiin voi olla ihan kiva saada vertaistukea muilta samaa kokeneilta. Ei se vielä tarkoita että on elämässä tehnyt vääriä valintoja jos joku hetki ei tunnu niin nautinnolliselta.

      Aika monella meistä liittyy ihan työssäkäyntiin hetkiä jotka voivat tuntua rasittavilta. Ei sekään tarkoita että olisi tehnyt väärän valinnan työelämään lähtiessään.